Tämä on kirjoitettava eri fontillakin sillä voi hyvää päivää tätä päivää!!! Blaah olisi kuvaavin. Meillä on tänään vuosipäivä, kolme vuotta sitten A seisoi asemalla täristen odottamassa tuloani ja minä hymyilin kuin idiootti junassa, joka jumittui ratapihalle kymmeneksi minuutiksi, mikä tuntui ainakin puolelta tunnilta. Noh, olemme koittaneet pitää kiinni siitä, että arjessa on myös juhlaa, etenkin kun arkemme on välillä tosi rankkaa ja kuluttavaa muutamien seikkojen vuoksi. Kerrankin jokin juhlapäivä osuu sopivasti viikonloppuun joten olisi ihana mahdollisuus viettää sitä oikeana päivänä, mutta ei. Miehen lapsi on tänä viikonloppuna meillä vaihtoyrityksistä huolimatta joten haaveet kynttiläillallisista ja aikuisten iloitteluista voi unohtaa. Olen tehnyt sitten meille muita kivoja suunnitelmia viikonlopuksi, mutta kyllähän tämä ottaa päähän ettei lapsen äidiltä vain periaatteen vuoksi löydy missään asiassa halua joustaa ja sopia. Ilmaisin tämän vitutukseni ja tosi ymmärtäväiset läheiseni käskivät vain ymmärtää muita osapuolia ja juhlia lapsen kanssa. Niinhän on tarkoitus tehdä, mutta silti vituttaa. Tämä on meidän päivä.
Mitä ymmärtämiseen tulee, olen kaikkien ymmärtäjien esiäiti. Ymmärrän niitäkin, joita kukaan muu ei enää jaksa ymmärtää. Ymmärrän sitä joka uhkailee minua ja lapsen hyvää, ymmmärrän väsymykseen asti ja koitan saada miestäkin ymmärtämään. Tänään en kuitenkaan jaksa ymmärtää, mutta lähipiiri ei sitä oikein kestä. Kai kaikki ovat tottuneet siihen toiseen minään, joka ajattelee muita ensin usein itsensä kustannuksella.
Tänään on minä-päivä. Nih.
Kyllä, tämä on typerää vuodatusta, mutta joskus harmittaa etenkin kun asiat ovat kasaantuneet ja on kyse lapsen kohdalla paljon isommasta kuin tapaamisten sopimisesta joustavasti. Olen vähän väsynyt taistelemaan. Silti sitä jatkan, sitten huomenna.
Heräsin hirveään päänsärkyyn, ekana odotti sähköpostissa viesti joltakulta hörhöltä joka haukkui minut pystyyn, kun en ollut toimittanut hänen maksamaansa kirjaa ja blaa blaa. Mikä kirja, mikä maksu ja mitä ihmettä??!! Noh, aamukahvit keitin vasta äsken, koska aamupäivän puunasin kotia ja hoidin asioita. Kaadoin vedet suodattimeen. Ei mennyt hyvin se. Lopulta osasin kaataa veden oikeaan osoitteeseen ja nyt edessä on kahvikuppi. Ehkä mistään ei kannattaisi avautua ennen kahvia.
 |
| Kuva Pinterest |
Ehkäpä hautaudun pariksi tunniksi Pinterestin häämailmaan ihailemaan ja rauhoittumaan. Pääsen tästä itsekkyydestä yli ja alan keitellä pottuja lapselle. Huomenna sitten tehdään jotain kivaa ja me juhlitaan kaksin sitten ensi vuonna tai sitten ei.
Hyvää viikonloppua kaikille kaikesta huolimatta! Siellä paistaa aurinko ja vielä on lehtikasoja joissa kahlata tai kylpeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!