sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Vuosi naimisissa

Vuosi sitten tahdoimme toisemme ja tahdomme edelleen, kovasti <3 Hääpäivää vietämme mökillä kahdestaan elämästä nauttien.

Kuva Miska Koivumäki


P.s. Blogi ei ole kuollut vaikka elämän järjestämät yllärit ovatkin aiheuttaneet voimakkaan priorisoinnin tarpeen, tarinointi jatkuu <3

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vielä kerran häihin; huomenlahjat ja ihana korttimeri

Happy Road -jutun aineisto odottaa minulla purkamista (1,5h:n keskustelu tallennettuna...), mutta sitä odotellessa kirjoittelen vielä hieman häistämme tai tarkemmin sanottuna huomenlahjoista. Tajusin tuossa kuvia selatessa erästä blogin lukijaa varten, että huomenlahjoista jäi kirjoittamatta kokonaan!

Minähän sain kuningasidean antaa A:lle lahjaksi jotain hieman erilaista. Tiesin hänen himoitsevan erästä pukua, mutta olevan liian nuuka sen ostamaan, joten pistin juonien Miesten Pukuhuoneen Susannan kanssa. Susannalla oli mitat valmiina, koska häiden vuokrapuku oli häneltä myös, joten minä kirjoittelin sähköpostia, jossa kerroin suunnitelmani ja Susanna oli heti innolla mukana juonessa. Hän tilasi puvun, jonka minä kävin hääviikolla hakemassa. Susanna odotti minua pukua hakemaan ja voi sitä ilmettä, joka hänellä oli, kun viikolla liikkeeseen ilmestyttiinkin kahdestaan (sillä vuokrapuvutkin piti noutaa). Susanna aloitti varovasti minua katsoen; "Tulitte..?" ja minä äkkiä jatkamaan; "...niitä A:n ja bestmanin vuokrapukuja hakemaan". Olimme asioilla kaupungissa joukolla miehen ja kaason kanssa ja jakauduimme hetkeksi, sillä kaasolla oli salaisia juttuja ja minulla myös. A jätti minut keskustassa kyydistä, josta minä kävelin takaisin Pukuhuoneelle ja Susanna räjähti nauramaan kun astuin taas liikkeeseen sisään. Vuokrapukujen noudosta oli kulunut noin 20 minuuttia. Hän hekotti, että ehti jo miettiä, olenko kuitenkin paljastanut suunnitelmani A:lle. Minä nappasin puvun mukaan, jonka Susanna oli pakannut kauniisti ja tyylikkäästi valmiiksi, jottei minun tarvitse kotona kikkailla.

A hoiti mysteeri-kassin hotellille hääaamuna ja malttoi olla kurkistamatta sisään. Häitä seuraavana aamuna kaivoin laatikon esiin ja A sitä sitten hämmentyneenä avaamaan. Hän ilahtui puvusta kovin ja hyvännäköinen se Cavalieren puku kyllä onkin! 


Olin sopinut Susannan kanssa valmiiksi, milloin käymme Pukuhuoneella, jotta hän voi tehdä pukuun tarvittavat muutokset ja jotta puku ehtisi vielä valmiiksi serkkuni häihin, jotka olivat heinäkuun lopulla. Palvelu oli loistavaa ja ihanaa alusta loppuun! Juonimisesta kirjoittelinkin jo ennen häitä täällä.

Puku on oikeasti tummansininen, A:n puhelimen kamera vääristää sävyjä
Oma ihana huomenlahjani oli sekin varsin onnistunut yllätys! Sain kauan kaipaamani rannekellon (valmistaja laadukas Mido), joka on ihastuttavan ajaton ja mukana on juuri sopivasti ylellisyyttä pienen timanttien muodossa. 


Kävimme heti häitä seuraavan päivän aamuna kävelyllämme lyhennyttämässä rannekkeenkin sopivaksi ja kello on ollut kovassa käytössä. Aivan nappivalinta A:lta!

Arvostan hyvin valittua lahjaa suuresti. On ihanaa, kun joku käyttää aikaa ja ajatusta. Sitä arvostusta osoittaa myös seuraava kuva; levitin kotona kaikki vierailta saamamme kortit esiin ja ne olivat esillä pitkään. Niitä oli ihana katsella, lukea kauniita sanoja ja toivotuksia ja muistella ihmisiä, keneltä ne olivat. 


Kuvassa näkyy myös erään ystävän nikkaroima rakkauden ensiapupakkaus kera kuplivan ja retkiviinilasien. Mukana oli kortti, jossa luki seuraavaa:

"Valitettavasti lapsiperheen rahavarastomme eivät riittäneet hankkimaan teille ja perheillenne vuoden täysihoitolomaa Balilla.

Lahjan suurimman kuitenkin saa hän, joka löytää ystävän.

Lahjaamme olemme liittäneet rakkauden ensiapupakkauksen. Kaksi lasia ja pullo kuohuviiniä auttaa aina. Jos rakkauden iskunvaimentimet pettävät, täyttäkää antamamme kantolaite pullollisella kuohuvaa puhdistusnestettä ja menkää puistoon, merenrantaan, parvekkeelle tai mikä hyvältä tuntuukin. Nauttikaa juomasta ja hetki toisistanne, keskustelkaa vaikka päivän säästä ja ottakaa hetki yhdessä happea. Se auttaa varmasti!

Toki, toivomme että lahjamme tuottaa iloa myös ilman vastoinkäymisiäkin! Ottakaa tämä uusi ystävänne siis mukaan sinne puistoon, merenrantaan, parvekkeelle, mökille tai minne ikinä menettekin."

Arvostan. Ja arvostamme molemmat. Saimme muutenkin niin ihastuttavia lahjoja, mutta tämä jäi isosti mieleen <3

Kuvien oikeudet kuuluvat Minttuselle, älä kopioi tai käytä ilman lupaa

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kurkistusta pukuihin ja tulevaan

Hei ihanat! Kevät kohisee ympärillä, tänään kylläkin myrskytuulen voimin, mutta kohisee silti. Minä pursuan ideoita tulevista jutuista ja yksi niistä on paikallisen hääpukuliikkeen omistajan haastattelu. Olen menossa ensi viikolla tapaamaan Happy Roadin Pirjo Leimua, jolla on kerrottavaa tulevasta hääpukumuodista ja hääpukushoppailusta. On ihana mennä piipahtamaan liikkeessä ja tavata taidokasta Pirjoa, jonka silmään luottaisin kuin kallioon. Happy Roadhan on yksi niistä harvoista liikkeistä Suomessa, joka myy Maggie Sotteron pukuja ja suosittelen siellä piipahtamista. Asiantuntijuudessa ja palvelussa se hakkaa mennen tullen ainakin erään Helsinkiläisen liikkeen, joka Sotteroja myy ;)

Olen tässä viettänyt aamupäivää katsellen Sotteron tämänhetkisiä mallistoja läpi, jotta saisin jonkinlaisen yleiskuvan siitä, mitä nyt on tekeillä. Ja on kuulkaa melko erilaista katsella hääpukuja nyt kuin silloin, kun omaansa mietti. Silmäkarkkia riittää! Samalla olen kurkkinut muiden valmistajien mallistoja ja pistänyt merkille, että pitkään vallalla ollut pitsihullaannus on vähitellen tekemässä tilaa toisenlaisille ratkaisuille. Pitsiä yhä löytyy, mutta jutun juoni äkkikatsomalla tuntuu olevan kerroksissa, eräässä mallistossa näkyi myös rokokoon henkeä ja olkaimelliset puvut tuntuvat vallanneen markkinat. Kaksiosaisia pukuja on myös jonkin verran perinteisten rinnalla, joten edelleen jokaiselle löytyy jotain täydellistä!

Tässä Sottero and Midgleyn kaksiosaista:
Kuva täältä
Tässä linjakas ja moderni, myös Sottero and Midgleyltä:

Kuva täältä

Kauniita puuterinsävyjä tuntuu löytyvän yhä monelta tekijältä. Omanikin oli ihanaa roosaan taipuvaa joka sopii mainiosti kalpoiseen suomalaiseen ihoon mainiosti. Ascher-pukua muuten tehdään edelleen, vink vink :)

Kuva Minttunen
Tässä David Tutera for Mon Cheri esimerkkinä sävystä (sävyjä löytyy hienovaraisesta nudesta aina hyvinkin vaaleanpunaiseen):

Kuva täältä
Mutta siis, ensi viikonlopun jälkeen on luettavissa kuulumisia Happy Roadista ja hääpukurintamalta. siihen saakka, iloista puvun metsästystä niille, keillä se vielä on edessä <3

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahdeksan kuukautta naimisissa ja missä nyt mennään

Hei kevät ja lukijani! Aurinko sulattaa lumia kovaa vauhtia ja vetristää sormetkin taas kirjoittamiseen. Viikonloppu on tähän mennessä sisältänyt siivousta, lukemista, töihin liittyvää dokumentin katselua ja muuta töiden tekemistä materiaalien väsäilyn merkeissä. Nyt virkistyin lenkillä sen verran, että on ilo palata blogin ääreen kertomaan kuulumisia nin A:n kuin minunkin suullani.

A vastaili muutamaan kysymykseen ja minä samoin. A:n vastaukset ovat aina ensimmäisenä ja minun kursiivissa alapuolella. Sitten mennään!

1. Muuttuiko jokin muukin kuin siviilisääty naimisiinmenon myötä?

Toki muuttui. Oikeastaan enemmän kylläkin käytännöllisten asioiden kannalta. Tarkoitan varmuutta siitä miten asiat menevät jos minulle tapahtuisi jotakin kurjaa ja muutenkin se miten yhteiskunta näkee meidät. Mitä tulee rakastamiseen ja rakkauteen, sitä en oikein usko että avioliitto muuttaa kenenkään kohdalla, tai ainakin itsestäni se tuntuisi hassulta että rakastaisin sinua eri tavalla tai enemmän kuin ennen sitä. Mutta myönnän toki että on ihanaa kun saan sanoa sinua vaimokseni :) 

Minä näen naimisissa olon lopullisena sitoutumisena ja koen sen hyvin eri asiana kuin avoliitto, joten joo, muuttui. Olemme luvanneet toisillemme olevamme tässä loppuun saakka, suojana toisillemme sateella, kulkevamme rinnakkain samaa tietä. Minä uskon lupaukseeni ja aion elää sen mukaisesti. 

2. Mikä on tällä hetkellä arjessa ihaninta? 

Oikeastaan koko arki. Se miten me sitä elämme ja koemme. Yhdessä tekeminen kanssasi on aina ollut tärkeää ja jotenkin tuntuu että sen merkitys ei ainakaan ole vähentynyt, ehkä se jopa tuntuu vieläkin tärkeämmältä. 

Ne pienet jutut jossa olemme olleet aina hyviä, hetken varastaminen. Nauraminen kanssasi jollekin ihan hölmölle. Hassuttelu. Se millä tavalla otat minut huomioon, teet päivästä paremman jos jokin painaa, autat ja tuet.

Pienten ihaninen juttujen tekeminen huolimatta stressistä ja pitkistä päivistä. Olohuonetanssit illalla kesken pyykkien levittämisen, maanantaisauna, jalkahieronta, kun kolottaa. Aika lailla samat asiat kuin ennenkin, ne vain saavat isomman merkityksen elämän haasteiden ollessa tällä hetkellä töiden ja lapsen asioiden suhteen suuria. 



3. Entä ärsyttävintä tai harmillista? 

Meistä parina johtuvia ei oikeastaan ole. Ärsytykset ja harmit tulevat enemmänkin niistä ulkopuolelta tulevista huolista ja murheista. Ja siitä, etten ehkä vielä kovin hyvin osaa jättää kasvanutta työvastuuta sivuun silloin kun pitäisi. 

Noh, ehkä itsekin pitäisi rajoittaa töiden puuhastelua kotosalla, kuten vaikka lauantai-illan viettäminen jotenkin muuten kuin etsimällä parin tunnin ajan materiaalia ja tulostaen sitä tai lukien jonkun gradua lapsihavainnoinnista. Toisaalta, itseään pitää jatkuvasti kehittää töiden suhteen eikä kaikkea voi tehdä työaikana. Pitää kuitenkin tarkemmin priorisoida ja aikatauluttaa, aina vain ei jaksa.

Ärsyttävää on välillä ihan hölmöt pikkujutut, kuten harmistuminen toisen jälkien siivoilusta tai jostain muusta yhtä vähäpätöisestä. Väsyneenä murheisiin ja huoliin saavat pikkujutut liikaa merkitystä. 

4. Mieti hääpäivää. Mitkä ovat kolme asiaa, jotka ensimmäisenä tulevat mieleesi?

Rauha
Onnellisuus ja onni
Sinä; se kaikki miltä näytit, tuoksuit ja tunnuit.

Kesän valo
Rakkaus ja varmuus
Ilo, jonka kaikki jakoivat

Kuva Miska Koivumäki

5. Mikä hääpäivässä oli mieleenpainuvinta ja miksi? 

Se että sain sinut, sinusta tuli minun vaimoni. Koska en ollut mitään muuta halunnut niin paljon. Juhlan tunnelma. Juhla oli niin 100% meidän näköinen kuin vain saattoi olla. 

Se, että sain vihdoin sanoa sinulle  tahdon ja juhlia sitä ihmeellistä asiaa rakkaidemme kanssa mitä upeimmassa ympäristössä Suomen kesän antaessa parastaan. Kaikki mitä olimme tehneet yhdessä ja perheiden ja ystävien kanssa häidemme eteen kannatti ja ilostutti aidosti hääpäivänä. Juhla huipensi ihanan matkan ja aloitti toisen. Nautin niin täysillä päivästä kuin vain voi ja siihen tunteeseen on hyvä palata muistojen ja kuvien avulla. Minuun teki vaikutuksen myös läheistemme ihanat puheet ja yllätykset ja ajattelen heitä suurella lämmöllä ja typertyneellä onnellisuudella.

Kuva Karvinen

6.Mikä häämatkassa oli tärkeintä ja mitä uskot muistelevasi vielä 30 vuoden päästä?

 Se että se suunniteltiin yhdessä. Ja se oli meidän kummankin “näköinen” ja paikat olivat kauniita, luonnollisia. Kiireettömyys. Että se oli paineeton, voitiin tehdä mitä haluttiin ja mikä tuntui hyvältä. Ja se oli ja on tärkeintä etten vaihtaisi siitä sekuntiakaan. 

Uskon muistavani sen pienistä jutuista. Piknik tuo taatusti mieleen Naantalin eväät ja paikan. Auringonlasku tuo mieleen Muumimaailman saareen ja sen tornin. Suomen lippu vastapäätä näkyvänä Kultarannan, jota katseltiin yhdessä. Hiekkaranta ja merituuli tuo mieleen Hangon pitkän rannan jota käveltiin sinne kahvilalle. Kesän ukkonen tuo mieleen ajomatkan Raaseporiin. Kylpylä tuo mieleen Haikon ja sen miltä näytit ravintolan salissa. Suklaa tuo mieleen sinun jälkiruokasi. 

Rakastin paineettomuutta ja täyttä vapautta. Suunnittelimme kaiken yhdessä ja menimme sinne, minne nenä näyttää ja missä aurinko paistoi tai missä pitää parhaiten kesämyrskyä. En olisi halunnut matkan loppuvan, sillä tien päällä oleminen on koukuttavaa. Oli myös niin ihanaa piipahtaa kaason perheen luona mökillä ajaen siinä järkyttävässä ukkosmyrskyssä ja pidellä nukkuvaa pienokaista kahvipöydässä. Häämatka oli täynnä iloa ja rakkautta, valoa.

Uskon muistelevani Naantalin katuja ja rantoja, ihania makuja, istumista kahvilassa kuuntelemassa elävää musiikkia kauniissa kesäillassa välillä hyviä kyyneliä pyyhkien. Uskon muistavani rakastettuna olemisen tunteen, sellaisen hullaantumisen. Seikkailun. Sen, että maailmassa olimme vain me kaksi vaikka olimme ihmisten joukossa. Hämmästyttävän tunteen, että me olemme NAIMISISSA! <3



7. Mitä rakkaudelle tapahtuu jatkossa?

Se varmasti elää ja tuntuu erilaiselta eri aikoina. Intohimoiselta, huolehtivaiselta, hellältä ja uskon että se saa välillä hölmöksi. Mutta ennen kaikkea uskon että se kasvaa ja vahvistuu. Ja kasvattaa. Saa menemään läpi mistä vain toisen vuoksi.

Rakkaus sinuun ja elämään vain kasvaa. Se muuttaa meitä ja muita ympärillämme. Mitä enemmän sitä  jakaa, sitä enemmän se tuo iloa niin itselle kuin muillekin. Rakkaus pysyy vahvana, jos siihen panostaa, jos muistaa kaiken keskellä koskettaa, hymyillä, kuunnella ja myös haastaa. Rakkaus ei lopu.



Kuvien oikeudet Minttunen ja mainitut kuvaajat, luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Mikä meni hassusti, yllättävästi tai "pieleen" häähässäköissä

No niin, terve taas, tai siis ei ollenkaan terve vaan flunssainen tervehdys teille lukijani. Taas on aikaa vierähtänyt liian paljon vaikka ajatuksia kirjoittamisesta on ollut riittävästi.
Ajattelin kerätä tähän sellaisia asioita, jotka menivät ohi suunnitelmien, hassusti tai jotenkin negatiivisesti pieleen. On mainittava, että on todella vaikea löytää sellaisia merkityksellisiä asioita, jotka olisivat menneet pieleen. Olen ja olemme hyvin tyytyväisiä ratkaisuihimme, toteutukseen, koko suunnitteluun ja yhteistyökumppaneihin. Aina on kuitenkin jotain pikkujuttuja, jotka menevät eri lailla kuin oli ajatellut. Se taas ei tarkoita sitä, että niillä olisi negatiivisessa mielessä väliä :)

Asennoidu oikein niin kaikki menee kivasti! (Kuva Miska Koivumäki)

Vieraiden yllättävä peruminen

Ainoa aidosti kurjalta tuntunut asia oli yllättävä usean joukon peuminen hääviikolla. Syyt olivat, noh, mielenkiintoisia ja yhden joukon kohdalla tekaistuja ja se tuntui inhottavalta. Toisaalta, jos on epärehellinen ja kaksinaamainen, on ehkä ihan hyvä, ettei ole paikalla päivänä, jolloin me juhlistamme rehellistä rakkauttamme toisiamme mutta myös läheisiämme kohtaan. Yksi peruuntuminen taasen johtui todella ymmärrettävistä syistä. Näitä on varmaankin kaikissa häissä ja ne tulevat tietenkin aina siinä kohtaa, kun monimutkaiset istumajärjestykset ja pöytäkartat on tehty. Mutta, eteenpäin vain, ei se ole niin vakavaa.

Kuva A. V.
Jotain olennaista puuttuu

Mummulla on keliakia ja monen monta kertaa varmistin pH7:n väen kanssa, että tarvitaan se gluteeniton leivos. Kahvit on kaadettu, kakku leikattu ja sitä hemmetin leivosta ei ole toimitettu. Ihana Härmän Ratin henkilökunta pelasti tilanteen upeasti, mutta pH7:aa en voi tässä kehua. Kunnon pahoitteluja ei tullut, ainoastaan jättivät laskuttamatta leivoksen. Jos Ratissa ei olisi varauduttu kaikkeen ydintalven ja leivoskriisin väliltä, olisi tilanne ollut todella ikävä mummulle. Miinuspisteet siis konditorialle tästä.

Suomen kesä

Suomen suvi todellakin yllätti. Myönteisesti. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, pieni ukkoskuuro illalla toi dramatiikkaa ja kukaan ei  palellut. Hiki sen sijaan virtasi, ainakin minulla  pukuni kerroksissa. Viikolla luvattiin kaikkea mahdollista mullistusta hääpäivälle ja olimme tehneet varasuunnitelman varasuunnitelmat, mutta sadetta ei näkynyt eikä kuulunut. Kiitos siis ilmojen herrat. Kannattaa kuitenkin Suomen kesässä aina varautua sateeseen tai kylmyyteen, jos ulkona olo on jossakin osassa häitä. Tehkää varasuunnitelma ja ottakaa kaikki ilmiöt vastaan hymyssä suin. Sää on sitä mitä on.

Järvi kimmelsi auringosssa, tukka hulmusi tuulessa ja valokuvaaja sai  harmaita hiuksia keskipäivän suoran auringonvalon takia, mutta me hymyilimme <3 (Kuva Miska Koivumäki)

Vieraiden järjestämät yllätykset

Ihania, ihania ylläreitä saimme kokea, musiikista morsiamen ryöstöön, jota oli karsastettu alusta asti :D Sulhanen kuitenkin selvisi kunnialla tehtävästään ja  minä taasen vollottamatta ääneen musiikin edessä. Onnistuin myös täysin yllättämään sulhasen puheellani, joka ei ollutkaan puhe. Hyvä me! 

Kuva Miska Koivumäki

Ihanat läheisemme

Kyllähän minä tiedän, mitä aarteita ympärillämme on, mutta silti jaksaa yllättää, miten ihania he ovatkaan. Kaikki se aika ja panostus, mitä lähipiirimme antoi meille... <3 Ihana ylläri hääviikolla oli minulle yhteinen hetki siskon ja äidin kanssa opetellen sitomaan kukkia! Rentoutti loistavasti ja jätti kauniin muiston!

Kuva E. Otava

Kukkajuttuja

Leikkokukat olivatkin liian lyhyitä, vaikka tarkat mitat oli annettukin. Mutta mitä väliä, ne olivat silti kauniita maljakoissaan! Ilahduttava yllätys oli myös iso määrä ylimääräisiä vieheitä, jotka olisi ollut hyvä ottaa käyttöön, jos joku olisi niiden olemassaolon muistanut illan aikana. Vieheparat olivat melko juhlineen näköisiä itse kullakin :D Bestman muun muassa teurasti omansa tuolin selkänojaan ja lapsukaisen viehekin oli hieman kärsineen näköinen. Mutta jälleen, mitä väliä, jos ei kaikkea muista, juhlimista se ei häiritse!

Kuva Miska Koivumäki

Vaarallinen hotellihuone

Joo. Olen tunnettu sählä, todella hyvä telomaan itseäni. Ja kun päätimme, että kaikki on alusta loppuun meidän näköistämme ja oloistamme, otin sen sitten turhan kirjaimellisesti. Päästyämme aamuyöstä hotellille, menimme vauhdilla suihkuun ja kylpyyn. Siinä kun suihkuttelin itseäni, kumarruin pesemään jalkojani. Ylös noustessa en huomannut ollenkaan seinässä olevan ohut metallinen saippuateline, johon kolautin otsani melkoisella voimalla. Pelkäsin jo koko otsan haljenneen, mutta iho säilyi ehjänä, kuhmu oli komea ja coolerin jääpalat pelastivat tilanteen. Miss Sulokkuus taas asialla.

Kuva A. V.

Aitous

Tämän ei pitäisi olla yllätys. Mutta silti yllätyin, kuinka estottomasti pystyimme nauttimaan, juhlimaan ja rakastamaan ilman turhaa pönötystä. Mitä siitä, että sormus ei meinannut mennä miehen sormeen?

Kuva Miska Koivumäki
Tai entäs sitten, jos on pakko niistää töräyttää näyttäen todella hupsulta vihkimisen jälkeen ja ennen iloista poistumista? Nenäliina oli onneksi sievä, kiitos kaasoni.

Kuva Miska Koivumäki

Emme miettineet miltä näytämme ja siitä on todisteena ihastuttava määrä hilpeitä vieraiden ja kuvaajan ottamia kuvia:

"Aina saa kärsiä ja hävetä! "(Kuva E. Otava)
Kuva A. Huttunen

Kuva Miska Koivumäki
Kuva Miska Koivumäki
Tiivistettynä, kaikki oli epätäydellisen täydellistä enkä muuttaisi mitään. Sillä me olemme naimisissa, saimme nauttia juhlista läheistemme kanssa, saimme nauttia koko prosessista ja rakkaus on kaikkea suurempaa. Keskittykää siis olennaiseen, rakkaat! (Tiedän, toistan itseäni kyllästymiseen asti tällä aiheella...)

Hassuttelu ja ilo ovat hyväksi ;)

Kuva Anna-Katri Hänninen
P.S. En edes aloita niistä pikkukomelluksista, kuten puvun nyöritys nauraa räkättäen moneen kertaan, alusvaatteissa hihhulointi kuvaajien edessä, ampiainen puvun kerroksissa, mehiläisen ohilento muutaman sentin päästä kesken vihkimisen jne...

Kuvien oikeuden kuuluvat Minttuselle ja mainituille kuvaajille. Niiden luvaton kopiointi ja käyttö on kielletty.