Kukkia, kukkia ja paljon lisää kukkia!

Kuva täältä

Nyt kun on suoritettu jälleen tämä kellojen siirtäminen ja illan pimentäminen sen myötä, voi itseään piristää ihastuttavilla kukkasilla; elävillä tai kuvilla tai molemmilla jos oikein innostuu! <3 Olen tässä hakenut sumppuisiin ja pimeisiin päiviin iloa juuri tällä tavalla ja eilen ihastelin jaloleinikkejä. Voih miten ihastuttavia ne onkaan! Näitä on saatava kotiin ja pian.

Kuva täältä

Värejä löytyy paljon, saatavuus on joko läpi vuoden tai lähinnä talvella, riippuu mitä lähdettä uskoo. Todennäköisesti jaloleinikkejä saa tosiaan myös kesällä, mutta hinta mahtaa olla kovempi, kun niiden sesonki on meihin nähden talvella. Mutta mutta, sitä ehtii selvitellä myöhemmin jos näitä häihinsä halajaa. Nyt ihastellaan kuvia!

Kuva Jen&Jonah Photographers 

Kivasti toimii vieheessä jaloleinikki pionikimpun parina, ei hullumpi idea!

Kuva täältä

Suloisilta näyttävät myös kimpussa, tuossa pehmeässä muhkeudessa on jotain aivan ihanaa. Muoto tuo mieleen kullerot ja muut leinikin sukulaiset.

Kuva täältä

Voisin hyvin nähdä jaloleinikkejä valkoisen ja pehmeän vaaleanpunaisen sävyissä pöydissämme neilikoiden seassa sekä isommissa kimpuissa. Täytyy soitella floristille ja kysäistä saako näitä ihanuuksia heinäkuussa, ettei tule turhaan haaveiltua ja suunniteltua. Millaisia kukkia teidän häihinne tulee? 

Nyt ihanaa torstain jatkoa, viikonloppu häämöttää jo!

Kuva täältä

Pukujen sovitusta osa 2 (MIES PYSY KAUKANA!)

Sateisen sunnuntain piristykseksi päätin kirjoittaa toisesta hääpukujen sovitusreissustani. Katson kylläkin tässä toisella silmällä Horse Showta , itse asiassa molemmilla silmillä, vannoutunut heppatyttö kun olen :) Mies lahtaa sohvalla vieressäni kaikkea mikä liikkuu kahdella jalalla jenkkien väreissä. Kovin miehekästä. Mutta asiaan; olin  Helsingissä kontrollikäynnillä kipuklinikalla ja päätin yhdistää siihen näppärästi kaksi visiittiä liikkeissä. Seremonia on kätevästi aivan kirran lähellä ja sinne sai tupsahtaa ilman ajanvarausta. Sää oli karmea, vettä tuli vaakatasossa kovalla tuulella, mutta sisällä vastaanotto oli lämmin.

Kuva seremonia.fi

Seremoniasta löytyy myös iso valikoima miesten pukuja, myös vuokralle, vinkiksi sulhasille! Kertoilin minut vastaanottaneelle mukavalle naiselle toiveitani ja valitsimme yhdessä viitisen pukua sovitettavaksi, joista yksi oli puku johon ensimmäisellä pukureissullani ihastuin ikihyviksi. Halusin vetää puvun uudelleen ylleni ja selvittää, johtuiko reaktioni vain ensimmäisestä pukukokeilusta vai itse puvusta. Kokeilin mm. Pronoviakselta paria pukua, pukujen tylli on muuten hämmentävän pehmeää! En kuollaksenikaan muista alla olevan puvun mallinimeä enkä sitä pikaselailulla löytänyt, muistaakseni se kuitenkin oli tämän vuoden mallistoa ja Seremoniassa onkin muuten tällä hetkellä tuntuvia alennuksia tämän kauden puvuista!

Puku oli varsin kaunis, mutta hyvänen aika tuota helman ja tyllin määrää! Tämä puku viimeistään varmisti sen, että muhkea-helmaiset prinsessapuvut eivät ole minun juttuni. Tämä yksilö oli kyllä mukavan kepeä päällä, ei siinä, mutta ei vain minun juttuni.

Kokeilin välissä muutamaa kapealinjaisempaa pukua, mutta ne eivät sykähdyttäneet. Sitten iskimme Sotterojen kimppuun. Seremonia on siis yksi Suomen kolmesta Maggie Sotteron pukuja myyvästä liikkeestä. Kaksi muuta sijaitsevat Turussa ja Hyvinkäällä. Aloitimme sydämeni vieneestä puvusta ja ilokseni mallikappale oli minun kokoani toisin kuin aiemmin, kun puvun koko oli 46 :) Puku oli kuitenkin eri värinen kuin ihastukseni kohde, mutta sen en antanut häiritä. Puvun malli oli se, mikä minua mietitytti. En nimittäin ikinä olisi voinut kuvitella pukeutuvani sen malliseen pukuun! Alla pieni maistiainen puvusta.

Ah tuota helman pitsiä ja muutenkin! Puku oli juuri niin ihana kuin muistin! Rakkautta ensisilmäyksellä sekä toisella. Puku ei myöskään tuntunut painavan juuri mitään ylläni ja siinä oli hyvä liikkua. Muodon vuoksi testattiin toistakin Sotteroa, Sonjaa. Puku oli hyvin kaunis, sen olkaimet olivat irroitettavissa (iso plussa) ja vyö oli kaunis. Puku tuntui hyvältä päällä, mutta se ei kuitenkaan ollut minun pukuni.

Ilahduttavan vinksallaan on muuten yläosa päälläni! Huomatkaa myös varsin kaunis tuppo verikokeiden jäljiltä, oikea katseenvangitsija.

Sovittamiskokemus Seremoniassa oli hyvin miellyttävä, muita ei ollut liikkeessä samaan aikaan keskellä arkipäivää ja sain asiantuntevaa sekä kiireetöntä palvelua. Lähdin liikkeestä hyvillä mielin. Mainittakoon myös, että Seremonia on yksi niitä harvoja liikkeitä, joissa valokuvaaminen on sallittua. Etenkin, kun olin yksin liikkeellä ilman tukijoukkoja, on hienoa, että sai kuvia talteen joita voi näyttää tai lähettää satojen kilometrien päässä asuvalle siskolle. Siskolta kysyinkin tuosta ylemmästä Sotterosta polttavan kysymyksen: "Näytänkö pötkelöltä?" En kuulemma näyttänyt :)

Iltapäivällä suuntasin serkkuni kanssa kahville ja sieltä pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen kohti Stilissimaa, jossa meidät otti vastaan ilahduttavan iloinen ja kupliva nuori nainen. Ihanaa, että sain mukaan makutuomarin, joka suorastaan kihisi innosta päästä näkemään ylläni morsiuspukuja! Minua avustanut Marja kyseli hieman toiveistani ja maustani ja valitsimme sovitettavaksii viisi pukua, hyvin erityyppisiä, mutta kaikki varsin kapeita malliltaan. Ensimmäinen puku oli Rembo Stylingi Tamara, joka ei imarrellut minua kyllä ollenkaan, yläkroppani oli varsin laatikkomainen... Päätin kuitenkin näyttää sen serkulleni, joka pyyhki sitten saman tien silmäkulmiaan. "No kun mä nään sut ekaa kertaa hääpuvussa!" Jep. Todella objektiivinen rakas makutuomarini!

Kuva stilissima.fi

Kuva stilissima.fi

Testasin myös toista Rembo Stylingin pukua, Mayaa, joka on tuossa oikealla. Molemmat puvut olivat keveitä, laskeutuivat ihanasti, mutta minulle ei sovi ollenkaan suora pääntie. Toki senkin voisi muokata toisenlaiseksi niin tahtoessaan. Kolmas puku, jota kokeilin oli sitten Kenneth Winstonin mallistosta ja herttinen sentään se oli kaunis! Aivan upeaa pitsiä, upea laskeutuvuus, häiritsevä liika bling olisi irroitettavissa ja voi ei, millainen selkä puvussa onkaan!

Kuva plbgbridal.com

Puvun kangas oli myös erikoisen värinen, ei perinteinen ivory vaan taitettu hivenen maitokahviin. Kellertävät sävyt eivät toimi vaalean ihoni kanssa ollenkaan, mutta tuo ei ollut hullumpi. Sen sijaan puvun hinta oli hullu...

Välissä testasin hihallista White Onen Dagniria vuoden 2015 mallistosta. Siinä vain oli auttamatta liikaa helmaa makuuni, lisäksi puku oli liian jäykän tuntuinen kaikkien kepeiden ihanuuksien jälkeen. Ässänä hihassa oli vielä Ti Adoran puku, veistoksellinen kreikkalaistyylinen täysin erilainen liehuva puku, joka päällä voisi juoksennella paljain jaloin seppele päässään kukkaniityllä. I-HA-NA! Tämä puku oli serkkuni ja minun ehdoton suosikki. Serkkuseni tosin totesi jokaisen puvun kohdalla "voi kun tääkin on nätti!" tai "arvaa mitä, tää on nätti!"

Kuva jlmcouture.com

Kuva jlmcouture.com

Sifonkipuvussa oli kangasta metritolkulla helmassa sekä muutamia kapeita kaistaleita, jotka lisäsivät liikkeen tuntua helmassa. Yläosaan oli saatu upotettua pitsiä ja nuo mielestäni mauttomat kimaltelevat lehdet olivat poistettavissa kangasterälehtien ympäriltä. Kysyinkin ääneen, että mitä ihmettä suunnittelija on ajatellut ne pukuun lisätessään? Kaiken herkkyyden keskellä kömpelyyttä, blaah.


Tästä puvusta tuli vahva kilpailija Sotterolle. Kaksi vastakkaista tyyliä alkoivat kilpailla. Lopulta päädyin kuitenkin Sotteroon käytyäni sovittamassa sitä uudestaan oikean värisenä Leimulinessa Hyvinkäällä äitini ja isäni ollessa matkassa. Ennen sitä kuitenkin mietin hartaasti kumpaa tyyliä haen; tyttömäisyyttä vai naisellisuutta. Naisellinen eleganssi vei voiton keijukaismaisuudelta. Tuosta Ti Adoran puvusta tuli sellainen tunne, että sen voisin muun värisenä pukea jonkun muun häihin tai kesäjuhliin. Se ei siis ole minun hääpukuni, joskin todella ihastuttava ja ah niin kaunis!

Stilissimassa oli toinen sovitus samaan aikaan kanssani, mutta hyvin sovimme saman peilin ääreen. Siinä sitten saatiin ihailla myös toisiamme samalla :) Stilissimassa ei myöskään saanut kuvata, joskin sanoivat, että kaikki puvut löytyvät nettisivuiltaan (mikä ei muuten pitänyt paikkaansa). Hyvillä mielin lähdimme takaisin sateeseen ja saipa samalla serkku vinkin miten hankkiutua eroon omasta hääpuvustaan, jos ei tahdo sitä itse alkaa myydä. Stilissimalla oli melkoisen hyvä ja monipuolinen valikoima pukuja ja asusteita, kuten Seremoniallakin. Palvelu oli asiantuntevaa ja hyvää, mutta ei kuitenkaan sen ammattitaidon tasoista, josta sain Leimulinessa Hyvinkäällä nauttia. Joka tapauksessa oli hyvä käydä sovittamassa monen tyyppisiä pukuja, sillä samalla vahvistui käsitys omista haluista ja siitä mikä toimii ja mikä ei. Enhän minä tosiaankaan kuvitellut pukuani vielä löytäväni, mutta joskus elämä yllättää. Onpahan toisaalta yksi iso urakka takana päin, sillä kevyttä hommaa tuo sovittelu ei ole, joskin hauskaa ehdottomasti, jos seurakin on hyvää!

Viikonloppu saapuu

Nythän on niin, että saisin nukkua vaikka puolille päivin, mutta onneksi työmiehet kaivinkoneensa kanssa herättävät seitsemältä etten vaan laiskistu! Kauhulla ajattelen tonttinaapureitamme, asuu vanhempaa ihmistä, pikkulapsiperhettä ja yläkertamme miestä, joka tuli töistä puolen yön aikaan. Ja tuolla on ihan pimeää vielä joten onko se homma pakko aloittaa jo seiskalta..? Toisaalta, kun työtahti on sama kuin eilen (kahvitauko tunnin tai puolentoista tunnin välein) on varmaan pakko aloittaa aikaisin, että hommat ikinä tulee tehdyksi.... jupinaa.......

En ole aamuihminen, en niin ollenkaan. A vitsailee siitä säännöllisesti. Innolla odotan hääpäivämme aamua sitten joskus. Kuinka monta ihmistä yritän kuristaa ennen iltapäivää..? Sen voisikin laittaa Hääbingoon.

Kuvan tarjoaa Grumpy Cat

Tämän aamun ajan voisikin nyt käyttää johonkin tosi tuotteliaaseen ja järkevään. Tai sitten ei. Nyt katselen toisella silmällä aamu-tvtä ja hörpin kahvia. Kahvilla yritän estää sen, etten käy avautumassa noille ukoille tuolla pihalla että ensi kerralla aloittavat vasta kahdeksalta tai ei hyvä heilu. Kohta voisi availla muutaman sivuston tutkittavaksi painotuotteiden suhteen ja alkaa luonnostella ideoita. Vähän olimme ajatelleet kutsujen ja muiden paperituotteiden painattamista, jos kustannukset ovat kohtuulliset verrattuina itse tekemiseen. Onneksi tässä on runsaasti aikaa selvitellä vaihtoehtoja. Sitten kun alkaa taas työt, menee energia siihen ja pimeään vuodenaikaan muutenkin hyssyyn ja lepoon. Keväällä lienee seuraava spurtti häiden suhteen. Joten painotuotteita, mars mars!

P.S. jos ne painotuotteet kiinnostaa, käy ihmeessä esimerkiksi seuraavilla sivuilla: vistaprint.fi ja nowandforever.fi

Askarteluja, juuttia, pitsiä ja muita höpsötyksiä

Häissämme tullaan näkemään paljon pitsiä kuten jo aiemmin kerroinkin. Sitä ujutetaan sinne sun tänne ripauksina ja tästä yksi esimerkki ovat maljakot pöydissä. Pöytiin tulee joukko pulloja ja näillä näkymin myös pieniä lasipurnukoita kaikki pitsillä koristeltuina. Kukkia niihin ripotellaan epämääräinen määrä :) Pulloina toimivat siis Happy Joe -pullot liotettuina ja koristelu yksinkertaisten pullojen kohdalla on niinkin helppoa kuin että leikkaan sopivan pätkän pitsiteippiä ja liimaan sen paikoilleen. Menee ainakin kaksi minuuttia per pullo ;) Helppoa kuin heinänteko! Pitsiteippiä käytän kahdessa eri värissä ja molemmat löysin Teippitarhasta, jonne linkki löytyy tuolta oikealta puolelta, kun jaksat vähän rullata alaspäin. Muutama puteli tulee koristeltua myös juutin kera ja haaveena on myös koristella jotkut pullot tai purkit leveämmällä pitsillä ja juuttinarulla, mikäli pitsinauhaa löytyisi edullisesti. Täytyykin käydä kirppiksillä kunnon kierroksella jos onnistaisi.

Siinä tarvikkeita ja oikealla lopputulosta. Tosi helppoa jos kestää hivenen juuttipölyä nenässään ja liimaa sormissaan. Kiinnitin juuttinauhan pulloon yleisliimalla kahdesta kohtaa ja hyvin vaikuttaisi pysyvän. Käytin sormea liiman levitykseen sopivan siveltimen ollessa hukkateillä. Päälle vielä pitsiteippi ja valmista tuli.

Tässä vähän ideaa miltä näyttää kukkien kera.  Samalla hivenen kurkkausta keittiöömme :)

Helposti saa kivan näköistä ja kun tekee hyvissä ajoin, ei tarvitse repiä hiuksia päästään, kuten niin moni morsian tuntuu tekevän jätettyään liian monta asiaa viime tippaan.

Sitten päästäänkin kaasoihin. Haluan pyytää arvon neitokaisia tehtävään hieman isommin kuin vain täräyttämällä kysymyksen sivulauseessa ja siitä päästäänkin kohta juuttiin ja ylläripylläri, pitsiin. Kaasoja tulee olemaan kaksi, olettaen että nämä ihanat suostuvat ja lisäksi yksi ns. kunniakaaso tai "keijukaaso", joka toimii etätukenani ja jonka koko elämäni kestäneen rakkauden ja tuen haluan huomioida tällaisella tavalla. Hän asuu kaukana, joten ei voi olla mukana käytännön jutuissa, makutuomarina kylläkin kuvien avulla sekä henkisenä tukena, kun alkaa pipo kiristää päätä. Kaksi kaasoa hoitavat juoksevia asioita kanssani, ovat muuten mukana, koluavat toivottavasti parit häämessut kanssani ja hääpäivänä pitävät minut järjissäni.

Selailin yhtä jos toista verkkosivua aiheeseen liittyen ja päätin väsäillä naisille laatikot, joihin tulee sisään jotain pientä kivaa häiden väreihin liittyen (koska päätin teetättää eräällä koruntekijällä naisille uniikit korut teemaväreissä, ei tämä jäänytkään ihan pieneksi vaan samalla mukana on jo kiitos tehtävistä). Vielä on hakusessa sopivat erityiset nenäliinapaketit mukaan, sillä kyyneliltäkään ei varmasti vältytä. Tilasin yksinkertaiset pahvilaatikot netistä, ostin juuttinauhaa sekä liitutaulutarra-arkin, josta voi leikellä sopivia paloja. Kaunista pitsiä oli jäljellä jostain kortti-urakasta tai muusta vastaavasta ja päätin pistää sen hyvään käyttöön. Vielä tarvittiin lisäksi yleisliimaa ja liitutaulutussi ja valmista tuli helposti ja lopputulos miellyttää silmääni, toivottavasti muidenkin.

Ensin liimailin juuttinauhan laatikoiden kansiin, annoin kuivua kaikessa rauhassa ja seuraavaksi liimailin huolelliseti pitsinauhan päälle. Sen kuivuttua päälle vielä sydän nimen kera ja valmista on! Jälleen kerran helppoa eikä vaatinut paljoa aikaa. Kustannukset jäivät alhaisiksi, näitähän löytyy erilaisina variaatioina mm. etsy.com:ista, mutta niistä saa maksaa maltaita toimituskuluineen. Tämä oli edullinen ja kiva vaihtoehto!

Kunhan korut saapuvat rapakon takaa, pääsen antamaan laatikot naisilleni ja sitten vain varpaatkin ristiin, että kunniatehtävään suostuvat. Niin ja pitää toki kirjoittaa henkilökohtaiset viestit noihin laatikoihin mukaan!

Sellaisia juutintuoksuisia juttuja tänään, nauttikaahan auringosta!

Kaikki kuvat Minttunen. Ethän käytä kysymättä lupaa!

Mitä pukea puvun alle?

Jos jäi vielä jollekulle epäselväksi, löysin jo pukuni. Hivenen hyvissä ajoin, mutta löysinpä kuitenkin ja olen siitä ikionnellinen. Hääpäivänä haluaa näyttää parhaalta itseltään ja osa sitä on myös alusvaatteet. Alusvaatteissa on tärkeää tietenkin ensisijaisesti niiden toimivuus puvun alla. Hennon, kevyen puvun alle on syytä pukea ehdottomasti puvun valkoisen mukaista tai ihonväristä, jotta läpi ei paista mitään ylimääräistä. Monikerroksisen puvun alle saa kätkettyä vaikka kirkkaan punaiset pöksyt ja liivitkin jos siltä tuntuu. 

Puvun yläosa määrittelee rintaliivit melko pitkälti. Moni puku on niin tukeva, että niiden alle ei välttämättä tarvitse liivejä ollenkaan. Moneen pukuun voidaan myös ommella liivit kiinni sisäpuolelle rintoja tukemaan. Hyvin alas aukioleva selkä tuo omat haasteensa etenkin morsiamelle, jolla on isommat rinnat jotka eivät esimerkiksi oikein tukea saa silikoniliiveistä, joissa ei ole selkäosaa ollenkaan (mm. täältä). 

Kuva Amazonista

Itse olen sen verran pienirintainen, että ne toimisivat varmasti ihan kivasti, mutta kun lisäksi on tämä turhamainen puoli; ne näyttävät karmealta! Tai siis minun silmääni näyttävät. En halua pukea pukuni alle mitään silikonihärpäkettä. Törmäsin kyllä muutamiin kankaalla tai pitsillä päällystettyihin silikoniliiveihin, mutta eivät nekään syystä tai toisesta miellyttäneet silmääni (esimerkiksi täältä löydät). Lisäksi markkinoilta löytyy liivejä, joissa on ihoon tarttuva pinta kylkien kohdalla eikä selkää ollenkaan (mm. täältä) Keskusteluketjuja aiheesta pikaisesti luettuna ne osalla toimivat ja osalla eivät. 

Kuva täältä

Kuva täältä

Oikealla olevat ovat itse asiassa ihan kauniitkin!

Perinteiset olkaimettomat rintaliivit toimivat varmasti monella ja monen puvun kanssa ja niitähän löytyy varsin kauniina versioina. Minä päädyin kuitenkin haikailemaan vielä varmemmin ylhäällä pysyvien ja mahdollisimman vähän ahdistavien liivien perään, joista selkää saa tarpeen tullen hilattua hieman alemmas toimiakseen esimerkiksi minun pukuni kanssa (tai no, nähtäväksi jää toimivatko ne, ekassa sovituksessa selvinnee). Löysin sitten Wonderbran olkaimettomat liivit, joita olen lukenut ylistettävän monessa paikassa. Ei muuta kuin etsimään. Tilasin omani Nellystä, ripeän ja ilmaisen toimituksen vuoksi. Ne saapuivat tänään postissa ja liivien oltua päällä nyt pari tuntia en voi kuin ylistää. 

Kuva Wonderbra

Uskomattoman pehmeät ja puristamattomat ja silti niin tukevat. Rinnat ovat liiveissä kauniin ja luonnollisen muotoiset eikä mikään kohta paina eikä muuten hiostakaan. Alkuun tuntui kuin liivit valuisivat koko ajan alaspäin niiden ollessa kuitenkin aivan paikallaan. Se johtunee liivien melko alas tulevasta mallista, kun olen tottunut erilaisiin liiveihin. Paikallaan ovat ja tuntuvat hyvältä, kun tunteeseen ensin tottui! Tämä toppaamaton versio on myös pitsillä koristeltu ja riittävän kaunis minun makuuni yhdistettynä tähän mukavaan käyttökokemukseen! Toppaamattomuus ei sitten muuten tarkoita, etteivätkö liivit olisi tukevat ja riittävän paksut sekä napakat. En tiedä sitten kuinka muhkea topattu versio on, sillä tässä on minulle jo aivan tarpeeksi volyymia. Enpä taida muita olkaimettomia enää harkitakaan näiden jälkeen, täytyy jossain vaiheessa tuhlata ja tilata liivit myös mustan sävyissä.

Pidinpä melkoisen myyntipuheen, mutta yllätyin niin positiivisesti näistä liiveistä. Vaikka nämä eivät jostain syystä toimisikaan hääpuvun kanssa, pääsevät ne ahkeraan käyttöön arjessa!