Pompomien maailmassa

Juhannus on juhlittu ja siitä kirjoitan tämän jutun jälkeen vähän hääasiaa myös, mutta nyt haluan jakaa tunnelmia olohuoneestamme, jonka ovat häät valloittaneet! 

Muutossa pidin huolen, että häätavaroita sisältävät laatikot liikkuivat vain yhdessä ryppäässä ja niin että tiesin koko ajan, missä ne ovat :D Nyt ne asuvat olohuoneen nurkassa...

Pompomeja tulee häihimme vähän sinne sun tänne; isoja paperikaunistuksia eri koossa tulee kattoon tanssilattian ylle ja terassin katokseen roikkumaan. Pieniä löytyy sitten herkkubuffetin pöydästä somisteena sekä liitutaulutelineestä, joka toivottaa vieraat tervetulleiksi. Kokeilin tänään avata niitä pienimpiä kahdessa eri koossa ja jestas sentään siihen meni aikaa! Isojen avaaminen on helpompaa ja nopeampaa, onneksi. Niitä nimittäin riittää avattavaksi häitä edeltävänä päivänä juhlapaikalla. Ja miehillä riittää sitten kiipeilemistä sinne katon rajaan pompomeja ripustamaan!

Söpöjä nuo ovat ja tuovat kivan lisän liitutauluun, johon tulee vielä taso jolle laitetaan kukkasia. Houkuttelin A:nkin kokeilemaan pompomin avaamista ja hän urheana tarttui pienen pieneen vaaleanpunaiseen paperinippuun ja ryhtyi tuumasta toimeen. Mitäpä sitä ei tulevan vaimonsa vuoksi kokeilisi ;) Pompomithan  voisi tehdä alusta asti itse, ohjeita löytyy esimerkiksi blogeista (kuten täältä), mutta ajan ja itse asiassa rahansäästön vuoksi päädyin tilaamaan nämä meidän yksilöt etsyn kautta DecoPompomsilta. Laatu on hyvä, värit kauniita ja toimitus nopea. Jos olisin lopulta löytänyt oikean  sävyistä silkkipaperia ja saanut sen jollain ilveellä kohtuullisella hinnalla, olisi ollut edessä valtava työ niiden askartelussa. Kun koristeiden avaamiseenkin menee aikaa, ei tuntunut järkevältä ajatukselta väsätä kaikkea alusta asti itse.  

Vielä riittäisi puuhaa ennen häitä:

-pöytäkartan askartelu sekä sen sähköisen version teko allergioineen juhlapaikalle

-lautasliinojen haku

-kimppupitsin vienti floristille

-sormusten huoltoon vienti 

-lautasliinojen, menujen ja bingon sekä paikkakorttien sitominen yhteen

-pullojen, purkkien, pöytäkuvien ja lautasliinanippujen pakkaaminen laatikoihin pöytäkunnittain (kunhan tilatut valokuvat kehyksiä varten tulisivat!)

-lasten puuhakassien pakkaaminen

-tanssitreenausta (ehkäpä paras homma ikinä <3)

-videokuvaajalle soitto ja rungon lähetys

-kuvaajalle päivän runko

-manuaalien teko kaasoille ja bestmanille

-bingopalkintojen ostaminen

-hääviikolla A:n parturi ja minun fysioterapia

-miesten pukujen haku ja minun pitää piipahtaa vielä HappyRoadilla

-hääpaikan koristelu, luonnonkukkien ja puulaatikoiden haku

-koivunoksien haku (vanhempani hoitavat)

-vieraslahjojen leipominen sekä pakkaaminen (äiti ja kaaso hoitaa)

-karkkien ja pähkinöiden ostaminen

- ja vielä jotain mitä en nyt muista!

Onhan tässä vielä puuhaa, kun ottaa huomioon, että aiotaan olla mökilläkin muutama päivä. Onneksi apujoukkojakin löytyy kivasti, niin moni homma luonnistuu. Eikä nyt tarvitse stressata töistä, sillä loma alkoi nyt! JIIIIIHUUUUUUUUU!

Ja kun alkaa kiristää kiire pipoa, niin voi katsella näitä höttöisiä suloisia juttuja:

Alle kaksi viikkoa häihin! Vähän jännittää, innostuttaa ja kaikki kaunis saa minut kyyneliin. Vahvasti menee <3

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle. Älä kopioi tai käytä luvatta.

Loppukiri osa 2; printtejä

Juhannus sen kuin jatkuu ja me suuntaamme pian mökille sisaren perheen ja vanhempieni kanssa. Siitä huolimatta häätkin kulkevat mukana ajatuksissa ja nyt näytänkin teille mitä sain aikaiseksi eräänä iltana viikolla! Havahduin nimittäin siihen, että koska oma tulostimemme on kytkemättä ja vähillä musteilla, olisi kauhean hyvä tulostaa pari juttua töissä. Ennen kuin siis jää lomalle sieltä neljäksi viikoksi! Meinasi tulla kiire tämän tajuttuani... Joten ei kuin tuumasta toimeen, unohtaen turhat viilailut ja fonttien valinnat pitkän kaavan kautta.

Kehykset ovat serkkuni häiden peruja kuten myös pienimmät pitsileimasimet.

Eihän niistä yhtään hullummat tullut! Nyt kun vielä saisi hommattua ne herkkubuffan loput herkut, kun vaahtokarkeilla ei taida pitkälle pötkiä.

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä käytä tai kopioi ilman lupaa!

Loppukiri osa 1

Kesäkuu on mennyt muuttaessa ja töitä tehdessä ja vähä vapaa-aika treenatessa, nukkuessa ja mitä näitä nyt on. Häihin on nyt kaksi viikkoa aikaa ja vielä on muutama juttu tehtävänä. Viime viikolla kuitenkin saatiin yksi iso homma tehtyä, nimittäin istumajärjestys. Se olikin varsinainen spektaakkeli; ei sen vaikeuden takia vaan työtapojen :D Noh, järjestys saatiin tehtyä ja hyvä siitä tuli. Väsäilin ensin pienet lappuset nimien kera, piirsin eri kokoisia pöytiä lähes pohjakartan mittakaavassa ja sitten alettiin leikkiä sohvapöydän päällä tuolileikkiä.

Päädyimme lopulta järjestykseen, jossa pöytiä on yhteensä kuusi mukaan lukien meidän seurueemme pöytä. Meidän pöydässä istuu yhdeksän henkeä ja lisäksi on kaksi kymmenen hengen pöytää, yksi kahdentoista hengen ja kaksi kahdeksan hengen. Jonkin verran sekoitimme porukkaa, mutta kuitenkin niin, että kaikkien ilta olisi mahdollisimman rento eikä tarvitsisi pinnistellä liikoja. Esimerkiksi setäni ja tätini puolisoineen istuvat yhdessä pöydässä, serkkuja ja ystäviä on sekoitettu ottaen huomioon kuitenkin esimerkiksi mielenkiinnon kohteet. Meidän pöydässämme istuvat kaasot perheineen sekä bestman. A:n poika istuu isovanhempiensa kanssa meidän pöytämme lähellä A:n toivomuksesta.

Moni parihan istuu kaksin, sitten on seuraava perinteinen malli, jossa istutaan molempien vanhempien kanssa ja sitten tämä meidän mallimme, jossa istumme hääseurueemme kera. Kaksin istuminen ei ollut edes harkinnassa; haluamme jakaa koko juhlan muiden joukossa emmekä eristäytyä heti omaan kuplaamme. On enemmän kuin ok, jos niin tahtoo tehdä, mutta me tahdomme toimia toisin. 

Itse pöytäkarttaan vieraiden ihmeteltäväksi tulee pöytien nimet, joiden alle mustalla dymoteipillä siinä pöydässä istuvien nimet jossakin järjestyksessä. Pöydät eivät suinkaan ole pahvilla kuten juhlatilassa, joten vieraat joutuvat harrastamaan heti aivojumppaa. Emme myöskään numeroi pöytiä vaan pöydissä on kuvia meille tärkeistä paikoista ja paikan nimi on pöytäkartassa. Kaikki vieraat eivät kaikkia paikkoja tunne ja tiedä, mutta yhdessä keskustelemalla jokainen taatusti paikkansa löytää :) Musta dymoteippi valkoisella tekstillä valikoitui liitutaulumaisuutensa vuoksi. Paikkakortit tekstaa sisareni, vaikkakin jos teippiä olisi ollut tarpeeksi, olisin vetäissyt niihinkin teipit ihan vain helppouden vuoksi!

Nyt pitäisi vielä askarrella se iso pöytäkartta esiin laitettavaksi sekä tehdä sähköinen versio juhlapaikkaa varten erikoisruokavaliomerkintöineen. Ehkä sitten ensi viikolla...

Ihanaa juhannusaattoa! <3

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä käytä tai kopioi ilman lupaa

Ensitanssi ja treenaamisen ilo

Ihanaa juhannusviikkoa! Täällä se on kulunut noin viiden tunnin yöunilla, joista puolet katkonaista ja sekopäisiä unia... Töissä on ollut viime viikoilla tajuton tahti edelleen ja olen laskenut aamuja (on enää yksi!!!) lomaan. Pidän työstäni ja menen sinne edelleen mielellään aamuisin, mutta huomaan motivaation painaa paperihommia ja vastaavia kadonneen johonkin. Aivot alkavat olla kesäterässä jos yrittää soittaa puhelua banaanilla ja on haukata kännykästä. Ihmeen kaupalla olemme saaneet pari kertaa tanssittua kotona treenien välissä, mutta vähiin on jäänyt. Muutto tavallaan aiheutti hivenen hommia. Harjoitus tuli tarpeeseen, jotta viime viikkoisissa sekä eilisissä kunnon treeneissä pystyttiin keskittymään myös ilmaisuun pelkän muistamisen sijaan.

Kävimme siis treenaamassa Hyvinkäällä tanssikeskus Elementissä sen rehtorin Anniina Kinnusen johdolla. En voi tarpeeksi Anniinaa ylistää! Odotimme tanssitreenien alkamista koko kevään ja odotus palkittiin ruhtinaallisesti. Olemme voineet luottaa opettajaamme täysin ja turvallisesti heittäytyä kaikkeen. Saimme tehdä paljon kontaktiharjoituksia, joissa toisen kuuntelu koko keholla oli se juttu. Viime viikolla teimme myös pitkän lämmittelyn, jossa haimme rauhassa virtaavaa liikettä ja erilaisia tapoja viedä ja kuunnella toista. On muuten tärkeitä taitoja suhteessa nuo! Sen vuoksi tanssiminen oli alun alkaen minulle muutakin kuin vain ensitanssin harjoittelua ja tekemistä. Se on ollut yhteistä aikaa kiireen keskellä. Täyttä keskittymistä itseen ja toisiimme. Iloa ja nauttimista vaikka välillä Meniere tekikin temput minulle ja kieputti menemään A:ta pahemmin ja kertaalleen kaaduimme myös hyvin näyttävästi. Siitä on olemassa myös ilahduttavaa kuvamateriaalia :) Anniina on ohjannut meitä kauniin päättäväisesti ja innostuneen läsnäolevasti. Kävimme myös mainioita keskusteluja treenien lomassa ja nautin koko prosessista aivan mielettömän paljon!

Eilen oli siis viimeiset treenit ja jälleen Anniina kuvasi yhden vedon meille talteen reflektointia varten. Näpsin siitä stillejä äsken puhelimella ja pahoittelen etukäteen niiden heikkoa laatua (ja suurta määrää, hupsista taas vaan).

 Odotan ensitanssiamme jo kovasti ja uskoisin nauttivani siitä täysin siemauksin ilman negatiivisia  jännityksiä. Koreografia on tehty hengittäväksi ja siinä on tilaa myös unohduksille ja fiilistelylle. Meidän ei tarvitse liikoja kikkailla vaan voimme keskittyä iloon ja toisiimme. Ja kuten Anniina lohdutti minun sählätessäni jalkojeni kanssa: "Ei sillä ole väliä millä jalalla menet, ei ne sieltä helman alta mihinkään näy! Kunhan pysytte yhdessä."






Onneksi päädyimme johonkin muuhun kuin valssineliöön ensitanssissamme! Tämä on ollut ihanaa, opettavaista, huikeaa, rakkautta, kasvattavaa ja innostavaa <3

Nauttikaa juhannuksesta ja toisistanne! Minä täällä koitan olla hepuloimatta, että kaksi viikkoa häihin!!!

Ethän pihistele kuvia, joiden oikeudet kuuluvat minulle, Minttuselle <3

Koekampaus ja -meikki

Ah, muutto on takana ja nyt keskitytään häihin ja korkea aika onkin keskittyä, sillä jostain syystä muuttohommien aikana hääjärjestelyt eivät ole itsestään edenneet... Ystäväni tosin lohdutti, että kyllä ihmiset osaavat istua alas ilman istumajärjestystäkin, joten ehkä tämän hermoilun voisi lopettaa! Nytkin sen sijaan, että laittaisin kuvakavalkadin keskiviikkoisesta kampauksesta ja meikistä, tekisi mieli laittaa koko julkaisu täyteen kuvia uudesta kodistamme :D Ehkä kuitenkin pysyn asiassa...

Kävin siis keskiviikko-iltana Kata Niemen luona koemeikissä ja -kampauksessa. Aloitimme katsomalla muutamia kuvia ideoistani ja Kata nappasi nopeasti kiinni tyylistä. Avattuani hiukset oli hetken hiljaista. Sitten: "No, on sulla ainakin mistä tehdä!" Aloitimme hiuksista samalla jutustellen niitä näitä. Kampaus alkoi muotoutua hiljaksiin ja lopputulos miellytti minua tosi paljon! Klassista ja pehmeää, mutta ei pönöttävää :) Lätkäisen tähän "muutaman" kuvan teille ihmeteltäväksi.

Tukkaa tosiaan on päässyt kertymään jonkin verran... Kata piti päänsä epäilyksistäni huolimatta hiuskorun paikasta ja hyvä että piti! Se sopii tuohon sivulle loistavasti <3

Meikki oli seuraavana vuorossa ja sitä lähdettiin rakentamaan silmiin panostaen ja muuten pitäen ilme kuulaana. Ihoni on aivan hurjassa kunnossa kiitos stressin ja sekoilevan hormonitoiminnan ja vauvanpeppu-fiilis on kaukana. Lopputulema on kuitenkin mainio!

Olen varsin tyytyväinen!

Mitäs tuumaatte?

Täällä aletaan rauhoittua viikonlopun viettoon. Siitä huolimatta, että häihin on vain neljä viikkoa ja kiirettä pukkaa. Ei ahdista, ei... Ensi kerralla juttua häätanssistamme, josta joku onkin jo saattanut lukea muualtakin ;)

Kuvien oikeudet Minttunen ja A.V. Älä pihistä!