Serkkuja, siskoja ja pukurakkautta

Kaasoni, rakas serkkuni, pöllähtikin jo eilen kotikaupunkiini ja lähdimme illalla ex tempore lasilliselle (joka muuttui maltillisesti kahdeksi lasilliseksi ja kolmeksi tunniksi). Varsin virkistävää ja jotenkin lohduttavaa. En osaa sitä selittää sen paremmin, miksi meidän välillä vallitsee sellainen suhde kuin vallitsee, mutta serkkuni pohti sen johtuvan kenties turvasta ja turvallisuudesta jota sukulaisuus tuo. Meillä on paljon yhteisiä muistoja ja kokemuksia jo lapsuudesta ja ehkä se luo tietyn tunnelman olemiseemme. Johtui se mistä vaan, oli ihanaa istuksia yhdessä ja parin tunnin päästä menemme sovittamaan saapunutta Sotteroani! Serkkunen näkee puvun ensimmäistä kertaa ylläni ja minäkin oikean kokoisena (toivottavasti). Jännittää ihan kamalan paljon, siis hyvällä tavalla!

Pääsemme alustavasti suunnittelemaan puvun muutoksia ja miettimään asusteita. Samalla voi kysäistä Leimulta ideoita kaasojen pukeutumiseen ja sulhasen värimaailmaan. Ja testata pitää yksi TÄRKEÄ asia, nimittäin vessassa käynti puvun kanssa! Joo-o, naurakaa vaan, mutta pakko testata. Serkku pääsee myös treenaamaan puvun pukemista, niin asiat sujuu helposti hääpäivänä. Minulla on visio serkusta, siskosta ja äidistä pukijoinani (onko tuo edes sana?!?!), jotta en pääse turhia hötkyilemään. Isosiskon läsnäolo rauhoittaa minut ja laittaa asiat pesrpektiiviin. Voi kun voisimme olla useammin yhdessä!

Ylle on nyt laitettu rintaliivit, joita ajattelin voivani puvun kanssa käyttää ja kohta pitäisi tehdä väsyneelle naamalle jotain. Haluan näyttää huolitellulta sovittaessani, sillä silloin serkkukin saa paremman yleiskuvan ulkomuodostani. Kertoilen sitten myöhemmin miten meni ja toimivatko Wonderbrat niin kuin olin ajatellut! 

Aurinkoista lauantaita!