Mikä meni hassusti, yllättävästi tai "pieleen" häähässäköissä

No niin, terve taas, tai siis ei ollenkaan terve vaan flunssainen tervehdys teille lukijani. Taas on aikaa vierähtänyt liian paljon vaikka ajatuksia kirjoittamisesta on ollut riittävästi.

Ajattelin kerätä tähän sellaisia asioita, jotka menivät ohi suunnitelmien, hassusti tai jotenkin negatiivisesti pieleen. On mainittava, että on todella vaikea löytää sellaisia merkityksellisiä asioita, jotka olisivat menneet pieleen. Olen ja olemme hyvin tyytyväisiä ratkaisuihimme, toteutukseen, koko suunnitteluun ja yhteistyökumppaneihin. Aina on kuitenkin jotain pikkujuttuja, jotka menevät eri lailla kuin oli ajatellut. Se taas ei tarkoita sitä, että niillä olisi negatiivisessa mielessä väliä :)

Asennoidu oikein niin kaikki menee kivasti! (Kuva Miska Koivumäki)

Vieraiden yllättävä peruminen

Ainoa aidosti kurjalta tuntunut asia oli yllättävä usean joukon peuminen hääviikolla. Syyt olivat, noh, mielenkiintoisia ja yhden joukon kohdalla tekaistuja ja se tuntui inhottavalta. Toisaalta, jos on epärehellinen ja kaksinaamainen, on ehkä ihan hyvä, ettei ole paikalla päivänä, jolloin me juhlistamme rehellistä rakkauttamme toisiamme mutta myös läheisiämme kohtaan. Yksi peruuntuminen taasen johtui todella ymmärrettävistä syistä. Näitä on varmaankin kaikissa häissä ja ne tulevat tietenkin aina siinä kohtaa, kun monimutkaiset istumajärjestykset ja pöytäkartat on tehty. Mutta, eteenpäin vain, ei se ole niin vakavaa.

Kuva A. V.

Jotain olennaista puuttuu

Mummulla on keliakia ja monen monta kertaa varmistin pH7:n väen kanssa, että tarvitaan se gluteeniton leivos. Kahvit on kaadettu, kakku leikattu ja sitä hemmetin leivosta ei ole toimitettu. Ihana Härmän Ratin henkilökunta pelasti tilanteen upeasti, mutta pH7:aa en voi tässä kehua. Kunnon pahoitteluja ei tullut, ainoastaan jättivät laskuttamatta leivoksen. Jos Ratissa ei olisi varauduttu kaikkeen ydintalven ja leivoskriisin väliltä, olisi tilanne ollut todella ikävä mummulle. Miinuspisteet siis konditorialle tästä.

Suomen kesä

Suomen suvi todellakin yllätti. Myönteisesti. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, pieni ukkoskuuro illalla toi dramatiikkaa ja kukaan ei  palellut. Hiki sen sijaan virtasi, ainakin minulla  pukuni kerroksissa. Viikolla luvattiin kaikkea mahdollista mullistusta hääpäivälle ja olimme tehneet varasuunnitelman varasuunnitelmat, mutta sadetta ei näkynyt eikä kuulunut. Kiitos siis ilmojen herrat. Kannattaa kuitenkin Suomen kesässä aina varautua sateeseen tai kylmyyteen, jos ulkona olo on jossakin osassa häitä. Tehkää varasuunnitelma ja ottakaa kaikki ilmiöt vastaan hymyssä suin. Sää on sitä mitä on.

Järvi kimmelsi auringosssa, tukka hulmusi tuulessa ja valokuvaaja sai  harmaita hiuksia keskipäivän suoran auringonvalon takia, mutta me hymyilimme <3 (Kuva Miska Koivumäki)

Vieraiden järjestämät yllätykset

Ihania, ihania ylläreitä saimme kokea, musiikista morsiamen ryöstöön, jota oli karsastettu alusta asti :D Sulhanen kuitenkin selvisi kunnialla tehtävästään ja  minä taasen vollottamatta ääneen musiikin edessä. Onnistuin myös täysin yllättämään sulhasen puheellani, joka ei ollutkaan puhe. Hyvä me! 

Kuva Miska Koivumäki

Ihanat läheisemme

Kyllähän minä tiedän, mitä aarteita ympärillämme on, mutta silti jaksaa yllättää, miten ihania he ovatkaan. Kaikki se aika ja panostus, mitä lähipiirimme antoi meille... <3 Ihana ylläri hääviikolla oli minulle yhteinen hetki siskon ja äidin kanssa opetellen sitomaan kukkia! Rentoutti loistavasti ja jätti kauniin muiston!

Kuva E. Otava

Kukkajuttuja

Leikkokukat olivatkin liian lyhyitä, vaikka tarkat mitat oli annettukin. Mutta mitä väliä, ne olivat silti kauniita maljakoissaan! Ilahduttava yllätys oli myös iso määrä ylimääräisiä vieheitä, jotka olisi ollut hyvä ottaa käyttöön, jos joku olisi niiden olemassaolon muistanut illan aikana. Vieheparat olivat melko juhlineen näköisiä itse kullakin :D Bestman muun muassa teurasti omansa tuolin selkänojaan ja lapsukaisen viehekin oli hieman kärsineen näköinen. Mutta jälleen, mitä väliä, jos ei kaikkea muista, juhlimista se ei häiritse!

Kuva Miska Koivumäki

Vaarallinen hotellihuone

Joo. Olen tunnettu sählä, todella hyvä telomaan itseäni. Ja kun päätimme, että kaikki on alusta loppuun meidän näköistämme ja oloistamme, otin sen sitten turhan kirjaimellisesti. Päästyämme aamuyöstä hotellille, menimme vauhdilla suihkuun ja kylpyyn. Siinä kun suihkuttelin itseäni, kumarruin pesemään jalkojani. Ylös noustessa en huomannut ollenkaan seinässä olevan ohut metallinen saippuateline, johon kolautin otsani melkoisella voimalla. Pelkäsin jo koko otsan haljenneen, mutta iho säilyi ehjänä, kuhmu oli komea ja coolerin jääpalat pelastivat tilanteen. Miss Sulokkuus taas asialla.

Kuva A. V.

Aitous

Tämän ei pitäisi olla yllätys. Mutta silti yllätyin, kuinka estottomasti pystyimme nauttimaan, juhlimaan ja rakastamaan ilman turhaa pönötystä. Mitä siitä, että sormus ei meinannut mennä miehen sormeen?

Kuva Miska Koivumäki

Tai entäs sitten, jos on pakko niistää töräyttää näyttäen todella hupsulta vihkimisen jälkeen ja ennen iloista poistumista? Nenäliina oli onneksi sievä, kiitos kaasoni.

Kuva Miska Koivumäki

Emme miettineet miltä näytämme ja siitä on todisteena ihastuttava määrä hilpeitä vieraiden ja kuvaajan ottamia kuvia:

"Aina saa kärsiä ja hävetä! "(Kuva E. Otava)

Kuva A. Huttunen

Kuva Miska Koivumäki

Kuva Miska Koivumäki

Tiivistettynä, kaikki oli epätäydellisen täydellistä enkä muuttaisi mitään. Sillä me olemme naimisissa, saimme nauttia juhlista läheistemme kanssa, saimme nauttia koko prosessista ja rakkaus on kaikkea suurempaa. Keskittykää siis olennaiseen, rakkaat! (Tiedän, toistan itseäni kyllästymiseen asti tällä aiheella...)

Hassuttelu ja ilo ovat hyväksi ;)

Kuva Anna-Katri Hänninen

P.S. En edes aloita niistä pikkukomelluksista, kuten puvun nyöritys nauraa räkättäen moneen kertaan, alusvaatteissa hihhulointi kuvaajien edessä, ampiainen puvun kerroksissa, mehiläisen ohilento muutaman sentin päästä kesken vihkimisen jne...

Kuvien oikeuden kuuluvat Minttuselle ja mainituille kuvaajille. Niiden luvaton kopiointi ja käyttö on kielletty.

Pieni opas siitä miten suunnitella, tehdä ja juhlia häät yhtenä kappaleena

Me teimme häitämme lähes kaksi vuotta. Elimme siinä suunnittelun kauniissa, innostuneessa hengessä yksin, kaksin, joukolla, verkossa, täällä blogissa, messuilla ja siellä sun täällä. Ehdimme siinä samalla elää ihan normaalia elämää ja häät olivat se osa, josta ei stressattu. Menieren taudin puhkeaminen ja sen tuomat uudet haasteet, työpaikan vaihto ja muut pikkujutut pitivät minut ja meidät kiireisinä ja ihan tarpeeksi kuormittuneina antaakseni häiden tulla asiaksi, joka kuormittaa, kiristää tai ahdistaa. Onnistuimme elämään jopa häitä edeltävän viikon hämmentävän rentoina, mukavia puuhastellen ja vain yhden pikkukriisin eläen (viime hetkessä peruvat vieraat...). Teimme siis jotain oikein, joten ajattelin jakaa tätä suurta kokemuksen tuomaa viisauttani ;) Ei vaan, ihan tosissani olen myös. Olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä tarinoita kireistä morsioista, perheistä, välinpitämättömistä sulhasista, pieleen menneistä suunnitelmista ja pettymyksistä. Näitä monia yhdistää yksi tekijä; turha stressaaminen ja samalla tärkeimmän sivuun jättäminen, nimittäin nauttimisen.

Aina yhtä sulokas allekirjoittanut

Muista miksi olette menossa naimisiin

Eli, mitä se liitto juuri teille merkitsee. Miksi rakastatte toisianne, miksi tahdotte jakaa elämänne hautaan saakka. Häitä on aika lailla turha järjestää, jos tarkoitus ei ole elää yhdessä loppuun asti. Mikä toisessa on sitä, mitä ilman et osaa nähdä seuraavaa päivää. Kun lautasliinojen värin valitseminen on saamassa turhan suuret mittasuhteet ja orastavan perheriidan aikaiseksi, ota aikalisä ja muista miksi olette siinä. Ne ovat vain lautasliinoja, ne ovat vain kukkia, ne ovat vain yksityiskohtia joita et voi hallita loppuun asti kuitenkaan. Älä ymmärrä väärin, rakastan yksityiskohtiin panostamista ja se oli minullakin osa häihin laitettua rakkautta ja juhlan merkityksen arvostamista, mutta hei. Sanoin tämän monesti; kunhan päivän lopuksi olemme naimisissa, millään muulla ei ole aidosti väliä. Kaikki muu on extraa. Päivästään kannattaa yrittää tehdä ikimuistoinen ja ihana, mutta täydellisyyden tavoittelu ei tuo lopulta onnea. Te kaksi luotte onnen. Te olette toistenne kohtalo.

kuvakaappaus VideoTimon videosta

Tehkää häistä ja niiden suunnittelusta yhteinen projekti

Ne ovat teidän häät. Eivät morsiamen päivä prinsessana. Saan aidosti näppylöitä joka kerta, kun joku niin sanoo tai kirjoittaa (ja nyt joku vetää palkokasveja pellollisen verran sievään nenäänsä, mutta hei, tähänkin asti ollaan oltu vain ja ainoastaan rehellisiä, joten miksi muuttaa tyyliä nyt). Jakakaa vastuuta, tehkää yhdessä, tehkää yhdessä myös perheidenne, ystävien, kaasojen, bestmanien ja kaikkien tarvittavien apujoukkojen kanssa. Älkää pakottako ketään tai mitään.  Pitäkää hauskaa, naurakaa, kokeilkaa, innostukaa, ideoikaa, höpsötelkää, antakaa toistenne ajatuksille tilaa ja muistakaa että häät eivät ole vain se yksi juhlapäivä ja vihkiminen, vaan prosessi, joka parhaimmillaan saa teidät rakastumaan aina vain uudelleen ja uudelleen.

kuva Anna-Katri Hänninen

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Voitte teettää töitä ammattilaisilla, jos budjetti antaa myöten, ja kuten mekin opimme, joskus on halvempaa antaa muiden tehdä kuin väsäillä itse (silti kannatti tehdä ne hemmetin voimapaperipipussit ihan itse alusta loppuun). On monenlaisia tapoja tehdä häät. On ihan okei antaa sulhasen hoitaa ne perinteiset viinakset Virosta ja varata hääyö ja -auto ja itse tehdä muu tai sitten tehdä ihan toisella tavalla. Matka häitä kohti on tärkeä, ihana ja kutkuttava kokemus, joka johdattaa teidät kohti elämää häiden jälkeen.

Muistakaa, kenen häät ovat kyseessä

Vanhempanne pitivät jo omansa (jos pitivät). Lähipiiri tarkoittaa yleensä vain hyvää puuttuessaan vierasvalintoihin, kakun muotoon, hääpaikkaan, sulhasen kenkiin ja papin valintaan, mutta nämä ovat teidän häänne. Te teette, niin kuin teille sopii, mikä palvelee teitä, mistä te olette haaveilleet, miltä te tahdotte häidenne näyttävän ja ennen kaikkea tuntuvan. Me saimme nauttia läheistemme rakkaudesta ja tuesta häiden järjestelyissä eikä kukaan arvostellut valintojamme vaan kaikki olivat rinnallamme. Ehkä joku oli hyvinkin eri mieltä kanssamme jostain, mutta he ymmärsivät kenestä nyt on kyse ja pistivät omat mielipiteensä syrjään ja iloitsivat meidän ilostamme. Niin sen kuuluisi mennä ja silloin koko homma on aivan fantastista. Ymmärrän, että voi olla vaikeaa rajata omia vanhempiaan tai läheisiään. Voi olla suorastaan kivuliasta tehdä omia ratkaisuja. Mutta se on sen arvoista. Toista tällaista asiaa ette koe yhdessä, joten tehkää siitä teidän näköisenne.

kuva Miska Koivumäki

Tehtävälista on ystävä

Kaikkea ei kannata yrittää pitää mielessään vaan laittaa paperille tai sähköiseen muotoon. Me käytimme Drivea viime vaiheissa hääseurueemme kanssa, tekstiä oli paljon, mutta se helpotti hommia myös paljon. On olemassa myös sovelluksia, jotka auttavat asiassa. Myös ihan perinteinen kynä ja paperia -tekniikka toimii ;) Mikä olisi tyydyttävämpää kuin saada konkreettisesti vetää viiva jonkin tehdyn asian yli? On myös hyvä luoda itselleen aikajanaa asioiden hoitamiselle. Kirkko tai vihkijä pitää varata ajoissa, kuten juhlapaikkakin ja muut yhteistyötahot kuvaajia myöten. Jos haluatte tietyt ihmiset tekemään häitänne tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, ei ole ollenkaan liioiteltua tehdä varauksia puolitoista vuotta ennen häitä, kuten me teimme. Vältytte turhilta kriiseiltä, kun ei tule kiire tai joudu tekemään liian isoja kompromisseja. Toisaalta, toinen kaasoni sai aikaan ihanat häät puolessa vuodessa ja juhlat olivat hääparin näköiset ja homma oli monilta osin myös kivaa, vaikkakin morsian-parka välillä olikin kovilla suunnitteluvaiheessa.

kuva A. V.

Käykää keskustelut niistä aiemmin mainituista lautasliinoista levänneinä ja avoimina. Ottakaa lomaa hääviikolle, jos vain mahdollista. Pitäkää huoli, ettei tekemisen aikataulu ole liian tiukka. Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne. Tehkää yhdessä muutakin kuin suunnitelkaa häitä. Ottakaa aikaa asioille. Me olimme onnellisia, kun ei ollut kiire. Oli aikaa etsiä ideoita, kehitellä niitä, etsiä hyviä tekijöitä ja hihittää prosessin aikana. Asiat oli aikataulutettu hyvin ja pidimme suunnitelmista kiinni. Onnistuimme jopa hoitamaan sovussa yllättävän ja ei niin suunnitellun muuton kuukautta ennen häitä ja samalla kävimme tanssitreeneissä. Kaikesta selviää ja se voi olla vieläpä kivaa!
Mies antaa ohjeeksi nämä; rauhoita morsianta tai muuta väkeä silloin, kun siihen on tarvetta ja hommat menee hötkyilyksi. Älä lähde paniikkiin mukaan, välitä asiasta ja auta etsimään ratkaisu.

Mikä sen mukavampaa kuin treenata häätanssia kevätjäillä <3

Pidä huoli itsestäsi ja muista

Pitäkää huoli toisistanne ja tietenkin itsestänne. Olisi tarkoitus tulla toimeen sen siipan kanssa häiden jälkeenkin, joten älkää antako juttujen mennä kireiksi ja häiden muuttaa yhteiseloanne väännöksi ja huoleksi. Hoivatkaa toisianne, paijatkaa toisianne, syökää hyvin, avatkaa viinipullo ja ihmetelkää yhdessä sitä upeaa tosiseikkaa, että saatte viettää loppuelämänne yhdessä maailman parhaan tyypin kanssa. Käykää lenkillä, salilla, hiihtämässä, kuka nyt mistäkin tykkää, mutta älkää hyvät ihmiset aloittako tappokuntoilua ja tiukkaa ruokavaliota vain häiden vuoksi. Älkää rääkätkö itseänne vaan hellikää ja vaalikaa. Arvosta itseäsi, kehoasi, mieltäsi ja anna sen arvostuksen valua myös kaikkialle ympärillesi. Älä tapa myöskään apureitasi, -niitä rakkaita kaasoja, bestmaneja, vanhempia, serkkuja ja muita, työtaakan alle. Viettäkää aikaa yhdessä ja nauttikaa ajasta. Häät eivät ole työleiri. Ne ovat rakkauden julistamista, juhlimista ja sitoutumista.

Olimme hyvin rakastavissa tunnelmissa häiden jälkeisenä säteilevänä päivänä, ja se johtui pitkälti siitä, että olimme pitäneet huolen toisistamme kaiken hässäkän keskelläkin <3

Nauti, juhli, rakasta ja rakastu aina uudestaan

Niin, sitten on se hääpäivä. Nukkukaa yöllä niin paljon kuin vain pystytte ja maltatte, huolehtikaa itsestänne ja kehostanne. Syökää hyvin, hymyilkää ja jos jännittää, älkää antako sen muuttua kireydeksi. Tämä on ihana asia, antakaa sen tuntua ja näkyä. Pieni pilke silmäkulmassa ei ole pahitteeksi, kaikki ei ole niin vakavaa. Älkää tehkö aamun aikataulusta mahdotonta itsellenne ja muille. Varatkaa syötävää ja juotavaa. Halatkaa rakasta seuruettanne ennen kaiken alkua.

Sanokaa tahdon vakavin ja silti onnesta pursuavin sydämin. Jos itkettää, itkekää. Jos naurattaa, naurakaa (itse tein molempia vihkimisen aikana). Jos sataa, antaa sataa. Tämä on Suomi, mitä vain voi tapahtua sään suhteen ihan milloin vain. Jos kakku kaatuu, ei se ole hermoromahduksen paikka. Antakaa muiden murehtia, tämä on teidän päivänne, antaa kerrankin muiden hoitaa. Jos puku repeytyy, se repeytyy. Se ei estä juhlimasta, olemasta naimisissa sen elämän rakkauden kanssa. Älä sressaa vaan rakasta. Jos et ehdi jutella jokaisen vieraan kanssa onnitteluja enempää, älä murehdi, ehditte jutella myöhemminkin. Ihmiset viihtyvät kyllä. Älä tee mitään vain siksi, että "niin kuuluu tehdä".

Muistakaa myös juhlan aikana juoda ja syödä. Syömiseksi lasketaan myös kakku ;)

kuva Miska Koivumäki

Muista tanssia. Älä jännitä sitäkään liikaa vaan luota itseesi ja tunnelman mukanaan vientiin.

Olette yhdessä. Olette naimisissa. Mitä muuta sitä tarvitsee? Meille kuvaaja sanoi, ettei hänellä taida olla yksistäkään häistä niin paljon yhteisotoksia hääparista hääjuhlasta. Me olimme todella tiiviisti yhdessä. Vaikka se ei olisikaan teidän tyylinne, muistakaa huomioida toisianne päivän ja illan aikana runsaasti. Kun yö koittaa, älkää asettako sillekään paineita. Siitä voit lukea enemmän täältä.

Seuraavana päivänä ja kaikkina sitä seuraavina muista se, miltä tuntui sanoa tahdon. Miltä tuntuu tahtoa koko minuutensa voimin. Koko sielunsa pohjasta. Tahtokaa jatkossakin yhtä lujasti ellei jopa lujemmin. Antakaa elämän kasvattaa ja antakaa rakkauden elää ja muuttua. Palatkaa ihaniin muistoihin, naurakaa kommelluksille ja pitäkää toisianne kädestä kiinni.

kuva Miska Koivumäki

Ei tästä ihan pieni opas tullutkaan ja voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta päätän tämän näihin sanoihin; rakkautta ei voi tuhlata. Sillä ajatuksella voi tehdä suuria ja sen kun muistaa, on häiden suunnittelu, järjestäminen ja juhliminen hienoa. Sen kun muistaa on eläminen hienoa.

Kiitos, kun luit, jälleen kerran. <3

kuva Anna-Katri Hänninen

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle sekä mainituille kuvaajille. Kaikenlainen luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty.

Hääseurueemme ja lahjukset

Olin aivan unohtanut kirjoittaa läheistemme lahjoista. Häidemme puuhajoukko oli häidemme onnistumiselle hyvin tärkeässä osassa ja halusimme huomioida heidän panoksensa pienillä lahjoilla. Kaasoni auttoivat pitkin matkaa isoissa ja pienissä jutuissa ja mikä tärkeintä, iloitsivat kanssani koko matkan. Bestman hoiti hommansa mainiosti. Molempien vanhemmat antoivat panoksensa häidemme järjestelyihin ja toteutukseen ja iso kiitos kuuluu A:n vanhemmille, jotka huolehtivat jälkikasvusta itse hääpäivänä. Ja koko ihana joukko oli häitä edeltävänä päivänä kanssamme laittamassa paikkoja ja odottamassa sekä jännittämässä kanssamme. Myös hääpäivän aamuna heistä kaikista oli korvaamaton apu. Enkä unohda siskoni urhoollisuutta ampiainen-hääpuvun-kerroksissa -episodin hoitamisessa <3 Kaikille olemme kiitollisia kaikesta panostuksesta, avusta, tuesta ja rakkaudesta. Häiden järjestämisessä ja juhlimisessa oli meille kaiken aikaa kyse halusta juhlia läheistemme kanssa ja jakaa onnemme. Olen kiitollinen, että onnemme todella jaetaan syvästi.

Molempien vanhemmat ja kaasot sekä bestman löysivät tuoleiltaan pienet lahjakassit. Kaasojen ja vanhempien lahjat mukailivat toisiaan, mutta bestman sai aivan muuta. Kaasoille annoin jo heitä supernaisiksini pyytäessäni pienet lahjalaatikot, joissa oli riipukset, kynsilakka, nenäliinat ja muistaakseni mintun väriset isot tuikut ja kaikki mukaillen häiden värejä. Halusin kuitenkin heillekin jotain pientä vielä antaa.

Vanhempien kasseista löytyi saunatuotteita.

Pienet Pentikin pyyhkeet ovat ihanan pehmeitä ja oman kokemuksemme mukaan mainioita kasvopyyhkeitä. Saunatuoksut ovat taivaallisia ja saippuat ihastuttavia myös!

Kortit kaasoille ja bestmanille piti tietenkin askarrella itse... Koska hääviikolla aikaa oli selvästi aivan liikaa!

Kaasojen kassit pitivät sisällään vanhempien lahjojen tavoin Pentikin tuotteita ja pienet kauniit peltiset karkkirasiat, jotka ostin heti häiden suunnittelun alkuvaiheessa kaasot mielessäni.

Bestman saikin sitten jotain aivan muuta. Hän oli lapsena vannoutunut He-Man-fani, joten minäpä metsästin näppäränä naisena hänelle kalvosinnapit. A halusi antaa bestmanille lahjan jo hääpäivän aamuna. Oli kassissa mukana myös jotain kurkunkostuketta, joka päätyikin sitten jo aamulla miesten käyttöön ja myöhemmin häissä se teki piilopullon virkaa saunalla.

Ainoa mikä harmittaa on, ettemme häissä julkisesti vielä erikseen kiittäneet huippuja perheitämme kaikesta. Mutta onneksemme he tietävät kyllä <3

Pitäisiköhän sitten kirjotella vielä meidän saamistamme lahjoista jotain..? Viime kirjoituksessa totesin häistä olevan jäljellä vielä yhden kirjoituksen, -tämän- mutta onhan näitä juttuja näköjään vielä muitakin!

Nauttikaa viikonlopusta!

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle. Kaikenlainen luvaton käyttö, kopiointi ja jakaminen on kielletty.

Ensitanssi

Huhheijaa. Loistavaa tätä vuotta ihan näin alkuun! Hiljaisuuteni on venähtänyt luvattoman pitkäksi. Loppuvuosi meni hyvin ikävissä merkeissä Menieren kiristäessä otettaan armottomasti ja sen jälkeen sitten sain supervatsapöpön, joka piti otteessaan lähes kaksi viikkoa ja piti huolen myös siitä, että jouluna sai syödä ihan huoletta miettimättä kilojen kertymistä. Nyt tunnen saaneeni lopultakin voimani takaisin, joulun aikaan oli ihanaa lomaa ja välipäivät töissä rauhallisia. Olen aiemmin luvannut jotain kirjoitella vielä ensitanssistamme ja ajattelin antaa lähinnä kuvien puhua puolestaan. Ja jos joku tahtoo nähdä videota hilpeästä tanssistamme, niin huutaa hep kommenteissa ;)

Kävimme siis treenailemassa pari kertaa Elementissä (Tanssikeskus Elementin sivut löydät täältä) Anniina Kinnusen johdolla ja Ed Sheeranin Thinking Out Loud oli minulla Spotifyn viime vuoden kuunnelluin biisi. Ja ihmekö tuo, sitä on kuunneltu myös ilman treenejä todella runsaasti. Törmäsin myös facebook-päivitykseen aiheesta, jossa kuulin laulun pari vuotta sitten ensi kertaa ja kirjoitin A:lle, että tässä olisi ainesta <3 Ja olihan siinä. Bändin pojat hoitivat homman mainiosti, alun tahtisekoilumme ja A:n liian aikaisin sisääntulon ei annettu hillitä iloa ja menoa vaan tanssittiin hymyillen alusta loppuun. Treeneissä tanssimme kymmenen kertaa paremmin, mutta tunnelma itselle oli tärkein. Ja kun tanssia oli oikeasti treenattu kunnolla ja se oli mielessä ja kehon muistissa, ei tarvinnut jännittää hääpäivänä, että muistaako nyt kaiken. Pystyi keskittymään olennaiseen. Joten jos tuleva hääpari suunnittelee koreografioitua ensitanssia, suosittelen lämpimästi useita ohjattuja treenejä ja runsasta, iloista ja hyväntahtoista kotitreenailua! Meidän treeneistä voi lukea täältä.

Mutta niitä kuvia.

Kuva Miska Koivumäki

Kuva Miska Koivumäki

Kuvakaappaus VideoTimon videosta

Kuva Miska Koivumäki

Kuva Miska Koivumäki

 Jotenkin onnistumme näyttämään niin typertyneen rakastuneilta, rakastavilta ja onnellisilta sekä stressittömiltä. Näihin kuviin ja tunnelmaan voi palata, jos pipoa alkaa kiristää. Tanssin aikana nauroimme ääneen, hymyilimme, juttelimme ja nautimme emmekä juurikaan muistaneet, että paikalla oli muitakin!

Kuva Miska Koivumäki

Mieltäni lämmittää katsella näitä ja koitan keksiä tekosyytä päästä kahdestaan tanssimaan Anniinan ohjaukseen. Niin ihana ja monella tapaa opettavainen prosessi oli <3

Vielä olisi yksi julkaisu häihimme liittyen jäljellä ja sitten onkin aika miettiä, mitä blogille/blogissa tapahtuu.

Kuvien oikeuden kuuluvat Minttuselle ja Miska Koivumäelle, luvaton kopiointi, käyttö ja julkaisu kielletty

Häidemme videokuvaus

Meille oli alusta asti selvää, että tahdomme häistämme liikkuvaa kuvaa. Kuvaajankin valinta oli helppoa; olemme tavanneet A:n kanssa mutkan kautta VideoTimon ansiosta, joten hänen suostuttua juhlamme kuvaamaan, olin varsin iloinen! Timon kanssa on helppo ja leppoisaa olla ja hän sulautuu joukkoon loistavasti eivätkä vieraamme tuntuneet muistavan hänen läsnäoloaan ollenkaan, mikä on ihanaa ja tavoiteltavaa. Timo oli jo heti aamulla aikaisin kanssani Ratissa kuvaamassa valmistautumista sekä juhlapaikkaa ja hänen innostuksensa oli hauskaa sekä ihanaa, sillä siitä tuli olo, että hänelle on väliä, millaisena hän juhlamme kuvaa. Timo piittasi ja se on tärkeää. Minä en osannut häiriintyä hänestä ja kamerastaan missään vaiheessa, sillä olemme kavereita vuosien takaa. Ilman kaveruuttakin Timon läsnälo on luontevaa ja helppoa. Kiitos Timon saatiin myös rannekoruni paikoilleen, sillä jännittävä äitini ei saanut korua kiinni :) Ihanasti videolla kuitenkin on pätkä tästä yrityksestä <3 Timo myös piti huolen, että videolla on meidän läheisimmät ihmiset tallessa ja hän muisti toiveeni saada rakkaasta mummusta kuvaa. Mummun lausuma runo tallentui muistojen mukaan ja se on minulle valtavan tärkeää.

Timon kautta järjestyi myös äänentoisto pihalle vihkimisen ajaksi eikä meidän tarvinnut murehtia juttujen pystyttämisestä vaan Timo hoiti homman bestmanin ja sulhon ohjeiden mukaan mainiosti. Kun ihmiset tekevät työnsä intohimolla ja aidolla rakkaudella, on jälkikin sen mukaista. Nauroin jossain vaiheessa häiden suunnittelua, kun olimme Timoa kotonamme tavanneet, että hän on enemmän innoissaan kuin me :D Olen aidosti otettu, että Timo otti sydämen asiaksi häidemme ikuistamisen. Oli mukavaa seurata, miten hän intoili mahdollisuuksista käyttää eri tekniikoita kuvauksessa ja miten hän innostui juhlapaikasta hääpäivänä. Arvostan ihmistä, joka panostaa työhönsä kunnolla ja antaa sen näkyä sekä kuulua.

Kuva Miska Koivumäki

Suosittelen Timoa todella lämpimästi kenelle tahansa hääparille. Sivunsa löydät täältä. Hän oli koko päivän myöhään yöhön kanssamme ja saimme aivan ihanan häävideon, jota katsellessa on saanut nauraa, itkeä, liikuttua ja hymyillä kasvonsa kipeiksi, sillä päivämme taika on vangittu. Minä en miettinyt kertaakaan päivän aikana videokameraa tai muutenkaan kameraa. Keskityin juhlimaan elämäni onnea ja kiitos huippujen kuvaajiemme, voimme palata tähän päivään elävästi. Sillä onnemme ja päivän valo on videossa läsnä niin vahvasti, että ei ole vaikeuksia palata siihen lämpöön ja pakahduttavaan onneen. Sitä katsoo taas lempeämmin tätäkin päivää, jota nyt syksyn pimeydessä elää. Sulhasen sanoin video on meidän näköisemme, lämmin, rakastunut ja kerrassaan mainio. Tunnelma välittyy loistavasti.

Katso tästä lyhyt versio videosta, joka on saanut kyyneliin tuttavamme, jotka eivät häissä edes olleet paikalla <3

Musiikki Tim Halperin Forever Starts Today

Minä kiitän vielä länpimästi Timoa ja nyt jatkamme vuosipäivämme viettoa, jonka kunniaksi töiden jälkeen kävimme Helsingissä treffeillä ekojen virallisten treffiemme hengessä. On tämä elämä melkoisen ihanaa <3