Häämatka osa 3; yhä Naantalissa nauttien hyvästä ruoasta, merituulesta ja musiikista

On vierähtänyt tovi siitä, kun uhkasin kirjoitella jotain Naantalissa syömisestä ja jotain kallioihin liittyvää :) Jatketaan siis seikkailuamme ja suunnataan suoraan Kuparivuoren kallioille, joilta avautuu kaunis näkymä mm. Kultarantaan ja satamaan.

Tuuli hyväili kasvoja ja kallioilla olisi voinut viettää pidemmänkin tovin eväiden kanssa. Mitään vuorivuohen taitoja ei tarvita kallioilla pärjätäkseen, vaan niille pääsee ihan leppoisasti tallustellen. 

Tiemme johti kuitenkin alas kallioilta Rakkaudenpolkua pitkin ja kohti Villa Randalaa päiväkahville. 

Villa Randalan vanhin osa on peräisin 1700-luvulta ja Villa tarjoaa majoitusta, elävää musiikkia ja kahvia ja muita virvokkeita janoisille. Kaunis villa hurmasi minut! Erityismaininnan saa kerta kaikkisen viehko tarjoilijattaremme hienostuneine käytöksineen ja sulavine liikkeineen.

Meitä kehotettiin tulemaan illalla uudestaan kuuntelemaan illan bändiä ja niinhän me teimmekin. Sitä ennen kuitenkin kuljimme kauniilla kaduilla ja satamassa.

minä elementissäni... Kuva A. V.

Illalla palasimme Randalaan kuuntelemaan Capo V:tä, kolmen miehen kitaraduoa, joka olikin neljän miehen mainio kokoonpano :) Kuuntelimme lukuisan muun kanssa letkeää musiikkia kauniissa kesäillassa ja elämä tuntui lomalta.

Ilta jatkui ihanan musiikkipläjäyksen jälkeen syömisellä satamassa, tällä kertaa Trapin Pihassa. Sitten saimme kuningasidean käydä Kailon saaressa, kyllä, juuri siellä; muumien valtakunnassa. Pysyimme kiltisti aitojen ulkopuolella ja nautimme saaresta muuten.

Mitä tulee syömiseen Naantalissa; aiemmin viikolla kävimme ravintola Uudessa Killassa ja söimme ulkosalla kauniissa illassa. Ruoka oli taivaallisen hyvää kuten muuten meille suositeltu viinikin.

Ravintolan sisätilat ovat myös kauniit, mutta valitsimme ulkonaolon, sillä sitä pääsee tekemään todella harvoin.

Kuva A. V.

Tietenkin piti testata reissun aikana myös kuuluisa Holipompeli; nautimme siitä Merisalin version. Olisi pitänyt tietenkin tehdä kokonainen Holipompeli-kierros ja testata kaikkien rantapaikkojen versio, mutta siitä ei olisi maksa tykännyt :D Tyydyimme siis yksiin tällä kertaa.

Naantali kohteli meitä lempeästi ja kesäisesti. Sen kaduilla oli helppo kulkea pökerryttävän rakastuneena ja vielä pää pyörällä ihanasta hääpäivästä ja siitä faktasta, että olemme nyt vihdoinkin naimisissa, aviopari. Vaimo ja mies. Ja voi sitä vaimottelun määrää... Yksi ihanampia asioita suhteessamme on molempien kyky nauttia ympäröivästä maailmasta ja joutilaisuudesta, hitaasta elämästä, huolettomuudesta. Sitä oli alkuviikkomme Naantalissa.

Viimeisenä iltana tutkimme mihin seuraavaksi suuntaisimme ja bongasin vapaan huoneen Hangosta. Kiitos matkakassan, jota häävieraamme kartuttivat, voimme tarttua tilaisuuteen ja niinpä suuntasimmekin torstai-aamuna aurinkoiseen Hankoon.

Muut Naantali-aiheiset kirjoitukseni löydät täältä ja täältä <3

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle ja luvaton käyttö, kopiointi tai jakaminen on kiellettyä.