Kahdeksan kuukautta naimisissa ja missä nyt mennään

Hei kevät ja lukijani! Aurinko sulattaa lumia kovaa vauhtia ja vetristää sormetkin taas kirjoittamiseen. Viikonloppu on tähän mennessä sisältänyt siivousta, lukemista, töihin liittyvää dokumentin katselua ja muuta töiden tekemistä materiaalien väsäilyn merkeissä. Nyt virkistyin lenkillä sen verran, että on ilo palata blogin ääreen kertomaan kuulumisia nin A:n kuin minunkin suullani.

A vastaili muutamaan kysymykseen ja minä samoin. A:n vastaukset ovat aina ensimmäisenä ja minun kursiivissa alapuolella. Sitten mennään!

1. Muuttuiko jokin muukin kuin siviilisääty naimisiinmenon myötä?

Toki muuttui. Oikeastaan enemmän kylläkin käytännöllisten asioiden kannalta. Tarkoitan varmuutta siitä miten asiat menevät jos minulle tapahtuisi jotakin kurjaa ja muutenkin se miten yhteiskunta näkee meidät. Mitä tulee rakastamiseen ja rakkauteen, sitä en oikein usko että avioliitto muuttaa kenenkään kohdalla, tai ainakin itsestäni se tuntuisi hassulta että rakastaisin sinua eri tavalla tai enemmän kuin ennen sitä. Mutta myönnän toki että on ihanaa kun saan sanoa sinua vaimokseni :) 

Minä näen naimisissa olon lopullisena sitoutumisena ja koen sen hyvin eri asiana kuin avoliitto, joten joo, muuttui. Olemme luvanneet toisillemme olevamme tässä loppuun saakka, suojana toisillemme sateella, kulkevamme rinnakkain samaa tietä. Minä uskon lupaukseeni ja aion elää sen mukaisesti. 

2. Mikä on tällä hetkellä arjessa ihaninta? 

Oikeastaan koko arki. Se miten me sitä elämme ja koemme. Yhdessä tekeminen kanssasi on aina ollut tärkeää ja jotenkin tuntuu että sen merkitys ei ainakaan ole vähentynyt, ehkä se jopa tuntuu vieläkin tärkeämmältä. 

Ne pienet jutut jossa olemme olleet aina hyviä, hetken varastaminen. Nauraminen kanssasi jollekin ihan hölmölle. Hassuttelu. Se millä tavalla otat minut huomioon, teet päivästä paremman jos jokin painaa, autat ja tuet.

Pienten ihaninen juttujen tekeminen huolimatta stressistä ja pitkistä päivistä. Olohuonetanssit illalla kesken pyykkien levittämisen, maanantaisauna, jalkahieronta, kun kolottaa. Aika lailla samat asiat kuin ennenkin, ne vain saavat isomman merkityksen elämän haasteiden ollessa tällä hetkellä töiden ja lapsen asioiden suhteen suuria. 

3. Entä ärsyttävintä tai harmillista? 

Meistä parina johtuvia ei oikeastaan ole. Ärsytykset ja harmit tulevat enemmänkin niistä ulkopuolelta tulevista huolista ja murheista. Ja siitä, etten ehkä vielä kovin hyvin osaa jättää kasvanutta työvastuuta sivuun silloin kun pitäisi. 

Noh, ehkä itsekin pitäisi rajoittaa töiden puuhastelua kotosalla, kuten vaikka lauantai-illan viettäminen jotenkin muuten kuin etsimällä parin tunnin ajan materiaalia ja tulostaen sitä tai lukien jonkun gradua lapsihavainnoinnista. Toisaalta, itseään pitää jatkuvasti kehittää töiden suhteen eikä kaikkea voi tehdä työaikana. Pitää kuitenkin tarkemmin priorisoida ja aikatauluttaa, aina vain ei jaksa.

Ärsyttävää on välillä ihan hölmöt pikkujutut, kuten harmistuminen toisen jälkien siivoilusta tai jostain muusta yhtä vähäpätöisestä. Väsyneenä murheisiin ja huoliin saavat pikkujutut liikaa merkitystä. 

4. Mieti hääpäivää. Mitkä ovat kolme asiaa, jotka ensimmäisenä tulevat mieleesi?

Rauha

Onnellisuus ja onni

Sinä; se kaikki miltä näytit, tuoksuit ja tunnuit.

Kesän valo

Rakkaus ja varmuus

Ilo, jonka kaikki jakoivat

Kuva Miska Koivumäki

5. Mikä hääpäivässä oli mieleenpainuvinta ja miksi? 

Se että sain sinut, sinusta tuli minun vaimoni. Koska en ollut mitään muuta halunnut niin paljon. Juhlan tunnelma. Juhla oli niin 100% meidän näköinen kuin vain saattoi olla. 

Se, että sain vihdoin sanoa sinulle  tahdon ja juhlia sitä ihmeellistä asiaa rakkaidemme kanssa mitä upeimmassa ympäristössä Suomen kesän antaessa parastaan. Kaikki mitä olimme tehneet yhdessä ja perheiden ja ystävien kanssa häidemme eteen kannatti ja ilostutti aidosti hääpäivänä. Juhla huipensi ihanan matkan ja aloitti toisen. Nautin niin täysillä päivästä kuin vain voi ja siihen tunteeseen on hyvä palata muistojen ja kuvien avulla. Minuun teki vaikutuksen myös läheistemme ihanat puheet ja yllätykset ja ajattelen heitä suurella lämmöllä ja typertyneellä onnellisuudella.

Kuva Karvinen

6.Mikä häämatkassa oli tärkeintä ja mitä uskot muistelevasi vielä 30 vuoden päästä?

 Se että se suunniteltiin yhdessä. Ja se oli meidän kummankin “näköinen” ja paikat olivat kauniita, luonnollisia. Kiireettömyys. Että se oli paineeton, voitiin tehdä mitä haluttiin ja mikä tuntui hyvältä. Ja se oli ja on tärkeintä etten vaihtaisi siitä sekuntiakaan. 

Uskon muistavani sen pienistä jutuista. Piknik tuo taatusti mieleen Naantalin eväät ja paikan. Auringonlasku tuo mieleen Muumimaailman saareen ja sen tornin. Suomen lippu vastapäätä näkyvänä Kultarannan, jota katseltiin yhdessä. Hiekkaranta ja merituuli tuo mieleen Hangon pitkän rannan jota käveltiin sinne kahvilalle. Kesän ukkonen tuo mieleen ajomatkan Raaseporiin. Kylpylä tuo mieleen Haikon ja sen miltä näytit ravintolan salissa. Suklaa tuo mieleen sinun jälkiruokasi. 

Rakastin paineettomuutta ja täyttä vapautta. Suunnittelimme kaiken yhdessä ja menimme sinne, minne nenä näyttää ja missä aurinko paistoi tai missä pitää parhaiten kesämyrskyä. En olisi halunnut matkan loppuvan, sillä tien päällä oleminen on koukuttavaa. Oli myös niin ihanaa piipahtaa kaason perheen luona mökillä ajaen siinä järkyttävässä ukkosmyrskyssä ja pidellä nukkuvaa pienokaista kahvipöydässä. Häämatka oli täynnä iloa ja rakkautta, valoa.

Uskon muistelevani Naantalin katuja ja rantoja, ihania makuja, istumista kahvilassa kuuntelemassa elävää musiikkia kauniissa kesäillassa välillä hyviä kyyneliä pyyhkien. Uskon muistavani rakastettuna olemisen tunteen, sellaisen hullaantumisen. Seikkailun. Sen, että maailmassa olimme vain me kaksi vaikka olimme ihmisten joukossa. Hämmästyttävän tunteen, että me olemme NAIMISISSA! <3

7. Mitä rakkaudelle tapahtuu jatkossa?

Se varmasti elää ja tuntuu erilaiselta eri aikoina. Intohimoiselta, huolehtivaiselta, hellältä ja uskon että se saa välillä hölmöksi. Mutta ennen kaikkea uskon että se kasvaa ja vahvistuu. Ja kasvattaa. Saa menemään läpi mistä vain toisen vuoksi.

Rakkaus sinuun ja elämään vain kasvaa. Se muuttaa meitä ja muita ympärillämme. Mitä enemmän sitä  jakaa, sitä enemmän se tuo iloa niin itselle kuin muillekin. Rakkaus pysyy vahvana, jos siihen panostaa, jos muistaa kaiken keskellä koskettaa, hymyillä, kuunnella ja myös haastaa. Rakkaus ei lopu.

Kuvien oikeudet Minttunen ja mainitut kuvaajat, luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty

Häämatka osa 3; yhä Naantalissa nauttien hyvästä ruoasta, merituulesta ja musiikista

On vierähtänyt tovi siitä, kun uhkasin kirjoitella jotain Naantalissa syömisestä ja jotain kallioihin liittyvää :) Jatketaan siis seikkailuamme ja suunnataan suoraan Kuparivuoren kallioille, joilta avautuu kaunis näkymä mm. Kultarantaan ja satamaan.

Tuuli hyväili kasvoja ja kallioilla olisi voinut viettää pidemmänkin tovin eväiden kanssa. Mitään vuorivuohen taitoja ei tarvita kallioilla pärjätäkseen, vaan niille pääsee ihan leppoisasti tallustellen. 

Tiemme johti kuitenkin alas kallioilta Rakkaudenpolkua pitkin ja kohti Villa Randalaa päiväkahville. 

Villa Randalan vanhin osa on peräisin 1700-luvulta ja Villa tarjoaa majoitusta, elävää musiikkia ja kahvia ja muita virvokkeita janoisille. Kaunis villa hurmasi minut! Erityismaininnan saa kerta kaikkisen viehko tarjoilijattaremme hienostuneine käytöksineen ja sulavine liikkeineen.

Meitä kehotettiin tulemaan illalla uudestaan kuuntelemaan illan bändiä ja niinhän me teimmekin. Sitä ennen kuitenkin kuljimme kauniilla kaduilla ja satamassa.

minä elementissäni... Kuva A. V.

Illalla palasimme Randalaan kuuntelemaan Capo V:tä, kolmen miehen kitaraduoa, joka olikin neljän miehen mainio kokoonpano :) Kuuntelimme lukuisan muun kanssa letkeää musiikkia kauniissa kesäillassa ja elämä tuntui lomalta.

Ilta jatkui ihanan musiikkipläjäyksen jälkeen syömisellä satamassa, tällä kertaa Trapin Pihassa. Sitten saimme kuningasidean käydä Kailon saaressa, kyllä, juuri siellä; muumien valtakunnassa. Pysyimme kiltisti aitojen ulkopuolella ja nautimme saaresta muuten.

Mitä tulee syömiseen Naantalissa; aiemmin viikolla kävimme ravintola Uudessa Killassa ja söimme ulkosalla kauniissa illassa. Ruoka oli taivaallisen hyvää kuten muuten meille suositeltu viinikin.

Ravintolan sisätilat ovat myös kauniit, mutta valitsimme ulkonaolon, sillä sitä pääsee tekemään todella harvoin.

Kuva A. V.

Tietenkin piti testata reissun aikana myös kuuluisa Holipompeli; nautimme siitä Merisalin version. Olisi pitänyt tietenkin tehdä kokonainen Holipompeli-kierros ja testata kaikkien rantapaikkojen versio, mutta siitä ei olisi maksa tykännyt :D Tyydyimme siis yksiin tällä kertaa.

Naantali kohteli meitä lempeästi ja kesäisesti. Sen kaduilla oli helppo kulkea pökerryttävän rakastuneena ja vielä pää pyörällä ihanasta hääpäivästä ja siitä faktasta, että olemme nyt vihdoinkin naimisissa, aviopari. Vaimo ja mies. Ja voi sitä vaimottelun määrää... Yksi ihanampia asioita suhteessamme on molempien kyky nauttia ympäröivästä maailmasta ja joutilaisuudesta, hitaasta elämästä, huolettomuudesta. Sitä oli alkuviikkomme Naantalissa.

Viimeisenä iltana tutkimme mihin seuraavaksi suuntaisimme ja bongasin vapaan huoneen Hangosta. Kiitos matkakassan, jota häävieraamme kartuttivat, voimme tarttua tilaisuuteen ja niinpä suuntasimmekin torstai-aamuna aurinkoiseen Hankoon.

Muut Naantali-aiheiset kirjoitukseni löydät täältä ja täältä <3

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle ja luvaton käyttö, kopiointi tai jakaminen on kiellettyä.

Häämatka osa 2; Naantalin lumoa

Saavuimme Naantaliin maanantaina ja jo silloin jalkauduimme kauniille kaduille, joilla olen lapsenakin viettänyt aikaa. Illalla saunoimme rauhassa ja nukuimme makeat unet. Tiistaina suuntasimme ulos kaduille, puoteihin ja kallioille. Edellisessä kirjoituksessa Måsenista mainitsinkin alapuolellamme sijainneen puodin, josta olisin voinut ostaa vaatekaappini uusiksi. Mukaan lähti kuitenkin henkäyksen kepeä Creamin kesätoppi, johon ihastuin heti! 

Kiitokset vain Putiikki Roosa! <3

Mutta niistä kaduista; Naantalin vanha kaupunki on pienehkö, mutta sitäkin kauniimpi vanhoine taloineen, huikeine kujineen ja mäkineen ja gallerioineen. Kamera lauloi tiistaina ihan vain muutaman kuvan verran... Kauniita yksityiskohtia riitti (kuten muuten turistejakin joiden määrä kaksinkertaistui keskiviikkoon mennessä) ja esteetikko nautti kaikilla aisteilla! Naantalin vanhan kaupungin vanhimmat rakennusrungot ovat 1700-luvulta ja suuri osa rakennuskannasta on 1800-luvulta. Naantali on saanut kaupunkioikeudet jo vuonna 1443 ja sen jälkeen se on kokenut muutamia mullistuksia; esimerkiksi 1628 iso osa kaupunkia paloi kirkosta alkaneesta palossa. Kaupunkia hallitsee myös vanhan hengen ja kauniin vanhan sataman lisäksi upeat Kuparivuoden kalliot, joille pääsee suunnilleen vanhan kaupungin takapihalta. Siellä seikkailimmekin myöhemmin.

 Kukkiin oli panostettu ihastuttavalla tavalla niin yksityisten kuin kaupungin puolesta. Arvostan suuresti, sillä tulen kaupungista, jossa vallalla on mentaliteetti että mitään nättiä ei kannata laittaa esille, kun joku sen kuitenkin tuhoaa. Noh, itse asiassa tutkimukset osoittavat päinvastaista; mitä enemmän ympäristöön panostetaan, sen vähemmän ilkivaltaa on!

Aurinkoteema näkyi joka toisella nurkalla, portissa, aidoissa ja vaikka missä

Mannerheiminkatua, jossa autoilijaparat saivat kärsivällisesti väistellä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä eikä toisin päin

Naantalissa liikennöi myös pieni "juna" kylpylän ja vanhan kaupungin väliä. Maksu ei ollut suuren suuri ja matkustajia näytti riittävän. Ihan hauska tapa kylpylässä yöpyvälle piipahtaa vanhassa kaupungissa!

Rakastan Suomen kaupunkien vanhoja kaupunginosia puutaloineen, väreineen, puutarhoineen ja tunnelmineen. Kokkolan Neristan on yksi lemppareitani ja Naantali kilpailee hyvällä kakkossijalla.

kuva A. V.

Kävelimme muutaman päivän aikana kallioilla ja kaduilla kilometritolkulla puolivahingossa, joten saimme myös syödä surutta iltaisin :) Tiistaina kuitenkin suuntasimme lounaspiknikille Nunnalahden (Naantalissahan on toiminut birgittalaisluostari, lue asiasta lisää esimerkiksi täältä) lähistölle. Kävimme kaupasta eväät ja torilta tuoreet vadelmat; niin kauppa kuin torikin löytyy pienen kävelymatkan päästä vanhasta kaupungista. Nunnalahdella olen lapsena käynyt uimassa monet kerrat; nyt se näytti niin piskuiselta kun viimeksi on sitä katsellut lapsen silmin. Mukavan suojaisa se uintipaikkana kuitenkin on ja sinne pääsee niin kävellen kuin pyörälläkin helposti. Autolla tulevatkin saavat autonsa mukavan lähelle parkkiin.

Aurinko näyttäytyi pilvien välistä eikä merituuli haitannut kahta rakastunutta ollenkaan. Mukaan otimme myös häistä yli jääneitä macaronseja, jotka maistuivat taivaalliselta kalliolla! Eväsretkelle Naantalissa voisi lähteä monta kertaa päivässä ja joka kerta eri paikkaan; puistoja riittää, kauniita kallioita ja suojaisia poukamia.

Ja jotta tästä ei tule jälleen liian pitkä kirjoitus, jatkan seuraavalla kerralla vierasvenesataman kauneudesta, kallioista ja hyvästä ruoasta :) Siihen asti, nauttikaa kesästä!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, kuvien luvaton käyttö tai kopiointi on kielletty

P.S. Käy lukemassa muut Naantali-aiheiset kirjoitukseni täällä ja täällä :)