...viikonloppu nimittäin. Perjantain vietin aivan loistavissa pikkujouluissa, joita isännöi miehen työnantaja. Aloitimme aamukahdeksalta ja lopettelimme puoli kahden aikaan yöllä. Se saattoi hivenen tuntua lauantain messuilla, joissa kävimme pyörähtämässä serkkusen ja miehen kanssa. Save the Date -messut olivat monelle morsiamelle pukutaivas käytettyjen pukujen muodossa, joskin säälin niitä, jotka jonottivat sovituskoppiin toista tuntia. Järjestäjä olisi samalla vaivalla voinut pystyttää koppeja tuplamäärän tilaa ollessa enemmällekin. Alakerran parasta antia taisivat olla upeat kondiittorien taidonnäytteet sekä kuvaajien panos. Meillähän kuvaaja on jo lyöty lukkoon (siitä sitten myöhemmin), mutta jaksoimme silti ihailla upeita valokuvia.
Tuunin laukut veivät sydämen, jälleen kerran ja samalta osastolta sain idean liitutaulumaalista ja tarjottimista. Ninkalta löytyi ihastuttavia hiuskoristeita ja koruja, mukaan ei kuitenkaan tarttunut mitään, sillä haluan vielä rauhassa miettiä ja makustella, mitä pukea ylleni puvun lisäksi! Mukavinta messuilla oli kuitenkin nähdä todella pitkästä aikaa VideoTimon Timo ja vaihtaa muutama sananen. Timo tulee videokuvaamaan häämme ja olen todella tyytyväinen päätökseeemme, jo etukäteen! Tiedän jäljen olevan hyvää ja Timon olevan mainio tyyppi, joka solahtaa juhlaväkemme sekaan vaivattomasti ja tyylikkäästi. On myös ihanaa, että vaikkapa puheisiin voi palata jälkikäteen niin monta kertaa kuin tahtoo. Minulle ei olisi tullut mieleenkään pyytää jotakuta vierastamme kuvaamaan, sillä hänen keskittymisensä olisi mennyt juhlimisen sijaan ihan muuhun. Pidän myös ajatuksesta, että meillä on jotain näytettävää mummulleni, joka ei tule pääsemään paikalle vaikka maan päällä vielä toivottavasti kulkeekin häidemme aikaan.
Esimerkki VideoTimon töistä, joku saattaakin tunnistaa blogimorsiamen :)
Messupyörähdyksen jälkeen marssimme kolmisin pizzalle, serkunkin olon ollessa hivenen ohkainen edellisen illan juhlinnan myötä. Se saattoi olla päivän paras kohta! Messut nimittäin jättivät hiukan kylmäksi, olisin kaivannut enemmän muun muassa koruseppiä paikalle, nyt se anti jäi hiukan suppeaksi. Seura oli kuitenkin ensiluokkaista vaikka tärkeä ystävä ei mukaamme päässytkään. Sunnuntai kului lähinnä sängyssä nautiskellen hitaasta päivästä. Kävimme kuitenkin iltasella sytyttämässä kynttilät edesmenneille isoisille. Oma isä olikin tällä kertaa matkoilla Isänpäivän aikaan. Yleensä on kuitenkin tullut vietettyä Isänpäivää oman isän seurassa. Hän kun merkitsee minulle maailman verran.
Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille ihanille lukijoille! Joukkonne onkin kasvanut viime aikoina kunnioitettavan suureksi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!