Hei jälleen, rakkaat lukijani. Täällä eletään viimeisiä päiviä ennen häitä monenlaisissa tunnelmissa, kuitenkin hallitsevana on rakkaus ja ystävyys, kumppanuus ja välittäminen. Rakkautta ja ystävyyttä sain osakseni toiselta kaasoltani, sisareltani siis ja äidiltäni tiistai-iltana. Sisareni ei päässyt antipolttareihimme, joka tietenkin harmitti meitä kaikkia. Mutta hänpä järjesti äitimme kanssa ihanan yllätyksen minulle hääviikon stressiä poistamaan.
Sain toukokuun lopulla nimipäiväkortin sisareltani, jossa oli salaperäinen lahja, joka vaati varaamaan tietyn päivän siukkukivalle. Sain sitten tarkemmat ohjeet sunnuntai-iltana;
"Nyt lempikesäkolttu pyykkiin ja huomenna silitykseen tiistaita varten. Ota mukaan myös pyöräilykypärä ja huonommat vaatteet ja kengät, jotka sietävät vähän kastumista."
Minä pakkasin kiltisti tarvittavat varusteet hivenen huvittuneena. Lisäksi tuli vielä essu. Isäni tuli hakemaan siskoni ja minut ja vei meidät keskustaan, jossa äitimme odotti. Ensimmäiseksi mentiin kahville ja herkuille, jossa luonnollisesti pääsin harjoittelemaan uuden nimen kirjoittamista. Voin kertoa, että harjoitusta tarvitaan lisää. Paaaaaaljon! Siitä sitten siirryimme toiseen kahvilaan, jossa kilistimme kuohuvalla. Seuraavaksi oli siirtymä illan pääjuttuun. Isä jälleen kuljetti meitä ja ajoi hyvin mutkittelevaa reittiä eikä minulla todella ollut aavistustakaan mihin olemme menossa ja mitä tekemään. Vitsailimme lehmien poikimisesta ja vaikka mistä emäntä-puuhasta matkalla.
Kaarsimme kuitenkin minun lempikukkakauppani eteen ja hihkaisin ilosta! Arvasin jo mitä pääsen tekemään. Mikä parasta, paikkana oli lempikukkakauppani, jossa kaikki aina onnistuu ja palvelu on loistavaa ja ystävällistä ja tietenkin kukat kauniita.
Minä rakastan kukkia ja olen joskus maininnut sisarelleni, että olisi ihanaa päästä jollekin sidontakurssille. Nyt sitten Fantasean ihana Jonna otti meidät iloisesti vastaan ja oli jo vähän arvellut, että mysteerimorsian saattaisin olla minä. Ylimääräiset pisteet Jonnalle, että hän jousti omissa aikatauluissaan, jotta tämä homma onnistui. Sisareni tyytyi valokuvaamaan ja äiti ja minä pääsimme tekemään kimppuja. Saimme valita ensin minkä tyyppistä kimppua alamme tehdä; äitini päätyi matalaan pyöreään kimppuun ja minä vapaampaan ja lennokkaaseen kimppuun. Seuraavaksi valitsimme kukat itse ja saimme kuulla erilaisista vihreistä kimppua varten. Minä valitsin kimppuun mm. pistaasia, terttuneilikkaa, harsokukkaa ja eustomaa. Ja eihän ole olemassa kimppua ilman freesiaa, ainakaan kun minusta on kyse! Äiti valitsi mm. germiiniä ja neilikkaa kauniissa punaisen ja limen sävyissä.
Ensimmäinen homma oli valita haluamansa yksilöt kukista ja voin kertoa, että kärsivällisyyttäni koeteltiin harsokukan kohdalla. Olivat nimittäin hiukan toisissaan kiinni! Suoriuduin kuitenkin katkomatta oksia ja pääsin aloittamaan kimpun rakentamisen Jonnan ohjeiden mukaan. Teimme tyylillä, jossa ensin tehdään vihreistä pohja, johon sitten lisätään kukkia. Spiraaliin tekeminen on yllättävän haastavaa, mutta onnistuin siinä jotenkuten. Kimppuni oli äidin kimppua helpompi tehdä, sillä halusin siitä vapaan ja kukkien kulkevan eri tasoissa löyhästi. Nautin kimpun teosta todella ja olin heti kotonani hommassa. Kimpuistamme tuli ihanat vaikka itse sanonkin! Jonna opasti meitä varmasti ja leppoisasti ja tunnelma oli ihanan rento ja iloinen. Saimme kiitoksia onnistumisesta Jonnalta ja poistuimme iloisina ja tyytyväisinä kukkakaupasta pakattuamme kimput vielä itse.
 |
| Valitettavasti äidin kimpusta minulla ei ole kuvaa |
Kukkien joukossa oli myös katkenneita pätkiä, joita sisareni lykki kampaukseeni. Todellinen neiti kesäheinä :) On minulla ihania ihmisiä ympärilläni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!