Tämän julkaisun kaikki kuvat on ottanut Miska Koivumäki. Kuvien luvaton käyttö, jakaminen ja kopiointi on kielletty.
Kun vihkiminen oli takana, hengähdimme me hetken yläkerrassa bestmanin ja muiden ohjatessa vieraat etupihalle onnitteluja ja maljoja varten. A:n veljet siirsivät puulaatikot ja kukat vihkipaikalta terassille ilostuttamaan ja väki siirtyi auringonpaisteessa meitä odottelemaan. Minunhan oli siis tarkoitus vain äkkiä ottaa huntu pois, hengähtää ja sitten meidän piti astella portaita alas etupihalle halittavaksi. Siinä oli vain yksi pikku mutta... En ehtinyt jostain syystä käydä vessassa ennen vihkimistä ja nyt oli sitten pakko kiiruhtaa. Ainoa vain, että hääpukuni kanssa ei varsinaisesti käyty pikaisesti vessassa :D Kaaso oli apuna ja nauraa käkätimme hänen kiskoessa puvun kerroksia takaisin nihkeällä ihollani paikoilleen. Samassa syssyssä totesin, että sukkanauhat saavat lähteä, sillä niiden koristeet tarttuivat alushameen saumaan ja pelkäsin niiden rikkovan alushamevanhuksen, jonka Leimun Pirjo minulle oli kunnostanut.
Eikä se huntukaan lähtenyt niin helposti pois, ettei olisi tarvittu hieman kaason apua tukan siloittelussa. Bestman jo kipusi ylös kysymään, onko jokin vialla... No, lopulta olin keventänyt oloani ja pääsimme hymyilevinä etupihalle, jossa bestman esitteli meidät varsin perinteiseen tapaan: "Hyvät naiset ja herrat; herra ja rouva V.!"
Asetuimme sitten rappujen alaosan lähelle ja niin oli aika vanhempien halailla meidät ja sen jälkeen hakea kuohuvat. Vieraita oli vain noin 50 ja silti onnitteluihin meni aikaa jonkin verran. Vierasparat olivat nököttäneet auringossa jo tovin, mutta onneksi hymyt eivät hyytyneet.
Lämpimiä onnitteluja ja sanoja sekä kostuneita silmiä saimme osaksemme ja oli ihana tervehtiä kaikkia paikalle tulleita.
Halauksien jälkeen isäni nosti maljan ja toivotti ihmiset tervetulleiksi, ja hyvin kliseisesti hörppäsimme omistamme kädet ristissä. Tämän jälkeen siirryimme sisätiloihin; vieraat omia paikkoja etsimään ja me pujottelimme pöytämme taakse. Illan aikana sain kuulla marmatusta käsittelemättömän hirsiseinän hankaluudesta selän takana ja meinasin todeta jotain siitä, että yritäpä laahuksellisen pitsipuvun kanssa pujotella sen seinän ja pöydän väliä monen monta kertaa, mutta pidin kerrankin suuni ;) Toisaalta, jos ainoa valituksen aihe oli hirsiseinät niin hyvin onnistuimme! <3
Onnittelumaljana oli Dom Potier Cava ja alkoholitonta versiota en totta puhuen muista
Sateisen sunnuntain jatkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!