Taas mekkojuttuja!

Lomatunnelmissa täällä ihailen kaiken maailman valokuvia ja muutaman mutkan kautta päädyin katselemaan mekkoja, pitkiä ja lyhyitä ja huomaan ajatuksen kaasojen valkoisista asuista kiehtovan yhä enemmän. Olisihan se ihana ja raikas näky, kun siukku ja serkku liihottelisivat valkoisissaan kuin keveät perhoset! Väri erottaisi heidät myös muusta hääväestä hyvin, sillä voi sitä vieras-raukkaa joka valkoiseen itsensä pukisi häissämme... Näitä tässä ajatellessani olen taipumassa yhä vahvemmin sen kannalle, että kaasojen asut olisivat meidän kustantamat. Hoidetaanhan bestmaninkin puvun vuokra, joten jo ihan reiluuden nimissä voisin pukea naiseni ;) Asiaa pitää miettiä, sillä toisaalta en pidä kaasojani nukkeina, jotka voin pukea mieleni mukaan. Lopulta minulle on ihan sama, mitä heillä on yllään kunhan he ovat paikalla pitämässä minua kädestä ja tekemässä päivästä erityisen.

Mutta leikitään hetki ajatuksella valkoisista asuista! Yhden voisi pukea tällaiseen Chi Chi Londonin yltiöromanttiseen suloisuuteen

mekko zalando.fi 

Ja toisen tähän Creamin yksinkertaisempaan pitsiunelmaan

mekko zalando.fi

Tämä mekko David's Bridalilta on myös ihana ja ilmava!

mekko davidsbridal.com

Tästäkin tykkään kovasti, vaikkakaan sävy ei välttämättä ole ihan nappiin. Taskut ovat kuitenkin ihana asia!

mekko davidsbridal.com

Yhdistetään valkoiseen vielä värilliset kengät teeman mukaisesti ja tadaa, täydellinen kaason tyyli! Nuo vasemman puoleiset kengät kun löytäisikin Suomesta, tosin matalamman koron malli, mutta ei, mintun värisenä näitä ihanuuksia ei tunnu löytyvän enää mistään verkon uumenistakaan :( Hennon punertavatkin on varsin kivat!

kengät Badgley Mischka, kuva weddingbee.com

kengät Badgley Mischka Pearson, kuva badgleymiscka.com

Mitäs tuumaatte? Olisiko liian vallankumouksellinen ajatus? Entä miten teidän häissänne toimitaan kaasojen ja bestmanien pukeutumisen ja sen kustantamisen suhteen?

Pitsinhuuruista viikonloppua teille ja ihan huippua lomaa minulle :)

Tanssimme?

Minulla on ajatus. Ja kun minulla on ajatus, se on syvällä ja tiukassa. Olen miettinyt Stellan Vie mua -laulua häätanssiksemme. Olemme keskustelleet siitä paljon, ei siis pelkästään Stellasta vaan muista vaihtoehdoista myös. Vie mua on kuitenkin minussa syvällä ja vaikka siitä ei tanssiamme tulisikaan, tulee se toivottavasti osaksi liittoamme tietyssä muodossa. Laulussa on herkkää taikaa, haikeutta ja niin syvää rakkautta että liikutun joka kerta. Toivon laulussa olevan kaaremme, tulevamme. Että A vie minua vielä kymmenien vuosien päästä. Ihan niin kuin ensi tapaamisellamme ja niinä monina kertoina kun olemme tanssineet illan pimeydessä olohuoneessamme, kesäyössä laiturilla ja juhlissa helmat liehuen.

Juhlat loppuu, tupa hiljenee, 

on lapset menneet

sä näytät kauniilta harmaissa hiuksissas'

sinä oot se syy

että vielä saan olla kodissamme

mä en kestäisi päivää varmaan

toisten armoilla

Nyt tanssitaan

Eihän jäädä sitä laskemaan

mitä jäljellä on

ei vähällä vaivalla 

vaan suurella tahdolla 

nää tarinat syntyy

Vie, vie mua, vie

näytä ne askeleet

jotka jalatkin irti maasta saa

nyt vie, vie mua, vie

en hetkeäkään enää

tahdo menettää

kokematta jättää

sinun vierelläs'

Tää tanssi jää muistoihin,

tiedäthän sen

ne muistot on menneisyys

eikä kuolemakaan niitä vie

...

Rakastan.

Minulla on vain kaksi kättä

Viimeisten kahden viikon teemani on ollut Vain Kaksi Kättä. Googlaa toki, sillä en nyt tähän koko asiaa avaa juurta jaksain. Hallitusohjelma sai minut ja monen muun raivon partaalle ja yhtä osaa siitä vastustivat lähes kymmenen tuhatta marssijaa keskiviikkona Helsingissä. Hallituksemme on riistämässä heikoimmilta eikä ole vielä oppinut ettei leikkaaminen ja säästäminen ole sama asia. Tutkimustulokset jätetään huomiotta ja hoetaan mantraa, että kaikkien on osallistuttava talkoisiin. 

Koska minullakin tosiaan on vain kaksi kättä, ei aika ja energia ole riittäneet hääpyöritykseen. Sen sijaan fysoterapeuttini stressaa häistämme ja hääunetkin olen ulkoistanut kaasolle! Tosi kätevää mielestäni. Mutta onhan tässä nyt kuitenkin alettava häihinkin paneutua, sillä ne ovat vuoden ja muutaman viikon päästä. Olin eilen kaason kanssa iltaa istumassa ja tanssimassa ja totesin, että pitää tehdä lista aikataulutuksineen. Kaipaan struktuuria ja jotain, mikä pitää minut ja miehen ruodussa jottei jutut jää vime tippaan tai unohdu kokonaan. Kaaso totesi, että annan listan sitten hänelle, hän kun tempaisi yli sadan vieraan häät kasaan puolessa vuodessa.

Moni iso asia on hallussa; hääpaikka, kuvaaja, videokuvaaja,vieraslista pääpiirteittäin, kaasot, minun pukuni, ajatus kukista, osa koristeistakin ja niin edelleen. Ruokaan liittyen pääsemme tekemään päätöksiä loppu vuoden puolella, kakkuja ajattelimme maistella syksyllä, miehen pukuasia pitää hoitaa, jotkut kengät pitää löytää, bestman valita, maistraattia hätistellä vihkijän suhteen. Ja sitten yksi tärkeimmistä, musiikki. Se aiheuttaa minulle eniten päänvaivaa asian ollessa vielä levällään. Kuitenkin moni asia häissämme on helppoa; meidän ei tarvitse miettiä kuljetuksia, paitsi oma kuljetuksemme yöllä hotelliin, ei ole siirtymää kirkosta juhlapaikalle emmekä aio kädestä pitäen taluttaa vieraita paikalle eri puolilta Suomea. Ai niin ja kutsut, paperituotteet ja APUA miljoona asiaa :D Mjoo, sen listan taidan tehdä seuraavaksi aikajanoineen ja pistän sitä sitten jakoon, jos siitä olisi muillekin iloa. Häiden mustilistaan ja suunnitteluunhan löytyy myös vaikka mitä työkaluja mobilisovelluksia myöten; jos sinulla on kokemusta niistä, jaa toki ajatuksesi kommenteihin!

Nyt kaikki on lähinnä minun päässäni ja jossain vaiheessa hoidettavien ja muistettavien asoiden määrä kasvaa nin isoksi, että jotain pian unohtuu. Onneksi voin valjastaa kaason heiluttamaan ruoskaa! Nyt aion kuitenkin siirtyä nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja hoidella tanssimisesta väsyneitä jalkojani. Oli vain pakko tulla hihkaisemaan jotain, kertomaan että olen elossa mutta vain kiireinen. Ei ole ollut tarkoitus hukata Teitä, ihanat lukijani ja toivottavasti löydätte takaisin <3