Minulla on ajatus. Ja kun minulla on ajatus, se on syvällä ja tiukassa. Olen miettinyt Stellan Vie mua -laulua häätanssiksemme. Olemme keskustelleet siitä paljon, ei siis pelkästään Stellasta vaan muista vaihtoehdoista myös. Vie mua on kuitenkin minussa syvällä ja vaikka siitä ei tanssiamme tulisikaan, tulee se toivottavasti osaksi liittoamme tietyssä muodossa. Laulussa on herkkää taikaa, haikeutta ja niin syvää rakkautta että liikutun joka kerta. Toivon laulussa olevan kaaremme, tulevamme. Että A vie minua vielä kymmenien vuosien päästä. Ihan niin kuin ensi tapaamisellamme ja niinä monina kertoina kun olemme tanssineet illan pimeydessä olohuoneessamme, kesäyössä laiturilla ja juhlissa helmat liehuen.
Juhlat loppuu, tupa hiljenee,
on lapset menneet
sä näytät kauniilta harmaissa hiuksissas'
sinä oot se syy
että vielä saan olla kodissamme
mä en kestäisi päivää varmaan
toisten armoilla
Nyt tanssitaan
Eihän jäädä sitä laskemaan
mitä jäljellä on
ei vähällä vaivalla
vaan suurella tahdolla
nää tarinat syntyy
Vie, vie mua, vie
näytä ne askeleet
jotka jalatkin irti maasta saa
nyt vie, vie mua, vie
en hetkeäkään enää
tahdo menettää
kokematta jättää
sinun vierelläs'
Tää tanssi jää muistoihin,
tiedäthän sen
ne muistot on menneisyys
eikä kuolemakaan niitä vie
...
Rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!