keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Mitä kaasojen ylle?

Tiesittekös, että perinteisesti kaasoksi/kaasoiksi on valittu mahdollisimman kauniita naimattomia neitoja, jotka on puettu hyvin kauniiksi, jotta mahdolliset pahat henget hurmaantuisivat heistä ja jättäisivät morsmaikun rauhaan? Jos emme olisi tarkkoja budjetista, pukisin kaasoni lähes miten haluaisin (en toki tietenkään pakottaisi ketään sellaiseen vaatteeseen, jossa ei tunne oloaan hyväksi) ja varmistaisin selustani pahoilta hengiltä ;) Koska emme aio kustantaa kaason/kaasojen pukeutumista eikä muutakaan laittautumista, jää harkintakyky heille itselleen parilla reunaehdolla. Leikin kuitenkin hetken ajatuksella rajattomasta budjetista.

Tällainen sävyjen ja tyylien yhdistelmä olisi upea (jos naisia olisi näin runsaslukuinen joukko):

Nämä mekkoset löytyivät kaikki Zalandolta

Tai sitten mintun ja pehmeän roosan sävyissä:

Keskimmäinen mekko Zalandolta, kaksi muuta shop.nordstrom.com

Entäpä lyhyttä valkoista pienellä kimalluksella..?


Nämäkin kolme kaunista mekkoa löytyvät Zalandon valikoimista

Erilaisilla yhdistelmillä voisi leikitellä vaikka kuinka kauan, mutta lienee viisasta lopettaa tähän, jotten huomaa ujuttavani budjettiin muutaman sadan euron lisää kaasoja varten...

Mitenkäs muut morsiot; hallitsetteko kaasojen tai morsiusneitojen pukeutumista vakaalla kädellä vai jääkö päätöksenteko seurueelle itselleen?


tiistai 27. tammikuuta 2015

Hääblogit; ihana yhteisö, huomioh****amista vai yleishyödyllistä puuhaa..?

Niin, miksi minä kirjoitan, miksi Sinä kirjoitat, miksi niin moni kirjoittaa kaiken kansan nähtäville? Eikä pelkästään hääblogia vaan mitä tahansa omasta elämästä kertovaa sepustusta. Itse kirjoitin vuosia blogia eräällä sivustolla, jossa myös vuosia sitten oli vielä viihdyttävä, elävä, hulvaton ja räävitön keskustelupalsta, jonka kautta olen saanut elämääni parisenkymmentä huipputyyppiä ja yhden tosiystävän. Silloinen blogini käsitteli milloin mitäkin ilmiötä, hyvinkin kärkkäästi ja anteeksipyytelemättä. Siitä tyylini on sentään hivenen pehmentynyt. Ehkä ;) Joka tapauksessa, sunnuntaina kun ajelimme vanhempieni luota pois aloin pohtia asiaa ääneen; miksi minä kirjoitan hääblogia, miksi niin moni muukin kirjoittaa blogia omista häistään ja entäpä sitten kaiken maailman "Vuoden blogi"-tittelit, mikä niiden merkitys on. Nyt siis käsittelen vain ns. yksityisiä blogeja, juuri omien häiden suunnitteluun liittyvää kirjoittamista vaikka se sisältäisikin ideoita omien häiden ulkopuolelta. Ammattilaisten jutut ovat sitten asia erikseen. Otahan siis mukava asento, sillä tämä ei ole lyhimpiä julkaisujani.

Milou kirjoittelikin aiheesta jo sunnuntaina oman bloginsa puolella, mutta niinpä aion minäkin vielä lusikkani soppaan upottaa. Lienee helpointa aloittaa siitä, miksi minä kirjoitan tätä blogiani. Vastaus on yksinkertainen; koska rakastan kieltä ja sen ilmaisuvoimaa mitä tulee tunteisiin, järkeen, elämään ja sen ilmiöihin. En pidä ajatuksiani mitenkään erityisen tai poikkeuksellisen nerokkaina, mutta niistä saattaa silti olla hyötyä tai iloa jollekulle toiselle häitään suunnittelevalle. Saatan pystyä tarjoamaan vastauksen johonkin kiperään kysymykseen tai tuottaa senkin tuikitarpeellisen reaktion kuin "MEIDÄN häihin ei ainakaan tuollaista tule!". Minä olen myös siitä outo otus, että kirjoitan niistäkin asioista, jotka eivät ole niin IHANIA <3 <3 <3 , niin elämässä kuin parisuhteessa. Ehkä moni tahtoisi lukea vain hattaroita, yksisarvisia ja sateenkaaria, kietoutua positiivisuuden suloiseen syleilyyn ja karkkimaiseen rutistukseen. Sorry, siinä tapauksessa olet väärässä blogissa. Kyllä minäkin hehkutan ja hehkun, mutta purnaan myös. Koska se on elämää.

Mutta mutta, onhan tällainen melkoista itsensäpaljastamista, itsekeskeistä ja omassa napanöyhdässä peuhaamista. Ainakin jos hukuttautuu täysin hääblogien maailmaan ja siihen omaan pilvilinnaansa, jossa morsiamet huseeraavat toisiaan tukien ;) Vertaistuki on ihana asia, mutta entäs se paras vertaisesi, se joka nukkuu vieressäsi..? Teidän häissänne se aidoin vertaistuki on sulhasesi. Se juuri teidän häiden toinen päähenkilö ja asiantuntija. Tai morsiamesi, jos olet menossa vihille toisen ihanaisen kanssa. Ajoittain minua häiritsee blogimaailmassa miesten totaalipuuttuminen, enkä puhu vain kirjoittajan muodossa, vaan koko sen miehisen mielipiteen ja osapuolen päätöksenteossa puuttuminen. Morsian kirjoittaa siitä, mitä morsian haluaa, mitä morsian on päättänyt, mitä HÄNEN häihinsä tulee. No okei, olihan tuo nyt raaka yleistys ja ennen kuin koko morsmaikku-lauma vetää palkokasveja pellollisen nenäänsä, tiedän että joukossa on paljon muutakin. Tietenkin sitä myös kirjoittaa henkilökohtaisessa blogissaan juuri omasta kokemusmaailmastaan, mutta joitakin blogeja lukiessa on tullut sellainen olo, että häät ovat vain naisen oma juttu, eikä parin. Onneksi on paljon teitäkin, jotka tunnutte tajuavan että häät eivät ole naisen päivä prinsessana vaan yhteisen elämän alku, teille kahdelle. Tässä kohtaa olen mahdollisesti menettänyt jo monta säännöllistä lukijaa, mutta -syteen tai saveen- seuraavaksi ruodin titteleitä :)

On olemassa vaikka mitä nimikettä hääblogienkin maailmassa. Vuoden hääblogi olkoon esimerkkinä niistä. Mitä sillä tittelillä oikeasti tekee..? Miksi vaikkapa ehdokkuus moiseen nimitykseen laittaa päivittämään blogiaan joka päivä tai joka toinen päivä entisen kerran viikossa -tahdin sijaan? Miksi ehdokkuus tuntuu hyvältä, saati nimitys? Ihmiset hakevat aina ja ikuisesti hyväksyntää, lisäksi jokaisella on suuri sisimmäinen tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi. On tärkeää kuulua laumaan, yhteisöön ja yhteiskuntaan sillä ilman toisia ihmisiä ihminen lakkaa olemasta. Tai ainakin silloin lakkasi olemasta, kun ihmiset asuivat luolissa ja osasivat tappaa peuran paljain käsin. Tuhannet vuodet eivät kuitenkaan ole muuttaneet yhtään mihinkään perustarvettamme tulla hyväksytyksi. Mieltä lämmittää kaikenlainen tunnustus, etenkin asiasta, jonka eteen on nähnyt paljon vaivaa tai joka on sydäntä lähellä. Sen ymmärrän aivan täysin. Voisin jatkaa evoluutio- ja sosiaalipsykologian ruotimista hamaan maailman tappiin asti jos oikein innostun, mutta tyydytään nyt vain vetämään johtopäätös; Ihmiset Kaipaavat Etenkin Samankaltaisessa Tilanteessa Olevien Hyväksyntää ja Tunnustusta. Niin yksinkertaista se on. Enkä tarkoita, että kenenkään maailma romahtaa, jos nimitystä ei tulekaan, mutta kyllähän se varmasti tuntuu kivalta ottaa kunnia vastaan.

Häät ovat tunteellinen asia ja siksi myös hääblogit ovat tunteellinen asia. Jonkun suunnitelmat saattavat saada kovaakin kritiikkiä aikaiseksi, mutta toisaalta kun on itsensä altistanut julkiselle arvioinnille, on varauduttava myös eriäviin mielipiteisiin. Joskus se voi olla ihan hyväksikin, kun joku tulee ja kyseenalaistaa. Toki senkin voi tehdä asiallisesti tai inhottavalla tavalla. Törkeät mitätöivät kommentit ovat eri asia kuin haastaminen ajattelemaan asiaa toiseltakin kantilta. Sanat voivat aivan yhtä lailla loukata virtuaalimaailmassa, sillä emme ole virtuaaliversioita ihmisistä vaan aivan oikeita ihmisiä, joilla on oikeat tunteet. Siksikin mietin monta kertaa, tartunko tähän kirjoitukseni aiheeseen ollenkaan, koska herkästi ihmiset ottavat itseensä ja loukkaantuvat, kun liikutaan niin intiimeillä alueilla kuin naimisiinmeno on. Toisaalta, aihe on niin herkullinen ja kiinnostava, että en vain voinut antaa sen olla. Blogit ovat tavallaan yksi sosiaalipornon muoto. Niihin tuotetaan -yleensä- valtava määrä positiivista asiaa omasta elämästä tai muusta aiheesta ja pimeämpi puoli jätetään piiloon. Lukijoita kiinnostaa, kun pääsee ns. tirkistämään jonkun muun elämään ja ajatuksiin, se on kutkuttavaa. Sehän on aivan normaalia toimintaa, mutta valtavan verkkovallankumouksen myötä ihmismieli ei ole ihan ehtinyt kelkkaan mukaan. Tiedostamattomat reaktiot muihin ihmisiin ja heidän välittämäänsä kuvaan auvoisasta omasta elämästään vailla haasteita voivat aiheuttaa suurta pettymystä itseen ja omaan elämään. Kun ei takamuksesta tulekaan sateenkaaria vaan ihan sitä itseään ;) Tämä ilmiö on ollut tapetilla varsin runsaasti, joten en siihen enempää syvenny vaan jätän asian tutkijoiden pohdittavaksi, mutta sanottakoon, että verkkososiaalinen maailma vaikuttaa haluihimme ja odotuksiimme. Se voi vääristää käsitystämme vaikka ja mistä aiheesta. Tai sitten se voi yksinkertaisesti vain rikastuttaa ja tuoda iloa ja ideoita toteutettavaksi ilman odotuksia koko oman maailman mullistumisesta paremmaksi.

Jos Freud kirjoitti peniskateudesta, minä voisin kirjoittaa hääkateudesta; siitä miten omat yksinkertaiset pippalot alkavat tuntua riittämättömiltä lukiessa ökyhäistä. Erilaiset häät ja erilaiset hääbudjetit ansaitsevat kuitenkin oman aikansa ja paikkansa joten jätetään tämä aihe vielä odottamaan. On aika lopettaa tämä pohdinta kiitokseen Sinulle, joka luet minun napanöyhtäni levittelyä ja joka ilostutat minua kommenteillasi, ideoillasi ja omalla blogillasi. Kaikki meistä joskus tarvitsevat elämäänsä hattaraa ja pilvilinnoja, unelmia ja haaveita, jotta elämän raadollisuus olisi helpommin käsiteltävää. Koen itseni etuoikeutetuksi, kun voin lukea niin monen ihmisen ajatuksia ja unelmia. Yksi kysymys minulla olisi lukijoilleni; mitä haasteita hääblogin pitäminen on tuonut? Painetta tuottaa riittävästi sisältöä? Haasteita priorisoinnissa omien häiden suhteen, kun maailma pursuaa hyviä ideoita? Jotain muuta?

Ensi kertaan <3



perjantai 23. tammikuuta 2015

Ja sitten kaikki on rentoina ja hymyilee yy kaa koo nyt!

Minä valokuvaan, lähes mitä vain ja missä vain. Mies valokuvaa intohimoisesti ja kuvin elämämme dokumentointi on todella tärkeää meille molemmille. Siten valokuvaajan varaaminen oli ensimmäisiä hoidettavia asioita listalla kun häitä alettiin suunnitella. Tutkin monen kuvaajan blogeja ja portfolioita, lähetin muutamalle kiinnostuneelle sähköpostia ja lopulta päädyimme valokuvaajaan, jonka työskentelyä olimme saaneet seurata ja jonka kanssa tulimme hyvin toimeen hänen kuvatessaan serkkuni häitä toissa kesänä. Miska Koivumäki lähti ilolla kuvaajaksemme ja varsin joustavilla ehdoilla. Olemme nyt jo pallotelleet ideoita ja ensi kesänä ryhdymme tositoimiin ja lähetämme koordinaatteja muutamasta paikasta, jossa ajattelimme olevan potentiaalia potrettien ottamiseen. Olen aivan innosta pinkeänä nyt jo! Vaikka inhoan kameran edessä olemista, aivan järjettömän paljon. Siitä inhosta pitää päästä eroon. Tai ehkä se ei niinkään ole inhoa vaan epämukavuutta ja itsensä liiallista arviointia ja tiedostamista.

Miska sopeutuu juhlaväen sekaan loistavasti, on huomaamaton ja tekee työnsä hyvin. Asiointi hänen kanssaan on ollut helppoa ja mukavaa.
Tässä hieman maistiaisia Miskan kotisivuilta.

Kuva Miska Koivumäki

Kuva Miska Koivumäki

Kuva Miska Koivumäki
Ja vielä yksi kuva meistä kahdesta serkun häissä tanssin pyörteissä:

Kuva Miska Koivumäki, muokkaus Minttunen

Voisin katsella hääkuvia vaikka kuinka kauan ja eksyn usein ihaniin otoksiin vaikka tunneiksi, kun jään tunnelmoimaan. Kuvat ovat tärkeä apu, kun haluaa palata menneisiin ja muistella ihania aikoja yksin tai yhdessä. Siksi valokuvaus oli yksi asioista, joissa emme halunneet häissämme tinkiä. Nyt kaikki vieraat saavat keskittyä juhlimiseen ja nauttimiseen rennosti ilman painetta loistavien kuvien ottamisesta!

Joko te olette löytäneet kuvaajan ja oliko prosessi helppo?


tiistai 20. tammikuuta 2015

Hiukset ovat naisen kruunu

Kuva harpersbazaar.com
Otsikosta voi olla montaa mieltä, mutta hiukset ovat joka tapauksessa naisessa ihana lisä, josta voi tehdä vaikka ja mitä. Hääpäivänä hiuksilla on erityisesti väliä ja ne mielestäni ovat se viimeinen piste iin päälle mitä tyyliin tulee! Minulla on ollut lähes aina pitkät hiukset, muutamaa vuotta lukuunottamatta ja olen tottunut väkertämään niistä milloin mitäkin perusponnarista kiharoihin ja lettikampauksiin. Olen ajatellut kuitenkin hääpäivänä jättää pääni ammattilaisen käsiin ja jossain kohtaa pitäisi päättää miten kuontalonsa haluaa aseteltavan. Tällä hetkellä silmää miellyttävät kaikki mahdollinen aukinaisista kiharapilvistä yksinkertaisiin nutturoihin. Toisaalta olen realisti noiden kiharoiden suhteen; mikäli hääpäivänä on yhtään kosteaa ovat kiharat mennyttä ensimmäisen tunnin aikana... Niin tiukkoja  mömmöjä ei olekaan, joilla minun hiuslaadullani kihara kestäisi kosteutta. Onneksi voi silti ihastella!


Kuva pinterest.com





Ihania ovat nämä kaksi kuohkeaa ja simppeliä kampausta. Tuo ylin saattaa silti olla pukuni tyyliin hiukan liian arkinen jos niin voi sanoa. Jokin hiuskoru, kangaskukka tai aito kukka on ollut mielessä alusta asti, ehkäpä jopa kimpussakin esiintyä pioni! Leimulinen Pirjo myös laittoi minut kokeilemaan viehkoa pantaa upealla vintagetyylisellä koristeella ja tilasi pukuni kanssa ylimääräisen vyön, josta voidaan irroittaa koriste ja liittää esimerkiksi pantaan, jolloin puvun koristus toistuisi hiuksissa. Leteissä eri muotoineen olen viihtynyt ihan pikkulikasta lähtien, joten mielellään hääkampauksessani voisi letitettyä osiota olla.







Kuva täältä
Kuva täältä

















Näistä kahdesta pidän etenkin vasemmanpuoleisen rauhallisesta kokonaisuudesta! Toisaalta pukuni on sen verran komea ilmestys, että se kestäisi myös tuon oikean puoleisen kampauksen, vaikka siinä onkin melko paljon meneillään.

Osittain  kiinni oleva kampaus voisi myös sopia hyvin, vaikka puolikas letti ja kiharapilvi tai jotain sen kaltaista. Väsäsin itse asiassa viime vuoden lopulla korukuvauksiin varsin kivan kampauksen, jonka voisin laittaa jakoon, kunhan saan kuvia kuvaajalta käyttööni! Samankaltaisen kampauksen kanssa sovitin myös pukuani ja se näytti varsin hyvältä.

Kuva täältä

Kuva pinterest.com
Kuva täältä























Kuva täältä
Voi sentään, näitä kuvia selaillessa alkaa sormet syyhytä ja tekee mieli kokeilla yhtä jos toista kampausta omaan päähän. Hiukset tosin kaipaavat vielä lisäpituutta... Näissä osittain auki olevissa ihanuuksissa minua mietityttää kuumuus; jos on tajuton helle, läkähdyn hiusmassani alle! Ehkä olisi helpompaa kuitenkin jos hiukset olisi nostettu ylös.

Esimerkiksi tämä kampaus on valloittava!

Kuva täältä















Millaisesta kampauksesta Sinä haaveilet? Onko jo selvä suunnitelma vai oletko hautautunut ihanien kampauskuvien sekaan kuten minä?








maanantai 19. tammikuuta 2015

Pikkupako Tampereelle käyttäen messuja tekosyynä

Päätimme melko äkkinäisesti karata viikonlopuksi Tampereelle, kun kerta oli Suomen häämessutkin. Mikä loistava tekosyy yöpyä hotellissa, syödä ulkona ja ottaa rennosti! Tuli siellä messuillakin käytyä ja onneksi käytiin, sillä pääsin jutustelemaan Qiva Jewelleryn lahjakkaan korusepän kanssa sormuksista ja itse asiassa sovitin vaimonsa sormustakin, mikä oli hieman hämmentävä kokemus. Löysin kyllä yllättävän uuden suosikin vihkisormukseksi ja näyttää siltä, että aloitan tiiviin sähköpostittelun sepän kanssa oman sormuksen suunnittelun puitteissa. 

Muuten messuilta ei mitään konkreettista käteen jäänytkään, mutta sormusasia oli jo riittävä syy käydä.  Myös nähty National Wedding show oli raikas toteutukseltaan enkä pistänyt pahakseni sen aloittanutta musiikkiakaan sellistin ja kitaristin voimin. Pukuja nähtiin mm. Sincerityltä, Turo Tailorilta, Justin Alexanderilta ja Zazabellalta. Lavalla milloin liikuttiin Jopoilla, milloin vaellettiin ilmapallojen kanssa. Tässä hieman tunnelmia:



Saimme ihailla myös kauniita pukujen selkämyksiä ja kunnon kimallusta.



Illalla otimme rennosti, mies saunoen ja minä rauhassa laittautuen ja suuntasimme mussuttamaan Haraldiin pitkin todella liukkaita katuja. Myöhään illalla ehdittiin vielä kylpyammeeseen ja poksautettiin kuplapullo auki. Samalla tuli juhlistettua etukäteen miehen synttäreitä. Aivan ihanan rentouttava viikonloppu siis!

Niin ja nämä kuvat taas; kaikki oikeudet Minttunen. Kysythän lupaa käyttämiseen!

torstai 15. tammikuuta 2015

Valssin askelin kohti loppuelämää

Nythän on niin, että voi hyvinkin olla ettemme tanssi häävalssia vaan jotain ihan muuta. Hyviä ehdokkaita on jo liuta häätanssiksemme, mutta niistä olen vielä lähes kokonaan hyshys :) Sen sijaan meidän ensitanssimme jälkeiset sävelet ovat selvät (tai niin ainakin tässä kohtaa luulemme kovin pontevasti). Vanhempani tanssivat häävalssinaan Akselin ja Elinan häävalssin -niin muten teki siskonikin miehensä kanssa- ja A:n vanhemmat taasen Olavi Virran Metsäkukkia. Joten tanssit omien vanhempien ja appivanhempien, sisarusten ja hääseurueen kanssa mennään noiden sävelien tahtiin. Ihanasti saadaan siten kaksi sukupolvea mukaan ja vanhempiemme pitkät kestävät liitot myös. Jotenkin liikuttava ajatus jo nyt, en osaa oikein edes kertoa miksi.


Siinä ensin Akselin ja Elinan häävalssi


ja tässä Metsäkukkia Olavi Virran laulamana.

Akselin ja Elinan häävalssi oli alunperin instrumentaalikappale ja sävelletty (Heikki Aaltoila) elokuvaan Täällä Pohjantähden alla vuonna 1968. Myöhemmin valssi sanoitettiin säveltäjän toimesta ja sen lauloi Erkki Junkkarinen Täällä Pohjantähden alla -elokuvan jatko-osaan Akseli ja Elina vuonna 1970. Linkkaamassani videossa kappaleen laulaa Henry Theel. Metsäkukkia sen sijaan on venäläinen sävelmä jonka sanoitti Aune Ala-Tuuhonen ja Virta levytti sen vuonna 1952, siitä muodostui hyvin suosittu aikanaan.

Mitä tosiaan tulee meidän ensitanssiimme, olemme hyvin vapaamielisiä sen suhteen; jos haluamme ehdottomasti valssata, onnistuu se lähes minkä laulun tahtiin vain, sovitinhan minä Romanssinkin valssiksi kaasoni häihin. Suosikkejamme ovat tällä hetkellä muutama hyvin kaunis suomalainen kipale, mutta kilpailee kärkisijoista myös aivan ihastuttava Ed Sheeranin laulu, jonka videota varten mies opetteli tanssimaan. Ehdimme muuttamaan mieltämme vielä moneen kertaan, mutta jossain kohtaa pitänee päätöksiä tehdä, sillä toiveissa on bändin soittavan häätanssimme kappaleen. Alustavasti ovat lupautuneet pari kappaletta treenailla pyynnöstämme oman repertuaarinsa ulkopuolelta. Yhteisestä musaopistotaustasta on hyötyä ;)

Mitä teillä tullaan tanssimaan? Perinteistä vai vähemmän perinteistä?

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kakkuja siellä, kakkuja täällä ja AAAAARRRRGGGHHH!!!

Täällä taas, mutta ihan pakko oli tulla kirjoittamaan jo blogin uudistuneen ilmeen vuoksi sekä kakkujuttujen takia. Pojan synttäreitä vietetään suvun parissa tänään, kun jouluna oli sitä ylimääräistä sairastamishässäkkää. No minä näppäränä tyttönä sitten leipoa pyöräytin kakun. Oli tarkoitus tehdä suklaakakkupohjalla se lätty. Unohdin sitten muutaman olennaisen aineen taikinasta ja lopputulos oli tavallinen sokerikakkupohja. Täyte sentään meni kuten olin ajatellut; yhteen väliin kermavaahto-sitruunatuorejuusto sekoitus, jossa on maitosuklaahippuja, toiseen väliin kermavaahto-vaniljarahka sekoitus Marianne-crushin kera. Huokaisin helpotuksesta. Mainittakoon vielä, että vatkaimeni oli hajota ihan alkumetreillä vatkatessani kuuden munan kakkupohjaa. Se olisikin ollut kiva käsin vaahdottaa! 

Tänään sitten oli koristelun vuoro, elämäni toinen sokerimassa-yritelmä. Kesällä työstin järkyttävässä helteessä valkoisesta massasta ja se oli tuskaista lämpötilan takia, mutta lopputulos oli kaunis. Tänään käyttämäni sininen massa olikin varsin murtuvaa ja puuh... Lumihiutaleita tein piparkakkumuotilla, mutta massa meni kuivumaan tällä kertaa supernopeasti tehden koristeista murtuvia myös. Kesällä helteillä massa ei ollut kovettua millään  lötköstä olomuodostaan ja se on hiukka hankalaa kukkien ja perhosten kohdalla.
Onneksi tänään koristeilla sai peitettyä vahinkoja, ainakin joten kuten. Yksi hiutale oli väsättävä lisääkin. 
Tadaa.




Nyt kun tuli mainittua siitä kesän kakusta, tässä vielä kuva siitäkin. Kakun tein vanhempiemme ensitapaamista varten, mutta kahvittelu muuttui yllättäen myös kihlauksemme julkistamiseksi! En kyllä enää ikinä käytä sokerimassaa 33 asteen helteessä ja 99 %:n kosteudessa.


Minttusen leipomo kiittää ja kumartaa.

Kuvien oikeudet kuuluvat jälleen yllättäen Minttuselle eikä Sinulla varmastikaan tulisi mieleenkään käyttää niitä ilman lupaa ;)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Men, men, men, men...

Kuva Pinterest

Tuosta ylläolevasta kuvasta voikin päätellä tekstin sisällön :) Sulhohan toki päättää meillä mitä ylleen häihin pukee, mutta koitan silti sohaista taikasauvani siihen soppaan ja saada kokonaisuus toimimaan myös minun pukuni kanssa. Olen löytänyt läjän kivoja ideoita, joiden pohjalta lähteä liikkeelle. Sen verran tiedän, että mies ei frakkia laita, kummallekin se on ollut alusta asti selvää. Mutta puku, shaketti, bonjour-puku... siinäpä vasta pulma. Väreistä nyt vielä puhumattakaan! Tai kengistä. A:lla on lähes yhtä paljon kenkiä kuin allekirjoittaneella ja se ei ole vähän se. Eli kengilläkin on väliä, tietty. Olisi myös kiva saada bestman samanlaiseen kuosiin kuin sulho, olisi komea pari. Miesten juhlapukeutuminen on aivan oma maailmansa, vaikka siitä ei kauheasti kohkatakaan. Mutta jatketaan kuvilla eteenpäin.

Kuva fluevog.com
Kuva Jennings King Photography


















Kuva Sarah Rominger Photography
Kuva www.sartoriarossi.it/cerimonia/html























Kuva cavaliere.se

Vaaleampikin näyttää varsin kivalta miesten pukeutumisessa, tuo alla oleva pehmoinen sävymaailma on kaunis.

Kuva blacktie.nl
Lisäksi olen aivan hulluna henkseleihin ja rusetteihin; maalaismiljöö-häihimme ne sopisivat kuin nenä siihen kuuluisaan päähän.

Kuva weddingomania.com
Kello pitää sulholla olla, jotta ei jää elämän isoimpia hetkiä kokematta.


Kuva Leoni Bolt Photography
Kuva 



Haaveena olisi saada papan vanha taskukello toimivaksi ja A:lle lainaan. Jos se ei onnistu, pitää miettiä kelloasiaa hieman uudelleen. Tykkään kyllä myös tuosta kliseisestä kello-huomenlahjasta, joka annettaisiin jo ennen häitä aamulla. 



Kalvosinnappeja ei sovi unohtaa...

Kuva etsy.com
Tästä tulikin "aika" kuvapainotteinen julkaisu, mutta ehkäpä on hyvä välillä antaa teidän nauttia jostain muusta kuin naputuksestani ;) Nyt on aika siirtyä viikonlopun viettoon, siihen kun kuuluu leivontaurakka ja muuta isompaa puuhaa, on tänä iltana hyvä ottaa todella rennosti.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! <3

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Sulhot ja blogit

Leppoisan viikonlopun lumimyräkästä selvinneenä kyselen mielipidettänne sulhoista ja blogeista. Pitäisikö tuota miekkosta pyytää kirjoittelemaan mietteistään myös? Kiinnostaako naisia? Entä niitä miehiä, jotka eivät tietenkään mitään hääblogien kaltaisia hömpötyksiä lue, mutta joiden tiedän kuitenkin olevan taustalla? ;) Miesten pitämiä hääblogeja on kourallinen. Yksi niistä on kaverin kaverini blogi, jossa häät on jo vietetty ja joka tällä hetkellä keskittyy elämän kuvaamiseen niin sanoin kuin provokatiivisin kuvinkin. Ennen kuin käyt lukemaan ja herkkänä sieluna menetät yöunesi, mainittakoon, että kirjoittaja todella on provokatiivinen, suorasanainen ja hulppea veikkonen. Blogger tosin tästä omalla tavallaan kertookin, ennen sivulle pääsyä :) Lisäksi löytyy mm. Sulhanen 2012 -blogi, jossa häät on siis jo vietetty 2012. Kannattaa silti vilkaista!

Mutta niin, olen alusta asti ainakin muistaakseni kertonut, että A on aktiivisesti mukana hääsuunnittelussa, ideoi, ottaa kantaa ja on tasavertainen päätöksentekijä, kuten pitääkin olla. Miehen kanta koko häähössötykseen on kuitenkin niin erilainen ja siitä voisi olla ihan jännä lukea, vai mitä?

Nyt taidamme käpertyä sohvalle yhdessä ja tutkia kaupan olevia taloja ja asuntoja. Tänään kun tuli pitkästä aikaa piipahdettua yhdessä asuntonäytössä ja voi vitsit, se oli aika jees! Innostus löytyi taas, jos sitä aloittaisi uudelleen tosissaan etsimisen ja mietinnän, nyt kun työkin on jälleen vakinainen jne. Katsotaan :)