Hääseurueemme ja lahjukset

Olin aivan unohtanut kirjoittaa läheistemme lahjoista. Häidemme puuhajoukko oli häidemme onnistumiselle hyvin tärkeässä osassa ja halusimme huomioida heidän panoksensa pienillä lahjoilla. Kaasoni auttoivat pitkin matkaa isoissa ja pienissä jutuissa ja mikä tärkeintä, iloitsivat kanssani koko matkan. Bestman hoiti hommansa mainiosti. Molempien vanhemmat antoivat panoksensa häidemme järjestelyihin ja toteutukseen ja iso kiitos kuuluu A:n vanhemmille, jotka huolehtivat jälkikasvusta itse hääpäivänä. Ja koko ihana joukko oli häitä edeltävänä päivänä kanssamme laittamassa paikkoja ja odottamassa sekä jännittämässä kanssamme. Myös hääpäivän aamuna heistä kaikista oli korvaamaton apu. Enkä unohda siskoni urhoollisuutta ampiainen-hääpuvun-kerroksissa -episodin hoitamisessa <3 Kaikille olemme kiitollisia kaikesta panostuksesta, avusta, tuesta ja rakkaudesta. Häiden järjestämisessä ja juhlimisessa oli meille kaiken aikaa kyse halusta juhlia läheistemme kanssa ja jakaa onnemme. Olen kiitollinen, että onnemme todella jaetaan syvästi.

Molempien vanhemmat ja kaasot sekä bestman löysivät tuoleiltaan pienet lahjakassit. Kaasojen ja vanhempien lahjat mukailivat toisiaan, mutta bestman sai aivan muuta. Kaasoille annoin jo heitä supernaisiksini pyytäessäni pienet lahjalaatikot, joissa oli riipukset, kynsilakka, nenäliinat ja muistaakseni mintun väriset isot tuikut ja kaikki mukaillen häiden värejä. Halusin kuitenkin heillekin jotain pientä vielä antaa.

Vanhempien kasseista löytyi saunatuotteita.

Pienet Pentikin pyyhkeet ovat ihanan pehmeitä ja oman kokemuksemme mukaan mainioita kasvopyyhkeitä. Saunatuoksut ovat taivaallisia ja saippuat ihastuttavia myös!

Kortit kaasoille ja bestmanille piti tietenkin askarrella itse... Koska hääviikolla aikaa oli selvästi aivan liikaa!

Kaasojen kassit pitivät sisällään vanhempien lahjojen tavoin Pentikin tuotteita ja pienet kauniit peltiset karkkirasiat, jotka ostin heti häiden suunnittelun alkuvaiheessa kaasot mielessäni.

Bestman saikin sitten jotain aivan muuta. Hän oli lapsena vannoutunut He-Man-fani, joten minäpä metsästin näppäränä naisena hänelle kalvosinnapit. A halusi antaa bestmanille lahjan jo hääpäivän aamuna. Oli kassissa mukana myös jotain kurkunkostuketta, joka päätyikin sitten jo aamulla miesten käyttöön ja myöhemmin häissä se teki piilopullon virkaa saunalla.

Ainoa mikä harmittaa on, ettemme häissä julkisesti vielä erikseen kiittäneet huippuja perheitämme kaikesta. Mutta onneksemme he tietävät kyllä <3

Pitäisiköhän sitten kirjotella vielä meidän saamistamme lahjoista jotain..? Viime kirjoituksessa totesin häistä olevan jäljellä vielä yhden kirjoituksen, -tämän- mutta onhan näitä juttuja näköjään vielä muitakin!

Nauttikaa viikonlopusta!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle. Kaikenlainen luvaton käyttö, kopiointi ja jakaminen on kielletty.

Vihdoin ja viimein; hääpäivän aamu

Tämän julkaisun kaikki kuvat on ottanut Miska Koivumäki. Luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty.

Hääpäivämme valkeni kauniina ja lämpimänä. Viikolla oli jännitetty ja tehty varasuunnitelman varasuunnitelmia, jos ennustettu sade olisi tullut, mutta ei. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Nukuimme häitä edeltävän yön kodissamme, omassa sängyssämme ja jopa minä sain unta, ainakin viisi tuntia! Se on saavutus. Pakkasimme viimeiset jutut autoon ja suuntasimme kohti Ratia. Siellä A pudotti kyydistä minut ja osan tavaroista ja jatkoi itse matkaa kohti Helsinkiä ja Hotel Havenia. Minä tuuletin huonetta ennen kuin ampiaiset aloittaisivat lentonsa ja huvittuneena kuuntelin naapuritalon kukon kiekumista. Tiesin, että päivästä tulisi kuuma ja valmistautumisen olevan hikistä hommaa. Laittelin tavaroitani kauniisti esille, tunnelmaa luomaan, ja odottelin maskeeraajaa saapuvaksi. 

Kata pian soittikin minulle ja kannoimme hänen tavaransa yläkertaan. Siellä totesimme, että huoneessa ei ole sopivaa tuolia hiustenlaittoon. Kekseliäinä naisina raahasimme käytävältä ensin vanhan pikkupöydän, mutta sekin oli väärän korkuinen. Seuraavaksi kokeiluun pääsi vanha komea, punainen nojatuoli ja siitä tulikin sitten valtaistuimeni hiustenlaiton ajaksi.

Pian saapuivat paikalle niin valokuvaajamme, Miska Koivumäki, kuin videokuvajamme Timo Stjernberg (VideoTimo). He aloittivat yksityiskohtien kuvailun samoin tein ja samalla ehdimme rupatella mukavia ja kerrata hieman päivän kulkua. 

Toinen kuvaajista otti myös vastaan loput kukat, jotka floristi toi. Kata laitteli ensin minut valmiiksi ja myöhemmin oli kaasojen sekä sulhasen vuoro. Katan kanssa oli todella leppoisaa viettää aamua, kaasot ehtivät vain piipahtaa luonani kuten äitikin ja ilmassa oli yhtä jos toista pientä napinan aihetta sekä kriisiä, joihin minä tyynesti totesin, että tuolistani käsin en voi mitään tehdä ja että Ratin henkilökunta keksinee ratkaisun huonepulmiin ja muihin. Onneksi ehdimme kuitenkin nopeasti kilistää kuohuvalla! Serkku-kaaso oli tuonut minulle myös vadelmia, pähkinöitä ja suklaata naposteltavaksi, joista totta puhuen ehdin mussuttaa vain vadelmia. Pähkinät pääsivät häämatkalle evääksi ja suklaat nautittiin myöhemmin.

Kata ihmetteli jossain kohtaa, miten olen niin "zen" :D Minulla oli ihana olo enkä antanut auringonpaisteen puolella olevien huoneiden tai muun yhtä vähäpätöisen pilata aamuani ja hyvää tuultani.

Sulhanen ja bestman laittoivat vihkipaikkaa kuntoon takapihalla, jonne ikkunastani oli suora näköyhteys ja katselin hymy huulilla heidän puuhiaan. Miehet miettivät, kokeilivat ja tekivät lopulta vihkipaikasta juuri niin kauniin kuin olin kuvitellutkin. Taitavia veljeksiä. <3 Tämän jälkeen sulho ehti suihkuun, pukeutumaan ja lopulta Katan käsittelyyn. 

A:kin ehti haukata lounasta saunalla ja samalla hän luki kirjoittamani kirjeen, jonka lähetin bestmanin mukana. Oli kuulemma hivenen "mennyt tunteisiin" ja se oli tarkoituskin. Muuten A oli sanojensa mukaan koko aamupäivän rauhallinen ja rento.

Kaasotkin pääsivät Katan tuoliin istumaan ja kauniit kampaukset naiseni saivatkin!

Kun olin valmis, taltioi Timo terveiseni sulhaselle häävideota varten ja sitten kipitinkin alakertaan treenaamaan bändin kanssa. A piti ensin saada saunalle jemmaan, jotta ei kuulisi koko hommaa ja Timo taltioi siellä A:n terkut minulle. Oli muuten ihana idea tuo juttu, sanat ovat liikuttavat videolla, puolin ja toisin <3 

Treenien jälkeen ehdin nopeasti syödä, lattialla istuen, ja sitten oli aika pukeutua. Äiti oli ainoa, jolla siinä kohtaa oli aikaa, joten hän ryhtyi nyörittämään pukua ylleni. Samalla siinä rupateltiin ja nyöritys meni sitten sekaisin ja äiti aloitti alusta. 

Naurua riitti tässäkin puuhassa ja olin edelleen hyvin rento ja hyvällä tuulella. Kikatimme kuin pikkutytöt äidin kaivellessa nyörien päitä takapuoleni kohdalta helmojeni keskellä. Miska kilttinä ja kultaisena raahasi käytävästä ison peilin huoneeseen ja lopulta puku oli päällä ja minä valmiina first look -kuviin pihamaalla. Miska kävi antamassa minulle ohjeet ja näytti bestmanista nappaamansa kuvan, missä ja miten minun tulisi seistä. Bestman hillui kuvassa ilman paitaa ja taas nauru raikasi; ehdotin josko kuitenkin olisin pukeissa kuvissa ;)

Kengät vielä jalkaan, kimppu käteen ja sormus mukaan potretteja varten ja aloinkin täyttyä innostuneesta odotuksesta!

A odotti minua saunalla ja sitten sitä mentiin...

Mainittakoon, että luomani aikataulu piti aamun aikana hyvin sulhasen, bestmanin ja minun osalta. Kaasojen meininkiä hieman hankaloitti toisen pikkuinen prinsessa, joka määräsi tahdin, mutta tämänkin olimme pyrkineet ottamaan huomioon. Saimme kuin saimmekin siukku-kaasonkin valmiiksi ennen potrettien ottoa, hän kun lähti sinne mukaan avustamaan. Jotenkin jäi sellainen olo puheiden perusteella, että muilla tuli kiire ja hässäkkä, mikä on kurjaa ja odottamatonta, koska hommia ei varsinaisesti kuitenkaan siinä kohtaa ollut enää, ainakaan ennen vieraiden tuloa. Kaikki kuitenkin ehtivät syödä lounasta, jonka olimme Ratilta tilanneet (sitäkin muuten oli todella runsaasti) ja minutkin saatiin puettua. Loppu hyvin, kaikki hyvin; koko seurue oli pukeissa ja hymyilevä vihkimiseen mennessä <3

Ensi kerralla first look -kuvia sekä potretteja!

Muistutan vielä; kuvien oikeudet kuuluvat Miska Koivumäelle sekä Minttuselle, kopiointi ja käyttäminen ilman lupaa on kielletty

Viimeinen ilta neitinä

Huomenna minusta tulee rouva, aviovaimo ja saan uuden sukunimen ja luovun vanhasta haikeana. Tämä viikko on ollut ihana, vaikka hetken vähän harmittikin. Ihanan siitä on tehnyt minulle rakkaat ihmiset, huikeat kaasoni ja äitini ja tietenkin isoimpana oma A:ni.

Kuvassa näkyvällä tyyneydellä odotan huomista hyvillä mielin porukalla laitettuamme juhlapaikan kauniiksi. Joukossa olivat molemmat kaasot ja toisen ihana pieni prinsessa, -meidän morsiusneitomme-, vanhempani, bestman ja A:n äiti. Isäni kunnostautui floristina ja teki huikeat isot luonnonkukkakimput! Ja miesväki availi pompomeja kuin vanhat tekijät :D Ihmisillä on odottamattomia taitoja <3

Toivottakaa meille onnea, huomenna sitä mennään!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä kopioi tai käytä ilman lupaa!

Kukkia ja rakkautta

Hei jälleen, rakkaat lukijani. Täällä eletään viimeisiä päiviä ennen häitä monenlaisissa tunnelmissa, kuitenkin hallitsevana on rakkaus ja ystävyys, kumppanuus ja välittäminen. Rakkautta ja ystävyyttä sain osakseni toiselta kaasoltani, sisareltani siis ja äidiltäni tiistai-iltana. Sisareni ei päässyt antipolttareihimme, joka tietenkin harmitti meitä kaikkia. Mutta hänpä järjesti äitimme kanssa ihanan yllätyksen minulle hääviikon stressiä poistamaan.

Sain toukokuun lopulla nimipäiväkortin sisareltani, jossa oli salaperäinen lahja, joka vaati varaamaan tietyn päivän siukkukivalle. Sain sitten tarkemmat ohjeet sunnuntai-iltana;

"Nyt lempikesäkolttu pyykkiin ja huomenna silitykseen tiistaita varten. Ota mukaan myös pyöräilykypärä ja huonommat vaatteet ja kengät, jotka sietävät vähän kastumista."

Minä pakkasin kiltisti tarvittavat varusteet hivenen huvittuneena. Lisäksi tuli vielä essu. Isäni tuli hakemaan siskoni ja minut ja vei meidät keskustaan, jossa äitimme odotti. Ensimmäiseksi mentiin kahville ja herkuille, jossa luonnollisesti pääsin harjoittelemaan uuden nimen kirjoittamista. Voin kertoa, että harjoitusta tarvitaan lisää. Paaaaaaljon! Siitä sitten siirryimme toiseen kahvilaan, jossa kilistimme kuohuvalla. Seuraavaksi oli siirtymä illan pääjuttuun. Isä jälleen kuljetti meitä ja ajoi hyvin mutkittelevaa reittiä eikä minulla todella ollut aavistustakaan mihin olemme menossa ja mitä tekemään. Vitsailimme lehmien poikimisesta ja vaikka mistä emäntä-puuhasta matkalla.

Kaarsimme kuitenkin minun lempikukkakauppani eteen ja hihkaisin ilosta! Arvasin jo mitä pääsen tekemään. Mikä parasta, paikkana oli lempikukkakauppani, jossa kaikki aina onnistuu ja palvelu on loistavaa ja ystävällistä ja tietenkin kukat kauniita.

Minä rakastan kukkia ja olen joskus maininnut sisarelleni, että olisi ihanaa päästä jollekin sidontakurssille. Nyt sitten Fantasean ihana Jonna otti meidät iloisesti vastaan ja oli jo vähän arvellut, että mysteerimorsian saattaisin olla minä. Ylimääräiset pisteet Jonnalle, että hän jousti omissa aikatauluissaan, jotta tämä homma onnistui. Sisareni tyytyi valokuvaamaan ja äiti ja minä pääsimme tekemään kimppuja. Saimme valita ensin minkä tyyppistä kimppua alamme tehdä; äitini päätyi matalaan pyöreään kimppuun ja minä vapaampaan ja lennokkaaseen kimppuun. Seuraavaksi valitsimme kukat itse ja saimme kuulla erilaisista vihreistä kimppua varten. Minä valitsin kimppuun mm. pistaasia, terttuneilikkaa, harsokukkaa ja eustomaa. Ja eihän ole olemassa kimppua ilman freesiaa, ainakaan kun minusta on kyse! Äiti valitsi mm. germiiniä ja neilikkaa kauniissa punaisen ja limen sävyissä. 

Ensimmäinen homma oli valita haluamansa yksilöt kukista ja voin kertoa, että kärsivällisyyttäni koeteltiin harsokukan kohdalla. Olivat nimittäin hiukan toisissaan kiinni! Suoriuduin kuitenkin katkomatta oksia ja pääsin aloittamaan kimpun rakentamisen Jonnan ohjeiden mukaan. Teimme tyylillä, jossa ensin tehdään vihreistä pohja, johon sitten lisätään kukkia. Spiraaliin tekeminen on yllättävän haastavaa, mutta onnistuin siinä jotenkuten. Kimppuni oli äidin kimppua helpompi tehdä, sillä halusin siitä vapaan ja kukkien kulkevan eri tasoissa löyhästi. Nautin kimpun teosta todella ja olin heti kotonani hommassa. Kimpuistamme tuli ihanat vaikka itse sanonkin! Jonna opasti meitä varmasti ja leppoisasti ja tunnelma oli ihanan rento ja iloinen. Saimme kiitoksia onnistumisesta Jonnalta ja poistuimme iloisina ja tyytyväisinä kukkakaupasta pakattuamme kimput vielä itse.

Valitettavasti äidin kimpusta minulla ei ole kuvaa

Kukkien joukossa oli myös katkenneita pätkiä, joita sisareni lykki kampaukseeni. Todellinen neiti kesäheinä :) On minulla ihania ihmisiä ympärilläni <3

Morsiussauna siskon ja äidin kanssa

Julkaisutahti blogissa on nyt huikaiseva, mutta kun tässä on niin paljon meneillään ja loman ansiosta on jopa aikaa kertoa siitä kaikesta! Joten koittakaa kestää mukanani rakkaat lukijani <3 Aiemmin lupailin kirjoitella jotain juhannuksesta, johon oli saatu hääteemaakin mukaan. Sisareni (toinen kaasoni siis) ja äitini yllättivät minut juhannuspäivänä mökillä morsiussaunotuksella. Tämä tuli todellakin isona yllätyksenä, mutta ah niin ihanana sellaisena!

Kerrataanpa ensin hieman perinteitä. Morsiussaunaan kuuluu metelöinti :D Äänekkäällä ilonpidolla pidetään pahat henget loitolla. Tätä voi toteuttaa kovaäänisellä laululla, huudoilla ("Paha pois!"), kattiloita kolisuttamalla ja mitä nyt vain ikinä keksiikään. Morsiussauna on tapana koristella eri luonnon materiaaleilla, joita Suomen kauniista kesästä löytyy (muinakin vuodenaikoina on vaikka mitä ihanaa, mitä hyödyntää; havunoksia, pihlajanmarjoja jne.). Morsiamelle tehdään parveen valtaistuin pellavaisella, pitsisellä tai muulla kankaisella liinalla ja sen ympäristö koristellaan luonnonkukin. Mukaan on ollut tapana kätkeä myös jotain pisteliästä, kuten katajanoksa tai nokkonen, muistuttamaan avioliiton ei niin pehmoisesta puolesta. Saunaa voi koristella muutenkin kukkasin, kynttilöin ja tuoksuin. Pisteliäs teema jatkuu vihtomisessa, jossa perinteisesti on vihdottu vanha elämä synteineen pois ja vihtaan on voitu jälleen kätkeä kuusen- tai katajanoksa tehostamaan kokemusta. Ehkä jättäisin sen pisteliään osan kuitenkin pois! Koko saunottamisen idea on vanhan pois pesu ja onnen tuominen, jotta uuteen elämään astutaan puhtaana ja kepeänä entisestä.

Morsiamen selkä hierotaan suolalla, jotta vanha suola ei janottaisi tai vanhat rakkaudet kummittelisi. Hunajaa käytetään tuomaan makeaa elämää ja onnea ja jauholla varmistetaan talon vauraus ja leivässä pysyminen. Joissakin osissa Suomea jauhoilla taas pestään myös vanhaa pois. Kananmuna on rikottu morsiamen päähän lapsionnea tuomaan. Saunomisen lopuksi tulisi morsiamen viskata vihta saunan katolle ja sen asennosta on päätelty mm. lapsen sukupuolta tai avioliiton onnea. Morsiamen vihdan käyttäminen tuo myös muille saunojille onnea. On myös perinne, jossa on kaksi vihtaa, joista toisella vihdotaan entinen pois ja se vihta poltetaan saunan pesässä ja toisella taas vihdotaan onnea.  Kuten juhannukseenkin niin myös morsiussaunaan liittyy saunan ympäri juokseminen. Saunaa juostaan ympäri niin monta kertaa kuin vanhoja rakkauksia on huutaen heidän nimensä ja näin ne saadaan lopullisesti pois mielestä. 

Morsianta saatetaan myös koetella kepposilla, joista yleisin taitaa olla saunomisen aikana morsiamen vaatteiden nurinpäin kääntäminen. Se miten morsian tähän reagoi, kertoo tuleviin vastoinkäymisiin suhtautumisesta. Jos morsian suhtautuu rauhallisesti, kertoo se lempeydestä ja hyvästä sydämestä ja jos taas kimmastuu, kertoo se tulevan liiton olevan ajoittain tappuraa. Saunan jälkeen on ollut tapana letittää morsiamen hiukset; morsiamen ei ole sopivaa kulkea hiukset avoinna tytön tavoin, sillä vaimon hiukset olivat aina kiinni. 

Kalevalan runo opastaa tulevaa vaimoa esimerkiksi näin:

"Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni! Kuules, kuin minä sanelen, kielin toisin kertoelen! 

...

Laulut heitä lautsan päähän, ilovirret ikkunoille, tyttöys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille, pankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle! 

...

Piteä sinun pitävi, pää tarkka, tanea mieli, aina ankara ajatus, ymmärrys yhentasainen.

...

...pese pöyät, laiat muista, jalkoja elä unoha! Lautsaset vesin valele, seinät siivin siivoele, lautsat kaikki laitoinensa, seinät pitkin juomuinensa.

...

Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! Elä suihki sutsunatta eläkä räämi rätsinättä, elä liiku liinasetta, elä kengättä kehaja! 

...

"Piä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen! Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele

kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva!

...

Käypä saunassa use´in, elä anna iun paheta, kissan istua ituja, kasin maata maltahia!"

(Kalevala, otteita Kolmaskolmatta runosta)

Perinteitä on vielä lisääkin, mutta jotta tämän pituus pysyy kohtuullisena, siirryn kertomaan omasta saunastani. Aloitimme sisareni kanssa keräämällä kukkia; minä jokaista hyvää asiaa meissä kohti ja sisareni koristelua varten. Sisko koristeli myös lettini kukkasin. Vein hyvät asiat mukanani saunalle kimppuna ja matkalla lauloin "Minttu menee saunaan, saunaan, saunaan! Minttu menee morsiussaunaan! Hiphei frallallaa, hiphei frallallaa, hiphei frallallaa frallallaa!" Saunalla kilistimme äidin ja sisaren kanssa kuohuvalla ihanassa kesäsäässä ja sen jälkeen alkoi metelöintiosuus; sain itse valita kuinka monta kertaa helteessä juoksen saunan ympäri huutaen "Paha pois!" ja mitä vain mahdollisimman kovaa ääntä pitäen. Juoksin yhden kerran saaden aikaan kiitettävän kovan mekkalan, joka selvästi hämmensi juhannusveneilijöitä! 

Siirryimme saunaan, jossa minua odotti parvessa kankainen liina ja seinälle oli ripustettu paikkani molemmin puolin virnaa, jotka loivat saunaan huumaavan ihanan tuoksun lämmön ansiosta. Ensin saunoimme ja minun piti kertoa huonoja puolia yhteisessä elossamme. Näitä oli vain kaksi, kun taas hyviä puolia oli runsain mitoin. Vihtominen jätettiin väliin, sillä en siitä niin välitä. Siirryin sisareni kanssa laiturille ja sain kuulla joutuvani kastautumaan vedessä päästä jalkoihin yhtä monta kertaa kuin huonoja puolia on. Veden ollessa melko viileää, oli varsin kiva, että näitä asioita oli vain kaksi nimeämisen arvoista! Laiturilla oli horsmia koristeena Suomen suveen sopien. 

Kastauduin urheasti, jonka jälkeen jatkoimme siskon kanssa saunomista äidin jo poistuessa kuumuudesta. Seurasi pesemistä; ensin hierottiin selkä suolalla, sitten jauholla ja lopuksi sokerilla hunajan korvikkeena. Kaikki tämä tuntui ihanalta kevyeltä kuorinnalta, josta iho vaikutti pitävän! Minä jo lopettelin saunomista ja sisareni lämmitteli tovin löylyissä. Setvin hiuksiani rauhassa ja aloin hitaasti keräillä vaatteita päälleni äidinkin palattua saunalle seuraamme. Ensin otin alushousuni pinosta ja käänsin ne asiaa ajattelematta oikein päin ajatellen, että ovat pyykkäyksen jäljiltä jääneet väärin päin. Rintaliivitkin käänsin automaattisesti oikein päin. Shortsien kohdalla totesin äidille huvittuneena ääneen, että mitenkäs nämäkin on nurinpäin ja sitten tajusin! Katsoin paitaani, joka sekin oli pinon alimmaisena nurinpäin... Olin unohtanut koko perinteen ja sain makeat naurut! Suhtautumisestani päätellen olen siis varsin lempeä ja ratkaisukeskeinen ;)

Nautin perheeni naisten seurasta ja ihanasta juhannusyllätyksestä! Taisin saada oikein tuplaonnet juhannuksen kun sanotaan olevan taianomaista aikaa <3

Nyt siis kohti tulevaa puhtaana ja vanhasta irrottautuneena!

Kaikkien kuvien oikeudet Minttunen. Ethän käytä tai kopioi ilman lupaani!

Jos haluat jakaa morsiussaunaan liittyviä perinteitä eri puolilta Suomea, älä epäröi kommentoida! <3

Vieraslahjat

Tajuton kiire on pitänyt blogin hiljaisena... Pahoittelut siitä, mutta yhden jos toisen jutun väkästäneenä tässä viime aikoina, kirjoitan vieraslahjoista, sillä yksi joulumuistiainen tarjosi mahdollisuuden testata ideaani. Halusin muistaa tiimini kolmea muuta huippua tyyppiä itse tehdyllä lahjalla. Leivoimme perinteisesti itsenäisyyspäivänä pipareita vanhempieni luona äidinäidin vanhalla ohjeella. Kotosalla sitten koristelin muutamia pipareita (myöhään eräänä arki-iltana) joista kolme erilaista perhosta pääsi työkavereitani ilostuttamaan. Kortitkin toki tein itse, jokaiselle erilaisen ja kaikkiin kirjoitin otteen eräänä vuonna tekemästäni joululaulusta. Vaatehuoneessa on odottanut jo pitkään neljä rullaa voimapaperia hääaskartelua varten.

Sain nimittäin idean tehdä vieraslahjaksi matkaevästä; suklaisen pikkuleivän (aivan huippuohje parin joulun takaa) nättiin voimapaperipussukkaan laitettuna. Pussit maksavat turhan paljon joten päätin tehdä ne itse. Tiistai-iltana tein kolme pussia yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja niitä pitää häitä varten tehdä 80... Ihana kaasoni oli lupautunut leipomaan keksit, mutta hänellä on yllättäviä ja todella toivottuja muita kiireitä elämässä silloin, joten äiti ilmoitti voivansa leipoa kaason ja minun puolesta <3 Minulle siis jää pussien teko.

Tuo paperinen lasinalunen tulee olemaan erivärinen sitten häissä, teemavärejä mukaillen. Yksi erä on tilattunakin, mutta sävy ei ollut oikea, joten pitää tilata uusi satsi. Onneksi menetys ei ole muutamaa euroa suurempi sävyn ollessa väärä, ja näppäränä tyttönä voin hyödyntää askarteluissa ylimääräiset. Alunperin olin ajatellut kylmästi niitata pussit kiinni, mutta eihän se näytä kivalta... Sen sijaan ne voisi sulkea vaikka tällaisilla:

Täältä

Minusta nuo pussit on tosi kivat, myös työkaverit arvostivat itse tehtyä lahjaa suuresti! Opekollega myös nappasi pussin talteen, sillä poikansa on menossa ensi vuonna naimisiin ja tuleva miniä on askarteluhirmu myös :) Mitäs te pidätte lopputuloksesta?

Iloista viikonloppua!

Kuvien oikeudet Minttunen, ellei toisin todeta. Älä kopioi tai käytä luvatta.

Jos sul kuuma on niin viuhkaa heiluta!

Hääasusteista olen aiemmin kirjoittanut täällä, täällä ja täällä sekä täällä. Kengistä en nyt edes aloita, mutta niistäkin löytyy luettavaa ;) Asusteet ovat siis aika lailla hallussa jo, mutta vanhempani antoivat ihanan lisän hääpäivään kuumuuden varalle; suloisen pitsiviuhkan! Kerta kaikkiaan ihana!

Kuva Minttunen

Kuva Minttunen

Viuhkoja olen katsellut, mutta en ole raaskinut ostaa kovien hintojen vuoksi. Enää pitäisi laukun lisäksi hankkia jotain lämmikettä hartioille kylmän kesäpäivän varalle. Joskin pukuni minulle myynyt Pirjo totesi, että tuskin mitään lämmikettä tarvitsee, päinvastoin on todennäköisempää, että kaipaan viilennystä. Olen katsellut mm. Etsyn maailmasta boleroita, hartiahuiveja jne. Hakusanoilla bridal bolero, shrug ja shawl löytyy lähes loputtomasti vaihtoehtoja. Suosittelen tutustumaan, jos hartioilleen lämpöä kaipaa! 

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Kuva täältä

Siinä on muutamia silmääni miellyttäviä vaihtoehtoja. Yllättäen kaikissa on pitsiä :) Nyt kun vielä keksisi millä tyylillä lähtisi eteenpäin!

"Rakas hääpari, hyvä hääväki..."

Häissä on tapana pitää puheita (hyvä, että kerron tämän itsestään selvän seikan...) ja olen tässä jonkin aikaa miettinyt aihetta monelta kantilta. On hyvin tavallista, että morsiamen isä, sulhasen isä, bestman ja ehkäpä kaaso pitävät puheen. Jenkeissä on voimakkaasti tapana myös sulhasen puhua tuoreelle vaimolleen ja itkettää yleensä koko naisväkeä. Siskoni mies 11 vuotta sitten piti kauniin puheen siskolleni, josta muistan niin hyvin hänen piirtämänsä sivuprofiilin, joka oli johtanut kaikkeen. "Enkeli" istui luentosalissa ja sen jälkeen alkoi armoton piiritys. Silmäni kostuivat. Sen jälkeen yksissä lähisuvun häissä sulhanen on puhunut vaimolleen ja hääväelle, jos oikein muistan :D Muistini on kehno, joten siihen ei kannata luottaa. Pidän sulhasen puhetta ihastuttavana tapana, mutta miksei yhtä hyvin morsian voisi puhua miehelleen? Entä miksi oletusarvona on isien puheet, mutta ei äitien? Mikä ihmeen muinaisjäänne tämä miesvoittoinen puhekavalkadi oikein on?!

Ovatko miehet todella parempia ja luontaisempia puheen pitäjiä? Ehkä ei voi yleistää, mutta jokin syyhän näihin pinttyneisiin tapoihin on. On kuitenkin tultu pitkälle niistä ajoista, jolloin morsian oli kauppatavara ja maailma oli miehinen. Noh, jos nyt unohdan tämän tasa-arvotuohtumukseni, voimme mennä itse asiaan. Yleensä on tapana, että morsiamen isä toivottaa juhlaväen tervetulleeksi ja nostaa maljan hääparille. Muuten puheita onkin sitten ripoteltu ympäri hääjuhlaa. Minusta on parasta, jos kaikki puheet eivät ole peräkanaa, sillä se voi käydä puuduttavaksi mikäli kaikki puhujat eivät noudata muutaman minuutin puheen -sääntöä vaan jäävät jaarittelemaan piiiiiiitkäksi aikaa. Hyvä puhe on napakka, koskettava, henkilökohtainen ja kuulijakuntansa huomioiva. Hääparin vanhempien puheissa on usein otteita elämän varrelta sekä niitä kultaisia ohjeita tulevaisuuteen. Isäni puheesta sisarelleni ja tämän miehelle muistan parhaiten kohdan, jossa isä painotti tahtomisen merkitystä parisuhteessa. Siitä tuo blogin nimikin osittain juontaa juurensa. Rakkaus ei riitä, jos tahtoa ei ole riittävästi. 

Kaasu ja Beastman töissään kesällä 2013, kuva Miska Koivumäki

Yleensä bestmanin puheen oletetaan olevan hilpeä ja hassutteleva, sisältäen mahdollisesti hauskoja tapahtumia sulhon elämän varrelta. Hyvä puhe ei kuitenkaan perustu nolostuttamiseen, joten lienee jokaisen parasta pitää huoli, ettö bestmanilla on tavat hallussa. Kaason puhe on usein jotain hauskan ja koskettavan väliltä, ei sillä etteikö hauskakin voisi olla koskettavaa. Olen pitänyt yhden puheen kaasona ja toisella kertaa tyydyin laulamaan puheen sijaan, se kun sujuu minulta paremmin ja tuo takuuvarmasti tuntemukseni selkeämmin esiin. En pidä bestmanin tai kaason/kaasojen puhetta häissämme itsestäänselvyytenä. En halua, että joku kokee puhumisen pakkona vaan puhukoon se, josta siltä tuntuu. En ehkä muutenkaan roiku perinteissä ihan kaikessa niin kovasti kiinni. Lähdemme liikkeelle siitä, että sana on vapaa, toki ennakkovinkkaus jollekulle hääseurueesta auttaa aikatauluttamaan päivän ja illan kulkua vaikka aikataulu olisikin löysä.

Olisi fantastista jos joku yllättäen pistäisi puhuen tai laulaen, sellaiset hetket voivat muodostua juhlan kohokohdaksi ja lämpimiksi muistoiksi. Meillä kun on loistava mies videokuvaamassa häät, jää muistin tueksi myös ääni- ja kuvamateriaalia, joiden avulla palata ihaniin hetkiin myös vuosien päästä. Videokuvauksenkin takia on hyvä jonkun järjestävistä ihanista ihmisistä (lue: kaasot ja bestman) tietää hieman etukäteen, jos joku aikoo avata sanaisen arkkunsa ns. normaalipuheiden lisäksi. Ah, kun innostun jo etukäteen näistä kuvitteellisista ohjelmanumeroista! :D Olen viettänyt lähes koko päivän häähumussa, kirjoittaen sähköposteja eri toimijoille häihimme liittyen, koristellen ihanan kaason kanssa lähes 50 pulloa ja purkkia ja nyt tässä samalla viestitellen hyvän kuvaajan kanssa mahdollisista save the date -kuvien kuvaamisesta. Moniajoa parhaimmillaan ;)

Puuh, ehkä tämä oli tältä erää tässä ja hyppään seuraavaksi selvittämään painokustannuksia save the date -korteille ja lasken budjettia uudestaan, jotta selviää saanko ahdettua ylimääräisen kustannuksen sinne johonkin! Ihanaa sunnuntain jatkoa <3

P.s. Morsiamet, aiotteko kenties pitää itse puheen?