Pieni opas siitä miten suunnitella, tehdä ja juhlia häät yhtenä kappaleena

Me teimme häitämme lähes kaksi vuotta. Elimme siinä suunnittelun kauniissa, innostuneessa hengessä yksin, kaksin, joukolla, verkossa, täällä blogissa, messuilla ja siellä sun täällä. Ehdimme siinä samalla elää ihan normaalia elämää ja häät olivat se osa, josta ei stressattu. Menieren taudin puhkeaminen ja sen tuomat uudet haasteet, työpaikan vaihto ja muut pikkujutut pitivät minut ja meidät kiireisinä ja ihan tarpeeksi kuormittuneina antaakseni häiden tulla asiaksi, joka kuormittaa, kiristää tai ahdistaa. Onnistuimme elämään jopa häitä edeltävän viikon hämmentävän rentoina, mukavia puuhastellen ja vain yhden pikkukriisin eläen (viime hetkessä peruvat vieraat...). Teimme siis jotain oikein, joten ajattelin jakaa tätä suurta kokemuksen tuomaa viisauttani ;) Ei vaan, ihan tosissani olen myös. Olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä tarinoita kireistä morsioista, perheistä, välinpitämättömistä sulhasista, pieleen menneistä suunnitelmista ja pettymyksistä. Näitä monia yhdistää yksi tekijä; turha stressaaminen ja samalla tärkeimmän sivuun jättäminen, nimittäin nauttimisen.

Aina yhtä sulokas allekirjoittanut

Muista miksi olette menossa naimisiin

Eli, mitä se liitto juuri teille merkitsee. Miksi rakastatte toisianne, miksi tahdotte jakaa elämänne hautaan saakka. Häitä on aika lailla turha järjestää, jos tarkoitus ei ole elää yhdessä loppuun asti. Mikä toisessa on sitä, mitä ilman et osaa nähdä seuraavaa päivää. Kun lautasliinojen värin valitseminen on saamassa turhan suuret mittasuhteet ja orastavan perheriidan aikaiseksi, ota aikalisä ja muista miksi olette siinä. Ne ovat vain lautasliinoja, ne ovat vain kukkia, ne ovat vain yksityiskohtia joita et voi hallita loppuun asti kuitenkaan. Älä ymmärrä väärin, rakastan yksityiskohtiin panostamista ja se oli minullakin osa häihin laitettua rakkautta ja juhlan merkityksen arvostamista, mutta hei. Sanoin tämän monesti; kunhan päivän lopuksi olemme naimisissa, millään muulla ei ole aidosti väliä. Kaikki muu on extraa. Päivästään kannattaa yrittää tehdä ikimuistoinen ja ihana, mutta täydellisyyden tavoittelu ei tuo lopulta onnea. Te kaksi luotte onnen. Te olette toistenne kohtalo.

kuvakaappaus VideoTimon videosta

Tehkää häistä ja niiden suunnittelusta yhteinen projekti

Ne ovat teidän häät. Eivät morsiamen päivä prinsessana. Saan aidosti näppylöitä joka kerta, kun joku niin sanoo tai kirjoittaa (ja nyt joku vetää palkokasveja pellollisen verran sievään nenäänsä, mutta hei, tähänkin asti ollaan oltu vain ja ainoastaan rehellisiä, joten miksi muuttaa tyyliä nyt). Jakakaa vastuuta, tehkää yhdessä, tehkää yhdessä myös perheidenne, ystävien, kaasojen, bestmanien ja kaikkien tarvittavien apujoukkojen kanssa. Älkää pakottako ketään tai mitään.  Pitäkää hauskaa, naurakaa, kokeilkaa, innostukaa, ideoikaa, höpsötelkää, antakaa toistenne ajatuksille tilaa ja muistakaa että häät eivät ole vain se yksi juhlapäivä ja vihkiminen, vaan prosessi, joka parhaimmillaan saa teidät rakastumaan aina vain uudelleen ja uudelleen.

kuva Anna-Katri Hänninen

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Voitte teettää töitä ammattilaisilla, jos budjetti antaa myöten, ja kuten mekin opimme, joskus on halvempaa antaa muiden tehdä kuin väsäillä itse (silti kannatti tehdä ne hemmetin voimapaperipipussit ihan itse alusta loppuun). On monenlaisia tapoja tehdä häät. On ihan okei antaa sulhasen hoitaa ne perinteiset viinakset Virosta ja varata hääyö ja -auto ja itse tehdä muu tai sitten tehdä ihan toisella tavalla. Matka häitä kohti on tärkeä, ihana ja kutkuttava kokemus, joka johdattaa teidät kohti elämää häiden jälkeen.

Muistakaa, kenen häät ovat kyseessä

Vanhempanne pitivät jo omansa (jos pitivät). Lähipiiri tarkoittaa yleensä vain hyvää puuttuessaan vierasvalintoihin, kakun muotoon, hääpaikkaan, sulhasen kenkiin ja papin valintaan, mutta nämä ovat teidän häänne. Te teette, niin kuin teille sopii, mikä palvelee teitä, mistä te olette haaveilleet, miltä te tahdotte häidenne näyttävän ja ennen kaikkea tuntuvan. Me saimme nauttia läheistemme rakkaudesta ja tuesta häiden järjestelyissä eikä kukaan arvostellut valintojamme vaan kaikki olivat rinnallamme. Ehkä joku oli hyvinkin eri mieltä kanssamme jostain, mutta he ymmärsivät kenestä nyt on kyse ja pistivät omat mielipiteensä syrjään ja iloitsivat meidän ilostamme. Niin sen kuuluisi mennä ja silloin koko homma on aivan fantastista. Ymmärrän, että voi olla vaikeaa rajata omia vanhempiaan tai läheisiään. Voi olla suorastaan kivuliasta tehdä omia ratkaisuja. Mutta se on sen arvoista. Toista tällaista asiaa ette koe yhdessä, joten tehkää siitä teidän näköisenne.

kuva Miska Koivumäki

Tehtävälista on ystävä

Kaikkea ei kannata yrittää pitää mielessään vaan laittaa paperille tai sähköiseen muotoon. Me käytimme Drivea viime vaiheissa hääseurueemme kanssa, tekstiä oli paljon, mutta se helpotti hommia myös paljon. On olemassa myös sovelluksia, jotka auttavat asiassa. Myös ihan perinteinen kynä ja paperia -tekniikka toimii ;) Mikä olisi tyydyttävämpää kuin saada konkreettisesti vetää viiva jonkin tehdyn asian yli? On myös hyvä luoda itselleen aikajanaa asioiden hoitamiselle. Kirkko tai vihkijä pitää varata ajoissa, kuten juhlapaikkakin ja muut yhteistyötahot kuvaajia myöten. Jos haluatte tietyt ihmiset tekemään häitänne tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, ei ole ollenkaan liioiteltua tehdä varauksia puolitoista vuotta ennen häitä, kuten me teimme. Vältytte turhilta kriiseiltä, kun ei tule kiire tai joudu tekemään liian isoja kompromisseja. Toisaalta, toinen kaasoni sai aikaan ihanat häät puolessa vuodessa ja juhlat olivat hääparin näköiset ja homma oli monilta osin myös kivaa, vaikkakin morsian-parka välillä olikin kovilla suunnitteluvaiheessa.

kuva A. V.

Käykää keskustelut niistä aiemmin mainituista lautasliinoista levänneinä ja avoimina. Ottakaa lomaa hääviikolle, jos vain mahdollista. Pitäkää huoli, ettei tekemisen aikataulu ole liian tiukka. Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne. Tehkää yhdessä muutakin kuin suunnitelkaa häitä. Ottakaa aikaa asioille. Me olimme onnellisia, kun ei ollut kiire. Oli aikaa etsiä ideoita, kehitellä niitä, etsiä hyviä tekijöitä ja hihittää prosessin aikana. Asiat oli aikataulutettu hyvin ja pidimme suunnitelmista kiinni. Onnistuimme jopa hoitamaan sovussa yllättävän ja ei niin suunnitellun muuton kuukautta ennen häitä ja samalla kävimme tanssitreeneissä. Kaikesta selviää ja se voi olla vieläpä kivaa!
Mies antaa ohjeeksi nämä; rauhoita morsianta tai muuta väkeä silloin, kun siihen on tarvetta ja hommat menee hötkyilyksi. Älä lähde paniikkiin mukaan, välitä asiasta ja auta etsimään ratkaisu.

Mikä sen mukavampaa kuin treenata häätanssia kevätjäillä <3

Pidä huoli itsestäsi ja muista

Pitäkää huoli toisistanne ja tietenkin itsestänne. Olisi tarkoitus tulla toimeen sen siipan kanssa häiden jälkeenkin, joten älkää antako juttujen mennä kireiksi ja häiden muuttaa yhteiseloanne väännöksi ja huoleksi. Hoivatkaa toisianne, paijatkaa toisianne, syökää hyvin, avatkaa viinipullo ja ihmetelkää yhdessä sitä upeaa tosiseikkaa, että saatte viettää loppuelämänne yhdessä maailman parhaan tyypin kanssa. Käykää lenkillä, salilla, hiihtämässä, kuka nyt mistäkin tykkää, mutta älkää hyvät ihmiset aloittako tappokuntoilua ja tiukkaa ruokavaliota vain häiden vuoksi. Älkää rääkätkö itseänne vaan hellikää ja vaalikaa. Arvosta itseäsi, kehoasi, mieltäsi ja anna sen arvostuksen valua myös kaikkialle ympärillesi. Älä tapa myöskään apureitasi, -niitä rakkaita kaasoja, bestmaneja, vanhempia, serkkuja ja muita, työtaakan alle. Viettäkää aikaa yhdessä ja nauttikaa ajasta. Häät eivät ole työleiri. Ne ovat rakkauden julistamista, juhlimista ja sitoutumista.

Olimme hyvin rakastavissa tunnelmissa häiden jälkeisenä säteilevänä päivänä, ja se johtui pitkälti siitä, että olimme pitäneet huolen toisistamme kaiken hässäkän keskelläkin <3

Nauti, juhli, rakasta ja rakastu aina uudestaan

Niin, sitten on se hääpäivä. Nukkukaa yöllä niin paljon kuin vain pystytte ja maltatte, huolehtikaa itsestänne ja kehostanne. Syökää hyvin, hymyilkää ja jos jännittää, älkää antako sen muuttua kireydeksi. Tämä on ihana asia, antakaa sen tuntua ja näkyä. Pieni pilke silmäkulmassa ei ole pahitteeksi, kaikki ei ole niin vakavaa. Älkää tehkö aamun aikataulusta mahdotonta itsellenne ja muille. Varatkaa syötävää ja juotavaa. Halatkaa rakasta seuruettanne ennen kaiken alkua.

Sanokaa tahdon vakavin ja silti onnesta pursuavin sydämin. Jos itkettää, itkekää. Jos naurattaa, naurakaa (itse tein molempia vihkimisen aikana). Jos sataa, antaa sataa. Tämä on Suomi, mitä vain voi tapahtua sään suhteen ihan milloin vain. Jos kakku kaatuu, ei se ole hermoromahduksen paikka. Antakaa muiden murehtia, tämä on teidän päivänne, antaa kerrankin muiden hoitaa. Jos puku repeytyy, se repeytyy. Se ei estä juhlimasta, olemasta naimisissa sen elämän rakkauden kanssa. Älä sressaa vaan rakasta. Jos et ehdi jutella jokaisen vieraan kanssa onnitteluja enempää, älä murehdi, ehditte jutella myöhemminkin. Ihmiset viihtyvät kyllä. Älä tee mitään vain siksi, että "niin kuuluu tehdä".

Muistakaa myös juhlan aikana juoda ja syödä. Syömiseksi lasketaan myös kakku ;)

kuva Miska Koivumäki

Muista tanssia. Älä jännitä sitäkään liikaa vaan luota itseesi ja tunnelman mukanaan vientiin.

Olette yhdessä. Olette naimisissa. Mitä muuta sitä tarvitsee? Meille kuvaaja sanoi, ettei hänellä taida olla yksistäkään häistä niin paljon yhteisotoksia hääparista hääjuhlasta. Me olimme todella tiiviisti yhdessä. Vaikka se ei olisikaan teidän tyylinne, muistakaa huomioida toisianne päivän ja illan aikana runsaasti. Kun yö koittaa, älkää asettako sillekään paineita. Siitä voit lukea enemmän täältä.

Seuraavana päivänä ja kaikkina sitä seuraavina muista se, miltä tuntui sanoa tahdon. Miltä tuntuu tahtoa koko minuutensa voimin. Koko sielunsa pohjasta. Tahtokaa jatkossakin yhtä lujasti ellei jopa lujemmin. Antakaa elämän kasvattaa ja antakaa rakkauden elää ja muuttua. Palatkaa ihaniin muistoihin, naurakaa kommelluksille ja pitäkää toisianne kädestä kiinni.

kuva Miska Koivumäki

Ei tästä ihan pieni opas tullutkaan ja voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta päätän tämän näihin sanoihin; rakkautta ei voi tuhlata. Sillä ajatuksella voi tehdä suuria ja sen kun muistaa, on häiden suunnittelu, järjestäminen ja juhliminen hienoa. Sen kun muistaa on eläminen hienoa.

Kiitos, kun luit, jälleen kerran. <3

kuva Anna-Katri Hänninen

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle sekä mainituille kuvaajille. Kaikenlainen luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty.

Pientä ja sievää

Istun takapihalla ilta-auringossa häikäistyneenä yhtäkkisestä lämmöstä ja esikesästä. Minulla on ensi viikolla talviloma, fiksu jättää sen toukokuulle ja tilaa vieläpä kesäkelit ;) Loma alkoi asuntokaupoista sopimalla ja muutto on kuukausi ennen häitä, eli kuukauden kuluttua ja sanomattakin on selvää, että tiukalla tahdilla tullaan menemään häihin asti. Vain hullut muuttavat näin. Ja jos A haluaa vielä muuttorumban jälkeen mennä kanssani naimisiin, rakastaa hän minua järisyttävän paljon. Minä en välttämättä osaa suhtautua kaikkeen tähän hässäkkään leppoisasti... Mutta nyt lomailemme. Päätin, että kamoja ehtii käydä läpi loman jälkeenkin joten nyt hoidetaan hääpalaverit, mökkeillään, vietetään antipolttareita ja otetaan rennosti. Sitten alkaa rytinä, jota ei jaksa, jos ei nyt vedä lonkkaa ja nauti toisistaan. Tämä loma on TODELLA hyvässä kohtaa!

Lupailin aiemmin vähän kuvamateriaalin avulla selventää epäselvää selostustani pikkubolerostani. Tänään ennen hääpuvun sovitusta kiireessä vedin sen ylleni ja A nappasi puhelimella kuvia. Tadaa!

selkä notkolla ja maha pystyssä kuin pikkulapsella :D

Pitsi on super-pehmeää ja hihake/bolero on henkäyksen keveä päällä. Voi olla, että hääpäivä on niin lämmin, etten kaipaa sitä ylleni, mutta onpahan ainakin mahdollisuus peittää hartiat jollakin, jos siltä tuntuu. Testasin sen tänään myös hääpuvun kanssa ja hyvin toimi! Sävykin oli aivan loistava, kun sitä jännitin. Kyseiseltä valmistajalta löytyi huokeaan hintaan monissa sävyissä vastaavia, ja kysymällä minulta saa osoitteen, jossa tutkailla niitä :) Kuvaajamme sanoi, kun tapasimme, että jostain syystä onnittelumaljat juodaan aina sillä paahteisimmalla paikalla ja onniteluletkan jälkeen morsian-parkojen olkapäät ovat palaneet. Eihän pitsi paljoa peitä, mutta pienen suojan se kuitenkin antaa tällaiselle kalkkilaivan kapteenille, joka palaa puolipilviselläkin säällä.

Minulla tosiaan oli tänään hääpuvun sovitus muokkauksia varten ja minähän näin sitten painajaista asiaan liittyen. Jostain olin saanut päähäni, että olen lihonut niin, etten mahdu pukuun. Kauhukuvat vilisivät silmissäni niin valveilla kuin hereilläkin. Aivan turhaan. Puku istui loistavasti. Saimme muokkaukset sovittua ja kesäkuussa sitten muuton jälkeen käyn vielä sovittamassa pukua ja samalla haen alushameen lainaan tanssitreenejä varten. Saapahan A sitten kuvan siitä, miten voimme olla lähekkäin ja liikkua häätanssissa. On muuten elegantti näky kun hikinen morsian tanssii läpikuultava alushame yllään komean sulhasensa käsivarsilla! Aina yhtä ladylike <3

Teinpä muuten kivan kampauksenkin tänään ja siitä tulikin mieleen, että ensi kerralla kiusaan teitä lukuisilla kuvilla kauniista kampauksista! Koekampaus olisi kesäkuun alussa (heti muuton jälkeen...) ja siihen mennessä pitäisi varmaan tehdä päätöksiä, mitä tästä hiusmassasta oikein tehtäisiin. Ensi viikolla käymme myös keskustelemassa hääjuhlan kukista ja siitäkin voisin jonkun sanasen kirjoitella. Koska sitä aikaahan hääblogin kirjoittamiselle on hirmuisen paljon kaiken säätämisen keskellä! :D

Ihanaa viikonloppua auringon lämmössä <3

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle. Älä käytä ilman lupaa.

Antipolttarit, stressi ja naimalupa

Mjoo, vähän alkaa viileän rauhallinen stressittömät häät -kuoreni rakoilla.

kuvan näppäsi A

Kyllä, välillä on ollut totaalinen flippaaminen lähellä, mutta onneksi vain lähellä. Sillä iloista asiaahan tässä ollaan järjestämässä. Mutku mutku, listalla on niin paljon hoidettavia asioita ja huhtikuulta jäi juttuja tekemättä ja ne siirtyy eteenpäin ja kyllä, minua vähän ahdistaa. Esimerkiksi puolet vieraslahjapusseista on yhä tekemättä! Sitten kun tässä taas vähän niin kuin tätä asuntoasiaakin pohditaan samalla ja töissä ylitöiden pois ottaminen muuttuikin taas tunnin lisä-ylitöiksi niin eihän tämä elämä nyt ihan helppoa ole. Vakavissani mietin tänään ottavani työpapereita mökille viikonlopuksi mukaan ja kirjoittavani ne siellä valmiiksi. En ottanut, koska työni on sellaista, että noita hommia ei aidosti pitäisi joutua tekemään vapaa-ajalla.

Sulhanen sen sijaan on onneksi oma ihana itsensä. Rakas lehmänhermoinen sankarini.

Vaikka tämä aarteeni varmasti on jo monta kertaa tehnyt henkisen facepalmin kaiken tämän hössötykseni  ja pienten ahdistusteni keskellä.

Joo-o. Että näin menee meillä :) <3

Mutta mitä tulee niihin järjestelyihin ja tähän sekavaan kirjoitukseeni; esteettömystodistus saapui jokin tovi sitten, jos en ole sitä muistanut kuuluttaa kaikelle kansalle. Nyt on sitten todettu meidät naimakelpoisiksi. Eli tärkein osa häitä on kunnossa; pääsemme naimisiin. Kaikki muu on extraa.

Extrasta puheen ollen... Minä alusta alkaen olin polttareita vastaan, en kokenut moisia tärkeiksi kohdallani, mutta tein hyvin selväksi, että A voi omansa viettää ilolla ja huolella. Päädyimme sitten kuitenkin siihen, että polttareiden sijaan olisi kiva saattaa meidän ihmiset yhteen kunnolla ennen häitä ja puuhata jotain kivaa. Perustin siis facebookiin Antipolttarit -ryhmän ja kutsuimme sinne väkemme, poistuimme sieltä ja jätimme suunnittelun muutamalla reunaehdolla ja aikataululla muiden käsiin. Minä kuitenkin pelkään, että tässä on käynyt niin, että muidenkin panoksen sijaan kaikki on kaatunut toisen kaasoni niskaan. Sen kaason, joka poksahtaa hetkenä minä hyvänsä kahdeksi kappaleeksi ja on ollut tosi väsyksiin töiden ja muun vuoksi ja jota tahtoisin suojella kaikelta ylimääräiseltä hommalta. En edes tiedä, onko asia näin, mutta tällainen aavistus minulla on.

Mutta siis, on tosi kiva ajatus saada kaikki yhteen. Mutta eihän se onnistu. Tämän toki tiesin jo etukäteen, mutta kyllähän se kolahtaa, kun kuulen ettei sisko-kaasoni pääse paikalle. Se kolahti itkuun asti. Toki itkuun vaikutti valmiiksi alla ollut väsymys muista jutuista, mutta tuli sellainen olo, että antaa olla. Kuten kävin angstisesti avautumassa Keijukaismorsian-paran blogissa. Mutta ei anneta olla. Hyväksytään vain tosiasiat ja keskitytään hyvään. Huomaan vain vuoden olleen rankka ja pitkä töissä ja myös Menieren kanssa ja nyt se sitten purkautuu tällaisina hölmöinä marmatuksina. 

Joten kaiken kaikkiaan; on ihanaa, että minulla on rakkaita. Olen onnellinen A:sta, kaasoistani, vanhemmistani, ystävistäni ja elämästäni. Sehän riittää, eikö niin? Kaikki muu on merkityksetöntä. Ehkä tämän koko vuodatuksen idea onkin päästä kiinni siihen, millä on merkitystä. Rakkauteen.

Joten rakastakaa.

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle

Onko elämässä muuta kuin häät..? KYLLÄ!

Tuo kysymys tuli mieleen, kun istuin blogin ääreen kirjoittamaan taas "yhdestä pikku jutusta", vaikka juuri julkaisin eilen ja toissapäivänä ja ja ja :D Tämän siis ajastan, jotta ei tule korvista ulos teillä nämä minun juttuni! Julkaisutahdistani huomaa sen, että silloin kun on aikaa ajatella häitä, niitä sitten myös ajattelee ja paljon. Arkena aikaa tällaiselle on TODELLA vähän joten otan ilon irti silloin kuin voin. Häät myös lähestyvät kovaa vauhtia ja sainkin tänään häiden järjestämisen ajan toisen paniikin. Se on sinänsä saavutus, kun näitä häitä on järjestelty ja suunniteltu jo 2014 syksystä lähtien! Paniikki tuli siitä, kuinka monta asiaa on vielä auki ja etenkin siitä, kuka hääpäivänä ja sitä edeltävänä päivänä ehtii hoitaa kaiken meidän kanssamme vaikka Ratin henkilökunta paljon tekeekin puolestamme. Kun näillä läheisillämme on sitä omaakin elämää (AJATELLA!) ja perhettä ja tuoretta vauvaa ja työt yms. Yleensä se vaan on niin, että morsiamen apujoukot tekevät valtaosan viime hetken valmisteluista (koristelun viimeistely yms.) ja bestmanin homma on suunnilleen huolehtia vain sulholle mirri kaulaan... Noh, tämän morsiamen apujoukot kuitenkin sattuvat saamaan vauvan juuri ennen häitä ja se toinen kaasokin on perheellinen joten heillä on kädet täynnä omissaankin. Niin että paniikkia pukkaa!

Paniikkia pukkaa myös siitä, kuinka paljon "pikku"hankintoja on vielä tekemättä. Tein listaa aamupäivällä:

-tilaa loput (noin 30-40) pompomia Etsystä

-tilaa 80kpl pikku-pyykkipoikia

-tilaa kahdeksankymmentä minikynää (todennäköisesti nämäkin Etsystä)

-osta kilometrikaupalla siimaa pompomien ripustamista varten

-osta reilu määrä nastoja, jälleen pompomeja varten

-tilaa paikkakortteja varten tageja, jälleen noin 80 kpl

-metsästä isoja lasipurkkeja neljä kpl kirppareilta ei tarvitsekaan!

-selvitä puulaatikot; vuokraako joku? 8 kpl, kyllä vuokraa! jee!

-lisää juuttinarua...

-Ikeasta liitutauluteline

-valkoinen maali, ostettu. Maalaa se himskati teline!

-teetä kuvat pöytiin (ensin kuvaa tarvittavat lisäkuvat keväällä)

-kutsujen painatus, ohjelmien ja menun painatus
-bingojen papereiden hankkiminen, tulostaminen ja leikkaaminen
-vieraskirjalaatikkoa varten papereita

-osta postimerkit

-syö muutama pilttipurkki tyhjäksi!

-A:n puku, kengät jne. Bestman myös! Puvut valittu, toka sovitus vielä!

-tarvikkeet istumajärjestystä varten, kun ensin keksisi millaisen haluaa

-korkotulpat morsiamelle (missä olikaan se linkki yhteen verkkokauppaan?!) elegantsteps.co.uk tilattu

-morsiamelle nätit saappaat jostain; esimerkiksi nämä olisi kivat: saappaat
-herkkubuffaa varten herkut, purnukoita, pussukoita, tarroja jne.
-tähtisadetikut! ja pienempi sinkkiämpäri niitä varten
-lasten puuhakassit

-ja paljon vielä jotain mitä en nyt vain muista :D

Sitten on aivan erikseen se hoidettavien asioiden lista, joihin kuuluu mm. palaveri Ratin kanssa noin viikon päästä. Silloin onneksi selviää tosi moni asia ja voin vähän hengähtää. Ja nimenomaan minä voin hengähtää, sillä A:lla ei ole mitään stressinpoikastakaan, vielä. Tosin en minäkään näitä ole stressannut ennen tätä aamupäivää jolloin sain hepulin. Totaalisen hepulin. Mutta koska rakastan listojen selkeyttä, teinkin niitä sitten oikein olan takaa. Esimerkiksi juhlapaikan palaveria varten minulla on noin 20 kysymystä, joka muuttuu pian kolmeksikymmeneksi ja sitten joksikin muuksi. 

Muita piakkoin hoidettavia olisi:

-esteettömyystodistus

-vihkijän varmistaminen

-palaveri kuvaajan kanssa
-palaveri videokuvaajan kanssa
-palaveri vihkijän kanssa toukokuussa

-aikataulun luominen hääviikolle ja hääpäivälle (otan mallia kaasoni hää-plarista)

-kutsujen teko, kuten ohjelmien yms.

-palaveri alkukesästä Järvenpään Kukkatalon kanssa

-kokoontuminen kaason ja bestmanin kanssa ja yksi kaaso olkoon vain puhelimitse läsnä

-poistumisbiisin päättäminen

-sisääntulo-biisin järjestelyt

-ensitanssin äänitiedoston hommaaminen ja toimittaminen tanssiopelle

-koekampauksen sopiminen, koemeikki ehkä

-käynti kauneushoidossa (lahjakortti hyvään käyttöön)

-päättäkää nyt hyvät ihmiset kakku-asia jo!

-kakkukoristeen suunnittelu

-maalaa liitutauluteline
-tienvarsikyltit

Taidan alkaa purkaa listaa noista pyykkipojista ja tageista tai minikynistä tai edes jostain!

 Sitten toiseen asiaan, mikä on paniikiton; toinen kaasoni on löytänyt itselleen ihanan mekon. Siis I_H_A_N_A_N. Laitoin siukun kiireidensä keskellä ottamaan siitä muutaman kuvan teille ihailtavaksi:

Mekko on ihanan kevyt, pehmeän roosan sävyinen ja upea nyöritys kruunaa kaiken. Puku sopii keijukaismaiselle sisarelleni kuin nenä päähän! Puku löytyi Haloselta ja onneksi vielä alennettuun hintaan, sillä eihän tällaiset halpoja ole. Mutta ihana juttu, että kaunis puku löytyi jo nyt! Sitten onkin vielä toinen kaasoni, jonka kohdalla onkin haaste arvailla hänen kokoaan häiden aikaan. Hyvä siitäkin tulee :) 

Huhheijaa, kyllä tämä tästä taas. Mitenkäs muiden stressitaso; joko alkaa tutisuttaa? :)

Mikä ihmeen Pälli?

Blogin nimi ei varsinaisesti ole hääblogien tyypillistä eteeristä, pitsiä ja vaaleanpunaista tursuvaa sanojen asettelua (ei niissäkään tosin mitään vikaa ole). Avattakoon asiaa hieman. Pälli on jo vuosia kuulunut niiden nimien joukkoon, joilla kutsun tärkeitä läheisiäni. Sellainen hellä ja lempeä, Pälli. Höntti taas olen minä; olen toisaalta niin hyvin kasassa ja sitten yhtäkkiä pyllistän minimekossa keskellä katua, sillä näin maassa juuri pörröisen toukan. Kovasti tahtominen on sitä, mitä olemme alusta asti tehneet. Elämämme on ollut täynnä haasteita ja paineita ja rakkauden lisäksi on tarvittu raudanlujaa tahtoa. Se päättäväisyys on liimannut meidät yhteen ja kantanut monen karikon yli.

Sitten niihin häihin! Hääpäivä on päätetty, paikka varattu ja tänään on ensimmäinen suunnittelupalaveri. Kuvaaja on valittu myös. Monta isoa juttua on siis hallussa. Ajattelin kirjoitella teille vähän juttua sekä paikoista että kuvaajista tulevina päivinä, jos omista löydöistäni olisi jollekulle muulle apua!  Monta pientäkin asiaa on jo mietittynä, ainakin alustavasti. Kaikki tämä on ollut ihanaa, inspiroivaa ja stressitöntä, kun ei ole ollut kiire. Häästressi, onko se jotain syötävää..? Ei vaan, eiköhän sitäkin pukkaa kun päivä lähestyy.

Nyt toivotan ihanaa syksyistä päivää, kaivakaa pipot esiin ettei ajatukset jäädy!