Himmentäkää valaistus... Rumpujen pärinää...
Minulla on puku!!! Rakastan sitä nyt ja tulen rakastamaan sitä vuosien päästä. Puku sai myös isän hyväksynnän; isä parka oli varsin häkeltynyt. Mies kun on, niin häntä mietityttivät hyvin käytännönläheiset asiat kuten miten laahuksen kanssa pystyy liikkumaan ynnä muuta. Isä-rakas.
Olen hämmentävän onnellinen puvustani, jälleen häät ja vaimoksi tuleminen ja oleminen tuntuvat todellisemmilta. Nyt jätetään tarinointi lyhyeen, oli vain pakko päästä kiekaisemaan tämä ihana juttu ulos ja julki. Pukujen sovittelusta kirjoittelen joku toinen päivä vielä lisää, nimittäin kokemuksistani viime viikolta Stilissimasta ja Seremoniasta. Nyt jatkuu kahvin juonti ja tunnelmointi, oloni on rennompi kuin viikkoihin, sillä toissapäivänä sain myös uuden työpaikan! Näistähän menee tyttölapsi ihan sekaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!