Antipolttarit, stressi ja naimalupa

Mjoo, vähän alkaa viileän rauhallinen stressittömät häät -kuoreni rakoilla.

kuvan näppäsi A

Kyllä, välillä on ollut totaalinen flippaaminen lähellä, mutta onneksi vain lähellä. Sillä iloista asiaahan tässä ollaan järjestämässä. Mutku mutku, listalla on niin paljon hoidettavia asioita ja huhtikuulta jäi juttuja tekemättä ja ne siirtyy eteenpäin ja kyllä, minua vähän ahdistaa. Esimerkiksi puolet vieraslahjapusseista on yhä tekemättä! Sitten kun tässä taas vähän niin kuin tätä asuntoasiaakin pohditaan samalla ja töissä ylitöiden pois ottaminen muuttuikin taas tunnin lisä-ylitöiksi niin eihän tämä elämä nyt ihan helppoa ole. Vakavissani mietin tänään ottavani työpapereita mökille viikonlopuksi mukaan ja kirjoittavani ne siellä valmiiksi. En ottanut, koska työni on sellaista, että noita hommia ei aidosti pitäisi joutua tekemään vapaa-ajalla.

Sulhanen sen sijaan on onneksi oma ihana itsensä. Rakas lehmänhermoinen sankarini.

Vaikka tämä aarteeni varmasti on jo monta kertaa tehnyt henkisen facepalmin kaiken tämän hössötykseni  ja pienten ahdistusteni keskellä.

Joo-o. Että näin menee meillä :) <3

Mutta mitä tulee niihin järjestelyihin ja tähän sekavaan kirjoitukseeni; esteettömystodistus saapui jokin tovi sitten, jos en ole sitä muistanut kuuluttaa kaikelle kansalle. Nyt on sitten todettu meidät naimakelpoisiksi. Eli tärkein osa häitä on kunnossa; pääsemme naimisiin. Kaikki muu on extraa.

Extrasta puheen ollen... Minä alusta alkaen olin polttareita vastaan, en kokenut moisia tärkeiksi kohdallani, mutta tein hyvin selväksi, että A voi omansa viettää ilolla ja huolella. Päädyimme sitten kuitenkin siihen, että polttareiden sijaan olisi kiva saattaa meidän ihmiset yhteen kunnolla ennen häitä ja puuhata jotain kivaa. Perustin siis facebookiin Antipolttarit -ryhmän ja kutsuimme sinne väkemme, poistuimme sieltä ja jätimme suunnittelun muutamalla reunaehdolla ja aikataululla muiden käsiin. Minä kuitenkin pelkään, että tässä on käynyt niin, että muidenkin panoksen sijaan kaikki on kaatunut toisen kaasoni niskaan. Sen kaason, joka poksahtaa hetkenä minä hyvänsä kahdeksi kappaleeksi ja on ollut tosi väsyksiin töiden ja muun vuoksi ja jota tahtoisin suojella kaikelta ylimääräiseltä hommalta. En edes tiedä, onko asia näin, mutta tällainen aavistus minulla on.

Mutta siis, on tosi kiva ajatus saada kaikki yhteen. Mutta eihän se onnistu. Tämän toki tiesin jo etukäteen, mutta kyllähän se kolahtaa, kun kuulen ettei sisko-kaasoni pääse paikalle. Se kolahti itkuun asti. Toki itkuun vaikutti valmiiksi alla ollut väsymys muista jutuista, mutta tuli sellainen olo, että antaa olla. Kuten kävin angstisesti avautumassa Keijukaismorsian-paran blogissa. Mutta ei anneta olla. Hyväksytään vain tosiasiat ja keskitytään hyvään. Huomaan vain vuoden olleen rankka ja pitkä töissä ja myös Menieren kanssa ja nyt se sitten purkautuu tällaisina hölmöinä marmatuksina. 

Joten kaiken kaikkiaan; on ihanaa, että minulla on rakkaita. Olen onnellinen A:sta, kaasoistani, vanhemmistani, ystävistäni ja elämästäni. Sehän riittää, eikö niin? Kaikki muu on merkityksetöntä. Ehkä tämän koko vuodatuksen idea onkin päästä kiinni siihen, millä on merkitystä. Rakkauteen.

Joten rakastakaa.

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle