Perjantai oli varsinainen tehopäivä tässä taloudessa; aamukasilta vääntöä urakoitsijan kanssa piharempan lopputuloksesta (jostain syystä jampalle oli kehittynyt akuutti dementia), kodin puunausta ja järjestelyä, pyykinpesua ja tiskausta ja sitten se tärkein, eli Save The Date -korttien suunnittelua ja ylipäänsä pohdintaa tuleeko sellaiset vai ei. Kirjoittelin jo aiemmin, että on pohdittu korttien ja muiden paperituotteiden painattamista itse väkästelyn sijaan (pahoittelu Sinulle, joka luit yhden postauksen tunnisteella Painotuotteet tulematta siitä hullua hurskaammaksi). Vistaprintiltä löysin kivan maalaismaisen kutsukorttimallin, joka istuisi häidemme teemaan aivan loistavasti -ripauksella pitsiä tietty. Tein siitä yhden testimallinkin ja näytti kyllä kivalta ja sopivan yksinkertaiselta. Hinnatkaan eivät päätä huimaa.
Noh, eräs paikallinen nuori valokuvaaja, jonka kanssa teen yhteistyötä ensi viikolla ihan muissa merkeissä (Anna-Katri Hänninen, googlaa ihmeessä mm. hänen Luontoni -projektinsa) kehotti kysäisemään häneltä tarjousta, jos haluamme Save The Date -kuvauksia. Aloin siinä sitten miettiä asiaa enemmänkin. Tuossa kuukausi takaperin mietin, että olisi tosi kiva ottaa meistä parina kivoja kuvia, jotain kihlakuvauksen tyyppistä ja miksei vaikka kortteja varten. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen Save The Date -korteista melko äkkiä pitäen niitä turhina. Nyt kuitenkin olen alkanut lämmetä ajatukselle, toki se on yksi menoerä lisää varsinkin jos tekee valokuvalliset kortit... Onneksi asialla ei ole mikään kiire, kun häihinkin on runsaasti aikaa! Asiasta kuitenkin innostuneena etsin erilaisia malleja ja testailin niitä muutamalla vanhalla kuvallamme. Ei pöllömmän näköistä. Tätä täytyy miettiä. Muille miettijöille suosittelen mm. näitä linkkejä: http://www.weddingpaperdivas.com/ ja http://www.weddingchicks.com/freebies/.
Sitten ihan toiseen juttuun, nimittäin tuuriin, onneen, lykkyyn ja sattumiin. A ja minä tapasimme syyskuussa 2011 erään kaverini syntymäpäiviä juhliessa eräässä ravintolassa, johon minun ei ollut alun perin ollut tarkoitus edes lähteä. Emme vaihtaneet yhteystietoja, ei sukunimiä, koska A:n tilanne oli hivenen epämääräinen ja koska olimme, noh, idiootteja (sen sijaan vaihdoimme kyllä suudelman ennen esittäytymistä). Reilu kuukausi myöhemmin A löysi minut verkosta uskomattomalla tuurilla ja sovimme tapaamisen. Se oli menoa sitten. Uskomaton mäihä kävi, sillä molemmilla oli pyörinyt monet kerrat mielessä, että tulipa oltua typeriä. Nyt tässä järjestetään häitä ja yhteistä loppuelämää. Häitämme tulee muuten videokuvaamaan tämä kaverini, jonka synttäreitä silloin juhlittiin. Ympyrä sulkeutuu. Niin moni asia on onnesta ja sattumista kiinni. Että satuimme samaan paikkaan, että kuvani sattui olemaan erään sivuston etusivulla, jonka avulla sitten löysimme toisemme uudestaan. Että molempien tilanne oli sellainen, että jollekin isolle on mahdollisuus. On tämä joskus ihmeellistä.
Näihin mietteisiin, hyvää lauantaita, muistattehan sytyttää kynttilöitä menehtyneille rakkaille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!