perjantai 29. huhtikuuta 2016

Antipolttarit, stressi ja naimalupa

Mjoo, vähän alkaa viileän rauhallinen stressittömät häät -kuoreni rakoilla.

kuvan näppäsi A
Kyllä, välillä on ollut totaalinen flippaaminen lähellä, mutta onneksi vain lähellä. Sillä iloista asiaahan tässä ollaan järjestämässä. Mutku mutku, listalla on niin paljon hoidettavia asioita ja huhtikuulta jäi juttuja tekemättä ja ne siirtyy eteenpäin ja kyllä, minua vähän ahdistaa. Esimerkiksi puolet vieraslahjapusseista on yhä tekemättä! Sitten kun tässä taas vähän niin kuin tätä asuntoasiaakin pohditaan samalla ja töissä ylitöiden pois ottaminen muuttuikin taas tunnin lisä-ylitöiksi niin eihän tämä elämä nyt ihan helppoa ole. Vakavissani mietin tänään ottavani työpapereita mökille viikonlopuksi mukaan ja kirjoittavani ne siellä valmiiksi. En ottanut, koska työni on sellaista, että noita hommia ei aidosti pitäisi joutua tekemään vapaa-ajalla.

Sulhanen sen sijaan on onneksi oma ihana itsensä. Rakas lehmänhermoinen sankarini.


Vaikka tämä aarteeni varmasti on jo monta kertaa tehnyt henkisen facepalmin kaiken tämän hössötykseni  ja pienten ahdistusteni keskellä.




Joo-o. Että näin menee meillä :) <3

Mutta mitä tulee niihin järjestelyihin ja tähän sekavaan kirjoitukseeni; esteettömystodistus saapui jokin tovi sitten, jos en ole sitä muistanut kuuluttaa kaikelle kansalle. Nyt on sitten todettu meidät naimakelpoisiksi. Eli tärkein osa häitä on kunnossa; pääsemme naimisiin. Kaikki muu on extraa.

Extrasta puheen ollen... Minä alusta alkaen olin polttareita vastaan, en kokenut moisia tärkeiksi kohdallani, mutta tein hyvin selväksi, että A voi omansa viettää ilolla ja huolella. Päädyimme sitten kuitenkin siihen, että polttareiden sijaan olisi kiva saattaa meidän ihmiset yhteen kunnolla ennen häitä ja puuhata jotain kivaa. Perustin siis facebookiin Antipolttarit -ryhmän ja kutsuimme sinne väkemme, poistuimme sieltä ja jätimme suunnittelun muutamalla reunaehdolla ja aikataululla muiden käsiin. Minä kuitenkin pelkään, että tässä on käynyt niin, että muidenkin panoksen sijaan kaikki on kaatunut toisen kaasoni niskaan. Sen kaason, joka poksahtaa hetkenä minä hyvänsä kahdeksi kappaleeksi ja on ollut tosi väsyksiin töiden ja muun vuoksi ja jota tahtoisin suojella kaikelta ylimääräiseltä hommalta. En edes tiedä, onko asia näin, mutta tällainen aavistus minulla on.

Mutta siis, on tosi kiva ajatus saada kaikki yhteen. Mutta eihän se onnistu. Tämän toki tiesin jo etukäteen, mutta kyllähän se kolahtaa, kun kuulen ettei sisko-kaasoni pääse paikalle. Se kolahti itkuun asti. Toki itkuun vaikutti valmiiksi alla ollut väsymys muista jutuista, mutta tuli sellainen olo, että antaa olla. Kuten kävin angstisesti avautumassa Keijukaismorsian-paran blogissa. Mutta ei anneta olla. Hyväksytään vain tosiasiat ja keskitytään hyvään. Huomaan vain vuoden olleen rankka ja pitkä töissä ja myös Menieren kanssa ja nyt se sitten purkautuu tällaisina hölmöinä marmatuksina. 

Joten kaiken kaikkiaan; on ihanaa, että minulla on rakkaita. Olen onnellinen A:sta, kaasoistani, vanhemmistani, ystävistäni ja elämästäni. Sehän riittää, eikö niin? Kaikki muu on merkityksetöntä. Ehkä tämän koko vuodatuksen idea onkin päästä kiinni siihen, millä on merkitystä. Rakkauteen.

Joten rakastakaa.

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tuhkimo ja prinssinsä

Armas tuleva aviomieheni, jonka nimen muuten tulen ottamaan -näin sivuhuomautuksena-, kävi bestmanin kanssa keskiviikkona sovittamassa pukuja Miesten Pukuhuoneella. Mehän kävimme A:n kanssa aiemmin kahdestaan valitsemassa asut ja nyt sitten oli A:lla toinen sovitus ja bestmanin mittojen otto. Samalla paikalla hääri Telma-lehden kuvaaja, kun tekivät juttua ja halusivat kuviin oikean asiakkaan. Siellä sitten Susanna ja A poseerasivat :)

Bestman näytti tosi hyvältä valitussa kokonaisuudessa ja oli tyytyväinen valintaamme. Jos hän ei olisi puvussa viihtynyt ollenkaan, olisi häntä toki kuunneltu ja keksitty sitten jotain muuta. Vaikka minusta onkin kuoriutunut ajoittain kunnon natsimorsian, en minä nyt ihan inhottavaksi ryhdy eikä A varsinkaan. Olisi tarkoitus, että myös seurueemme voisi kokea olonsa hyväksi ja nauttia juhlista! :) Myös A:n lapsen asu vuokrataan Miesten Pukuhuoneesta, sillä emme koe mielekkääksi ostaa lapselle kallista asua, jota käytetään tasan kerran. Etenkin, kun aina on riski, että lapsen toinen huoltaja heittää kapuloita rattaisiin lapsen koko häihin osallistumiselle.

Mutta ne kengät, joihin otsikkokin viittaa; A sai kokeilla ensimmäisellä sovituksella Topmanin makeita kenkiä, joista kuvankin silloin laitoin ja asiaa pohdittuaan hän päätti ne ostaa. Minäkin pidin kengistä heti ja niissä on kiva pieni rouheus, joka sopii A:lle hyvin. Oli sitten kotosalla aivan pakko kuvata kengät omien hääkenkieni kanssa ihan vain osoittaakseni kuinka hyviltä jalkamme tulevat näyttämään :)


Ja lisää...


Ja vielä "pusukuva". Kyllä. Rakastan kenkiä. 


Nyt on molempien asut ja kengät kunnossa. Niin paitsi ettei ole, nimittäin minun pukuni on vielä muokkaamatta ja olen menossa vasta toukokuussa sitä sovittamaan uudestaan toivoen, etten ole pyöristynyt niin paljon kuin minusta tuntuu. Painajaismaista, jos en mahdukaan pukuun! Sitten saakin Pirjo tehdä taikojaan... Muuten puvussa ei paljoa muokkaamista olekaan, vähän sisäänottoa rinnan kohdalta ja pikkuviilausta helmassa. Sain juuri tällä viikolla myös ihanan pitsisen boleromaisen hartioiden suojani, sen paremmin en osaa sitä selittää :D Ehkä pitää ottaa jokin kuva se päällä, niin tajuatte mistä yritän kirjoittaa...

Ihanaa viikonlopun jatkoa, halikaa ja rakastakaa <3

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, ethän käytä ilman lupaa!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Blogiyhteistyö: CaiSannin kakkukoriste osa 2

Täällä kirjoitin aiemmin yhteistyöstä CaiSannin kanssa ja nyt on aika esitellä kaunis kakkukoristeemme, toistaiseksi ilman kakkua! 

Valittuamme saamistamme kauniista luonnoksista mieluisimman, alkoi odotus, joka palkittiin ilahduttavan nopeasti tulleella sähköpostilla. Koriste odottaisi postitusta, jos vain osoitteemme olisi tiedossa :D Eilen koriste sitten saapui ja olihan se pakko heti kuvata iltapäivä-auringon täplittämässä keittiössä. Minua jännitti, miten vanerista tehty koriste selviää postin käsissä, mutta tukeva pahvikuori ja koristeen pahvitausta olivat pitäneet ihanuuden ehjänä.


Koriste on meidän näköisemme hengeltään ja siinä on ne A:n kaipaamat liehuvat hiukset, joka minusta edelleen on jotenkin todella hilpeä vaatimus armaaltani, jonka suussa nämä oikeat kutrini kovin usein ovat <3 Pidän myös siitä, miten koristeessa on liikkeen tuntua.


Koriste tulee myös pysymään tukevasti pystyssä kiitos kahden kepukkansa. Ellei se parka sitten kellahda kumoon kakkua leikatessamme. Minä en olisi perinteistä polkaisija-kastia, mutta katsotaan nyt. Turhaahan se nimittäin on, kun on päivän selvää kuka meillä määrää kaapin paikan; nimittäin minun esteettinen silmäni ja A:n käytännöllinen vastaava. :)

Koriste tulee näyttämään upealta valkoisen kakkumme huipulla (aivan kuin kakkumme olisi kuusikerroksinen torni, hih!)! Musta väri on paras valinta mielestämme tämän tyyppiseen koristeeseen vaikka toki puun sävy tai valkoinen olisivat herkempiä.

Emme voisi olla iloisempia tai tyytyväisempiä tähän yllättävään yhteistyöhön ja sen meille tuomaan ihanaan erityiseen silaukseen! Rakastan yksityiskohtia ja tämä yksityiskohta on minulle tärkeä <3 Voin suositella lämpimästi CaiSannin palveluita lukijoilleni! Kiitos ihanille naisille, vielä kerran <3

Ensi kerralla sitten hieman kuvamateriaalia sulhasen hääkengistä, jotka ovat nekin kotimaista tuotantoa. Lisäksi voisin kiusata teitä tukkajutuilla :) Ja hei, se on perjantai! Jiihuuuuu!!!!

Kuvien oikeudet Minttunen, älä pihistä, käytä tai lainaa ilman lupaa!

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sekalaisia häähankintoja ja ihanista ihanin rannekoru

Elämä häiritsee häävalmisteluita ja etenkin niistä kirjoittelua... Pientä päivitystä kuitenkin;

KAKKU ON VALITTU JA PÄÄTETTY!!! Hipheijahurraa! Vihdoinkin. Ei minulla siitä muuta kuin että nätti tulee <3. Caisannin upeiden luonnosten joukosta löytyi myös Meidän Kakkukoristeemme ja myöhemmin siitäkin aiheesta seuraa lisää asiaa. Kaunis siitä tulee!

Tässä on tullut vähitellen hankittua kaikenlaista pikku-tavaraa häitä varten. Tilasin etsyn kautta mm. nämä kynät bingoa varten ja pienet pyykkipojat vieraslahjojen pussukoita varten:


Tuli tilattua myös läjä erilaisia pusseja, herkkubuffan kauhat ja narua (Decorahouse ja Juhla Center) sekä Love-kyltti löytyi Finnmarilta. Kyltti löytänee paikkansa lahjapöydältä tai herkkubuffan pöydältä. Nyt se nököttää keittiön hyllyllä ilostuttamassa.



Hyvän Tuulen Puodista sen sijaan löysimme kivoja lasipurnukoita herkkubuffetia varten (johon tulee namien lisäksi pähkinöitä), peräti sellaisia, joista on iloa myöhemmin ihan joka päivä keittiössä.  Yksi iso purnukka löytyy kotoa jo valmiina.. Samasta paikasta tuli tilattua myös pieni kori, jonka käyttötarkoitusta en ole vielä päättänyt :). Pieni Kiitos-kyltti olisi tarkoitus tulla kiinni laatikkon/koriin, johon vieraslahjat laitetaan. Kun vain löytäisi sellaisen laatikon jostain ensin. Kyltti on Koiramäen Pajutallista.



Yhtenä iltana viime kuun puolella tuli väsäiltyä myös hääbingo valmiiksi ja teimme testitulostuksen askartelukartongille, jota Suomalaisen Kirjakaupan avulias myyjä ehdotti. Kartongissa on kaunis elävä pinta ja se on sopivan tukevaa. Kunhan loput kartongit tulevat, pääsee A tulostamaan bingot ja minä sitten leikkaamaan ne valmiiksi häitä odottamaan. Bingo tulee pöytiin jokaisen paikalle samaan nippuun lautasliinan, menun/ohjelman ja kynän sekä paikkakortin kanssa. Koko komeus sidotaan yhteen tuolla narulla, joka aiemmin kuvassa näkyi. Koska hääviikolla ei ole tarpeeksi muuta hommaa ;) Katsotaan saadaanko vieraat bingon avulla yllytettyä tekemään hullunkurisia juttuja. A pitäisi ehdottomasti saada räppäämään!


Sitten vielä jotain ihanaa; nimittäin pyysin Ghita-helmen Ghitaa suunnittelemaan minulle rannekorun häihin ja tänään sain sen. Suloinen Ghita oli tehnyt vielä ylimääräisenä työnä koruun sopivat korvakorut ja voi sentään, ihanat ovat <3




Kerta kaikkiaan kaunis rannekoru, vai mitä?

Tähän on hyvä lopettaa tämä kuvien täyteinen kirjoitus. Kiirettää pitää, mutta onneksi syntyy myös valmista. Toukokuussa tavataan vihkijäkin, sitä ennen kuvaaja ja jossain vaiheessa toivottavasti toista kaasoa ja bestmania. Kyllä tässä häät aikaiseksi saadaan!

Kaikkien kuvien oikeudet Minttunen, älä pihistä!