maanantai 17. lokakuuta 2016

Häidemme videokuvaus

Meille oli alusta asti selvää, että tahdomme häistämme liikkuvaa kuvaa. Kuvaajankin valinta oli helppoa; olemme tavanneet A:n kanssa mutkan kautta VideoTimon ansiosta, joten hänen suostuttua juhlamme kuvaamaan, olin varsin iloinen! Timon kanssa on helppo ja leppoisaa olla ja hän sulautuu joukkoon loistavasti eivätkä vieraamme tuntuneet muistavan hänen läsnäoloaan ollenkaan, mikä on ihanaa ja tavoiteltavaa. Timo oli jo heti aamulla aikaisin kanssani Ratissa kuvaamassa valmistautumista sekä juhlapaikkaa ja hänen innostuksensa oli hauskaa sekä ihanaa, sillä siitä tuli olo, että hänelle on väliä, millaisena hän juhlamme kuvaa. Timo piittasi ja se on tärkeää. Minä en osannut häiriintyä hänestä ja kamerastaan missään vaiheessa, sillä olemme kavereita vuosien takaa. Ilman kaveruuttakin Timon läsnälo on luontevaa ja helppoa. Kiitos Timon saatiin myös rannekoruni paikoilleen, sillä jännittävä äitini ei saanut korua kiinni :) Ihanasti videolla kuitenkin on pätkä tästä yrityksestä <3 Timo myös piti huolen, että videolla on meidän läheisimmät ihmiset tallessa ja hän muisti toiveeni saada rakkaasta mummusta kuvaa. Mummun lausuma runo tallentui muistojen mukaan ja se on minulle valtavan tärkeää.

Timon kautta järjestyi myös äänentoisto pihalle vihkimisen ajaksi eikä meidän tarvinnut murehtia juttujen pystyttämisestä vaan Timo hoiti homman bestmanin ja sulhon ohjeiden mukaan mainiosti. Kun ihmiset tekevät työnsä intohimolla ja aidolla rakkaudella, on jälkikin sen mukaista. Nauroin jossain vaiheessa häiden suunnittelua, kun olimme Timoa kotonamme tavanneet, että hän on enemmän innoissaan kuin me :D Olen aidosti otettu, että Timo otti sydämen asiaksi häidemme ikuistamisen. Oli mukavaa seurata, miten hän intoili mahdollisuuksista käyttää eri tekniikoita kuvauksessa ja miten hän innostui juhlapaikasta hääpäivänä. Arvostan ihmistä, joka panostaa työhönsä kunnolla ja antaa sen näkyä sekä kuulua.

Kuva Miska Koivumäki
Suosittelen Timoa todella lämpimästi kenelle tahansa hääparille. Sivunsa löydät täältä. Hän oli koko päivän myöhään yöhön kanssamme ja saimme aivan ihanan häävideon, jota katsellessa on saanut nauraa, itkeä, liikuttua ja hymyillä kasvonsa kipeiksi, sillä päivämme taika on vangittu. Minä en miettinyt kertaakaan päivän aikana videokameraa tai muutenkaan kameraa. Keskityin juhlimaan elämäni onnea ja kiitos huippujen kuvaajiemme, voimme palata tähän päivään elävästi. Sillä onnemme ja päivän valo on videossa läsnä niin vahvasti, että ei ole vaikeuksia palata siihen lämpöön ja pakahduttavaan onneen. Sitä katsoo taas lempeämmin tätäkin päivää, jota nyt syksyn pimeydessä elää. Sulhasen sanoin video on meidän näköisemme, lämmin, rakastunut ja kerrassaan mainio. Tunnelma välittyy loistavasti.

Katso tästä lyhyt versio videosta, joka on saanut kyyneliin tuttavamme, jotka eivät häissä edes olleet paikalla <3

Musiikki Tim Halperin Forever Starts Today

Minä kiitän vielä länpimästi Timoa ja nyt jatkamme vuosipäivämme viettoa, jonka kunniaksi töiden jälkeen kävimme Helsingissä treffeillä ekojen virallisten treffiemme hengessä. On tämä elämä melkoisen ihanaa <3

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Häiden ohjelma

Heipä hei pitkästä aikaa! On aika rikkoa venähtänyt hiljaisuus ja kertoa häidemme ohjelmasta.
Emme olleet suunnitelleet mitään hirveää määrää erilaista puuhaa ja tapahtumaa vieraiden iloksi vaan luotimme seurustelun ja tanssimisen loppuillasta pitävän väen iloisina. 

Herkkubuffet oli meillä juhlatilassa saatavilla lähes koko juhlan ajan ja ilahduttavan paljon siellä piipahti niin lapset kuin aikuisetkin. Hitti oli ehdottomasti Fazerin sininen, jotka menivät kaikki (ja niitä oli reilusti). Eräs pikkuvieraista myös kulki ilahduttamassa meitä muita tuomalla nameja <3 

Kuva Miska Koivumäki
Lapsivieraat oli huomioitu myös pienillä yllätyskasseilla, jotka odottivat tuoleilla ja niistä löytyi kaikilta saippuakuplia, mutta muu sisältö vaihteli. Oli kirjaa, puuhapakettia ja kaikkea mahdollista. Kaikilla oli eri näköinen lahjakassi, joita muuten valitsin hartaasti. Saippuakuplat olivat hitti; ihana kesäsää houkutteli ulos leikkimään ja siellä kirmattiin kuplien perässä moneen otteeseen! Lapset ottivat kaiken ilon irti myös hääbingosta ja veivät kaikki palkinnot (jotka olivat siis suklaata). Hääbingon pääset näkemään täältä. Bingon tekstit olivat osittain muualta lainattuja ja osa oli juuri meidän porukkaamme sopiviksi keksimiäni.

Kuva Miska Koivumäki
Ohjelmaksi lasketaan myös lukuisat puheet, joita saimme illan aikana kuulla. Niistä voit lukea enemmän täältä. Puheiden joukossa oli myös musiikkia, oma puheeni mukaan lukien ja se toi mukavaa vaihtelua. Lisäksi oli pieniä ohjelmallisia osioita heti juhlan alussa;  bestman luetteli joukon väittämiä ja ihmiset huiskuttelivat niiden mukaan lautasliinojaan. Väittämiä oli mm. "tiedän morsiamesta hassuja lapsuudentarinoita", "aion tanssia tänään yöhön asti", "olen saunonut sulhasen kanssa" ja sitten joukossa oli niitä perinteisiä olen-sukua-sulhaselle jne. 

Kuva Miska Koivumäki
Pääsimme myös sulhasen kanssa arvailemaan "Mikä heitä yhdistää" -hengessä. Pöydissä oli lappuset, joissa oli sisareni tekemiä väittämiä, jotka hän oli koostanut mökkikeskustelun perusteella. Olisi voinut kuvitella, että olisi ollut helppo päätellä mikä seisomaan nousseita ihmisiä kulloinkin yhdisti, mutta joukossa oli muutama vaikea. Homma kirvoitti monet naurut, sillä juttuihin liittyi myös hauskoja tarinoita.

Kuva Miska Koivumäki
Yllättävä ohjelmanumero oli morsiamen ryöstö. Me kun olimme melko selvästi tehneet tiettäväksi, että jos ei ketään ryösteltäisi näissä häissä, mutta bestman, A:n ystävä ja ystäväni mies tekivät mestarillisen suunnitelman paikan päällä ja niin sitä sitten minua vietiin.

Kuva Miska Koivumäki
Herrasmiehet taluttivat minut pöytäliina hartioilla saunarakennukselle siiderin kera ja pitivät minule hilpeää seuraa. A parka joutui kehittelemään räpin, jotta saisi minut takaisin. Hienosti hän onnistui sanailemaan, sillä minut saatiin takaisin aplodien saattelemana. Ei sulhaselle kovin isot traumat jäänyt. Ehkä... Räppi oli myös tyylilajille uskollisen uhmakas sisältäen jotain siitä, että sulhon mukaan lähtiessä pääsee luksushuoneeseen yöksi tai sitten voin toki aina valita saunan terassin :D

Kuva Miska Koivumäki
Kuva Miska Koivumäki
Juhlatilassa oli esillä myös serkkuni koostama valokuvakirja Antipolttareistamme sekä sisareni koostama ihana vihkonen liittyen kukkasidonta-yllätykseen ja morsiussaunaan. Nämä aarteet ovat visusti tallessa <3

Luonnollinen osa iltaa oli musiikki ja tanssi. Ensitanssimme voitaneen lukea myös ohjelmanumeroksi, mutta siitä kirjoitan erikseen. Bändi viihdytti ihmisiä kolmen setin verran yli puolen yön ja ihmiset niin tanssivat kuin seurustelivat musiikin tahtiin. 

Kuva Miska Koivumäki
Kuva Miska Koivumäki
Kuva Miska Koivumäki
Kuva Miska Koivumäki
Minä myös yllätin sulhasen vielä yhden kerran laulamalla Stellan Vie Mua, joka oli toinen ehdokkaamme ensitanssin musiikiksi. Halusin liittää sen jotenkin häihimme ja päädyin sitten laulamaan sen bändin kanssa. Onneksi olin sijoittanut biisin sellaiseen kohtaan iltaa, että ei taatusti enää jännittäisi ja laulaminen oli yksinkertaisesti ihanaa.

Kuva Miska Koivumäki
Kuvakaappaus VideoTimon videosta
Illan aikana saatiin yksi ukkoskuuro auringon muuten helliessä meitä ja vieraita. Yhteiskuvia otettiin juuri ennen sateen vyörymistä, onneksi joku sen saderintaman tulon ehti huomata niin kuvat saatiin otettua silloin, kun valoa riitti. Mielestäni ohjelmaa oli juuri sopivasti, sillä kaikille jäi myös paljon aikaa rupatteluun ja yhdessä seurusteluun ja onkin ihana katsoa kuvia hymyilevistä ja viihtyvistä ihmisistä. 

Yöllä poistuimme tähtisadetikkujen valossa; vieraita oli jäljellä pieni joukko mutta sitäkin sydämellisempi oli meidän matkaan lähettämisemme.

Kuva Miska Koivumäki
Kuva Miska Koivumäki

Kuvien luvaton käyttö, kopiointi tai jakaminen on kielletty.

Seuraavaksi lienee syytä kirjoittaa jotakin ensitanssistamme ja jossain kohtaa on aika näyttää teille myös lyhyt versio häävideostamme. Nyt ihanaa syksyisen sunnuntain jatkoa!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Trash the dress -henkinen kuvaus Anna-Katrin kanssa

Eli, eräänä päivänä sain ajatuksen, jotta otetaan kaikki irti tästä avioliiton satamaan lipumisesta ja ennen puvun pesettämistä. Minulla on suuri tarve taltioida tätä vuotta, sillä se on ollut täynnä huikeaa onnea; kahdet häät tässä suvussa ja kaksi uutta pikkuista jäsentä sukuun. Ilon kyyneleitä olen itkenyt enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä ja se on pelkästään hyvä asia elämän tarjoillessa myös huolia Menieren ja yltyvän hermokivun muodossa. Leukanivelessä on tapahtunut taas jotain uutta ja kivut alkavat olla hurjat. En niitä välitä kauheasti huudella ja mainostaa, mutta huomaan lisääntyneen kivun näkyvän mm. tautiherkkyytenä, joten kivut pitäisi saada taas hallintaan. Noh, yksi osa sitä hallintaa on hyvään keskittyminen, eläminen kaikesta huolimatta ja hetkessä nauttiminen. Joten... A:n näyttäessä vihreää valoa ajatukselleni rymytä pelloilla, metsässä ja järvessä syksyn kylmyydessä, otin yhteyttä Anna-Katri Hänniseen, joka sanoi tietenkin joo. Löysimme sopivan ajan syyskuun puoliväliin. Viime tipassa varasin ajan kampaajalle ja meikkiinkin, kun akneni on taas niin pahana, että näyttää siltä kuin kasvoillani olisi ruppikonnan ihoa. Ja onneksi varasin, sillä näytin karmealta... Viikko ennen kuvauksia sain uuden syysflunssan, joka veti olon todella matalaksi. Sinnittelin taudissani alkuviikon, mutta keskiviikkona itku kurkussa annoin periksi, kun henki ei kulkenut kunnolla ja kuume jylläsi. Samalla harkitsin koko kuvausten perumista, mutta onneksi en heti hätiköinyt, sillä levolla ja tropeilla kuume asettui ja lauantaina jaksoi jo hymyillä ja olla pystyssä kuumeen laskettua perjantain aikana. Henkikin kulki taas ja sitä myöten nauru :)

Aamulla kävin meikissä ja pyysin todella dramaattisia silmiä, sillä halusimme tummempia sävyjä kuviin. 

Meikki BL&A  Kuva A. V.
Meikin jälkeen hain ihanan hiuskukkakoristeen Fantaseasta. 

Kuva Minttunen
Kampaaja (Hiusstudio Beauty Box) taiteili toivomani kampauksen ja kukat sinne ja sitten olinkin pukua vaille valmis. A pukeutui harmaisiin puvun housuihin, valkoiseen paitaan, henkseleihin ja harmaaseen rusettiin. Henkselit olivat ideani ja onneksi sellaiset simppelit hommattiin, sillä ne tuovat ryhtiä valkoiseen yläosaan hienosti.

Kuva A. V.
Kuva A. V.


Kuva A. V.
Mukaan pakattiin pyyhkeitä, vilttejä, villatakkeja ja lämpimät vaihtovaatteet sekä tietenkin kuumaa mehua. Niin ja tietenkin roppakaupalla rakkautta ja seikkailumieltä! Joskushan rohkeimmat todella tuhoavat pukunsa kuvauksissa, mutta me emme päätyneet ihan niin radikaaleihin ratkaisuihin vaan halusimme kuvia vähän rouheammissa paikoissa surematta, ollaanko savessa, neulasissa tai märkiä kuvausten jälkeen. Hääpäivänä kun sellainen ei ollut mahdollista :)

Vähän valmistelin A:ta ja kuvaajaa siihen, että jätetään järvi väliin, jos olen viluinen siinä vaiheessa, mutta koska se osuus oli kuitenkin viimeinen, keskityimme rauhassa kaikkeen muuhun ensin. Suuntasimme Kytäjälle mielessämme eräs pelto ja sen jälkeen vanhan Kalanviljelyslaitoksen seutu Suolijärven kärkineen.

Ja tästä eteenpäin kuvat ovat Anna-Katri Hännisen käsialaa ja oikeudet niihin kuuluvat hänelle, joten niiden luvaton käyttö tai kopiointi on ehdottomasti kiellettyä.


Pellolta poistuessamme Anna-Katri sai ajatuksen meidän könyämisestämme ojan yli upean kuusimetsän rajaan ja suojaan. Noh, yllättävän helposti sitä hääpuvussa loikkii ojien yli, kun on kaikilla hyvä tahtotila :D Ja loikkiminen kannatti, vai mitä?


Tuo pieni koivu meidän takanamme keräsi valoa syksyisiin lehtiinsä ja näyttää siltä kuin yllämme leijuisi jotain ihanaa.

Ohiajavat autot tööttäilivät ja moottoripyörien päältä vilkutettiin meille. Hyppäsimme autoon ja ajoimme Kytäjä Golfin ohi ja veimme auton parkkiin niin pitkälle kuin oli mahdollista ja jatkoimme matkaa jalan. Olimme A:n kanssa katsoneet paikkoja valmiiksi ja kerroimme ideamme Anna-Katrille, joka näki vaivaa saadakseen jutut toimimaan, kuten tämän kivimuurin, joka oli hivenen liian matala toimiakseen, joten A-K keikkui kivellä lähes järvessä saadakseen kuvasta hyvän.


Minä marssin hiekkatiellä helmat välillä levällään keräten kerroksiin ison kasan koivunlehtiä joita nauraen sieltä nypin. Kalanviljelyslaitoksella kellahdimme sammalmättäälle isojen kuusien varjoon, takana kuului veden pauhu, kuusien suojassa oli lämmin ja tuntui kuin kaikki olisi ollut kaukana. Siinä oli hyvä, lämmin ja rento olla. 



Seuraavaksi A-K bongasi kauniit kuivuneet pensaat ja asetti meidät korkeaan heinikkoon niiden eteen.



Samalla paikalla otettiin kuvia myös pelkästään minusta ja niistäkin tuli ihastuttavia!

Sitten oli aika pulahtaa. Minulla oli sopivan lämmin, kun välillä oli neuletakki päällä ja hyvä mieli tuntui myös lämmittävän. Kuvattavana oleminen oli suorastaan naurettavan helppoa ja rentoa ja se näkyy kaikissa kuvissa, joita saimme nähtäväksemme. Niitä onnistuneita otoksia oli todella paljon.

Olin henkisesti valmistautunut veden olevan törkeän kylmää. Oli ihana yllätys, kun matalan rantaveden lämpötila oli sellainen, ettei jalkoja alkanut särkeä kylmästä, kuten kävi esimerkiksi viimeisimmällä mökkiuinnilla muutamia viikkoja sitten, jolloin vesi kuitenkin oli noin 16-asteista. Rantavesi oli siis ainakin pari astetta lämpimämpää.




Kuvat ovat mielestäni fantastisia! Niissä on jotain jännittävää haikeaa taikaa. Olen niin iloinen, että päätimme tämän tehdä ja nimenomaan yhdessä. Joskin mitä asiaa on seuraillut, on muutenkin yleistynyt ottaa trash the dress -kuvia yhdessä eikä pelkästään morsiamesta. A:n tunnelmat kuvauksista vastasivat omiani; tekeminen oli  helppoa ja rentoa ja A-K oli loistavasti tilanteen tasalla ja osasi nivoa yhteen oman näkemyksensä meidän toiveidemme ja ajatustemme kanssa. Vuorovaikutus kuvaajan kanssa oli välitöntä ja huoletonta. Koko kuvausten rustiikkinen romantiikka oli meidän molempien sekä A-K:n mieleen.

Laitetaan vielä uudestaan kuva vain minusta järvessä.


Mitä pidätte kuvista ja voisitteko harkita itse ottavanne kuvia säästelemättä pukua tai kroppaa muuten? Olin nimittäin melkoisen naarmuilla pellolla koikkelehtimisen jälkeen... Mutta oli kyllä sen arvoista! 

A-K taltioi rakkauttamme jälleen kerran upeasti ja herkkyydellä. Hän myös totesi tyytyväisenä, että meitä ei enää tarvitse ohjata niin paljoa vaan homma toimii lähes itsestään ja ajatukset tuntuivat liikkuvan puhumattakin. Se taas johtuu siitä, että luottaa kuvaajan hyväksyvään katseeseen ja ammattitaitoon. A-K antoi rakkautemme ja uskomattoman syksyisen luonnon taian näkyä kuvissa ja niiden valossa. Rakastan, jälleen kerran.

P.s. Käy kurkkaamassa aiemmin julkaisemiani kuvia täältä


lauantai 24. syyskuuta 2016

Let them eat cake!

Kaikki julkaisun kuvat- ellei toisin mainita- on ottanut Miska Koivumäki, jolle kuvien oikeudet kuuluvat. Kuvien luvaton käyttö, kopiointi ja jakaminen on kielletty.


Kakkumme valmisti Ratin yhteistyökumppani, Tuusulalainen pH7. Konditorian sivut löydät täältä. Kävimme tapaamassa pH7:n Tonia hyvissä ajoin ennen häitä, mikä hauskinta, niin todella aikaisin aamulla ennen työpäiviämme. Toni kuunteli toiveemme, ehdotti täytteen ja antoi näkemyksensä miten simppeli koristelu kannattaisi tehdä. Halusimme kakusta todella yksinkertaisen ja siinä näkyvän häidemme koristelun elementtejä; pitsiä, minttua ja pehmeää roosaa koristepionien muodossa. Pioni eivät lopulta olleet aivan niin taidokkaat kuin olisin toivonut, mutta eipä se tainnut muita häiritä kuin minua :) 

Caisannin valmistama kakkukoriste pääsi yksinkertaisen kakun päällä oikeuksiinsa! Kakkukoristeen tarinaa voit lukea täältä ja täältä.


Ja sitten lisää kuvia!


Kakun leikkaaminen oli ilmeestäni päätellen pelottavaa puuhaa!



Kahvilla oli kakun lisäksi tarjolla taivaallisen hyviä macaroneja; makuina vadelma ja sitruuna. Niitä oli reilusti ja ylijääneet saimme mukaamme kotiin seuraavana päivänä ja ne tuli tuhottua häämatkan ekoina päivinä. Macaronit olivat myös pH7:n käsialaa. 

Kuva V. Petäjä


Yksi pieleen mennyt asia oli mummuni tilattu gluteeniton leivos. Sitä ei sitten ollutkaan, mutta Ratin huikea henkilökunta loihti mummulle upean leivoksen käden käänteessä ja hyvin maistui! Annoin kyllä melko napakan palautteen konditorialle asiasta, sillä olisi ollut todella inhottava juttu, mikäli mummu olisi jäänyt ilman leivostaan... Mutta Rati to the rescue ja loppu hyvin, kaikki hyvin <3

Kahvin lisäksi oli tarjolla halukkaille myös konjakkia tai kahvilikööriä, jotka tarjoiltiin pöytiin. Niiden menekki oli huomattavasti laskettua pienempi, sillä autollisia oli kuitenkin melko paljon. Itse valitsin tietenkin konjakkia, jonka juomiseen minulla meni monta tuntia, sama juttu oli ruokaviinini kanssa, jonka ehdin muistaakseni juoda joskus häätanssin jälkeen nelisen tuntia ruokailun jälkeen! Sen verran meitä vietiin illan aikana. Onneksi huolehdin kuitenkin nesteytyksestä muun muassa alkoholittoman boolin avulla monen lasillisen verran! Boolia varten olin metsästänyt erilaisia paperipillejä teemaväreissä; harmaa, roosa ja minttu leikittelivät eri kuvioissa pillien pinnalla. Pillit olivat etenkin lasten keskuudesssa iso hitti!


Mitäs pidätte yksinkertaisesta (ja todella herkullisesta!) jenkkikakustamme? Toni meitä varoitteli, että jenkkikakuissa maun joutuu uhraamaan ulkonäölle ja tähän olimme varautuneet. Kakku kuitenkin oli riittävän kostea ja todella herkullinen!

Ihanaa lauantain jatkoa lukijoille ja pitäkää toisistanne huolta <3

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Trash the dress sneak peek, olkaatten hyvä

Kuva Anna-Katri Hänninen, kuvan luvaton käyttö tai kopiointi on kielletty

Kuvattu Suolijärvellä, Kytäjällä, vai pitäisikö kirjoittaa, että järveSSä :)

Kuva Anna-Katri Hänninen, kuvan luvaton käyttö tai kopiointi on kielletty
Muita kuvia esittelen myöhemmin. Mitäs pidätte?

Kerta kiellon päälle <3

Kuva Anna-Katri Hänninen, kuvan luvaton käyttö tai kopiointi on kielletty

maanantai 19. syyskuuta 2016

"Herra hei, mä nään et sul on tylsää, nää tyttöset ei lämmitä tääl ja sul on kylmä" eli puheita ja ei niin tavallisia puheita

Tämän julkaisun kaikki kuvat on ottanut Miska Koivumäki. Kuvien luvaton kopiointi ja käyttö on kiellettyä.

On tullut aika kirjoittaa puheista häissämme. Saimme nauttia kauniista, hauskoista, vakavista, kevyistä ja ennen kaikkea rakkauden täyteisistä puheista juhlassamme. Onnittelujen jälkeen sisälle siirryttyämme sanoimme A:n kanssa muutaman sanan kiittäen vieraita läsnäolosta, kertoen hieman mitä tuleman pitää ja lisäksi olisi pitänyt mainita muutamasta olennaisesta seikasta, jotka kuitenkin onnen huumassa unohdin. Muistin kuitenkin esitellä molemmat kuvaajamme ja pyysin heille työrauhaa siltä osin, että vieraat eivät käyttäisi kuvatessaan salamaa. Onneksi bestmanilla oli homma paremmin hallussa ja hän muisti minua paremmin mitä piti jutella vieraille.


Isäni puhui itseoikeutetusti ensimmäisenä alku- ja pääruoan välissä. Isän sanoja olivat muun muassa nämä:

"Kuitenkin jokaiseen suhteeseen kuuluu myös toisenlaisia tunteita: pettymystä, ärtymistä ja kiukkua. Niillekin tulee olla tilaa ja niiden on saatava tulla ilmaistuiksi ja sanoitetuiksi. Ne eivät ole suhteen vihollisia, vaan pahin suhteen vihollinen ja tuhoaja on välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys tuottaa helposti kokemuksen hylätyksi tulemisesta. Joten vihastukaa ja leppykää, mutta älkää tulko välinpitämättömiksi.
...
Kun kahden ihmisen, persoonan, välistä suhdetta leimaa rakkaus, toisen yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioitus ja lisäksi vielä luottamus ja halu tehdä toiselle hyvää, on suhteen vetovoima voimakasta ja pysyvää. Silloin tulevaisuus näyttäytyy valoisana, nykyhetkessä on hyvä olla ja menneisyyden muistoihin on mukava palata. Ja muistakaa: elämä on ihanaa!"


Viisaita sanoja.
Saattoi isä mainita jotain minunkin ominaisuuksistani, mikä kirvoitti huvittunutta naurua siellä sun täällä!


Isän jälkeen puhui sulhanen ja hän lainasi puheessaan sanoja, jotka nostivat huulilleni huvittuneen hymyn. Sanat ovat Junon ja Jannan kappaleesta Karkumatkalla; "Meil on monta eilistä taustapeilissä, loppuelämä jäljellä". Laulu jatkuu näin: "En tarvii, tarvii mitään muuta, kun siinä vierellä oot sydänverellä." Hymy nousi huulilleni, sillä minä tulisin päättämään oman "puheeni" samaan pätkään kyseistä laulua. Laulamalla. Mutta siitä kohta lisää :) A puhui kauniisti ja videolla näkyy ajoittain nieleskelevä morsian. Jotain mainintaa oli myös eläinrakkaudestani, joka on näkynyt esimerkiksi kimalaisten paijailuna ja kotihämähäkin nimeämisenä... Eikös kaikki tee niin?!?




Myös kummini puhui, mikä oli ihana yllätys <3 Lisäksi rakas setäni vaimoineen ja tyttäristään kahden kanssa lauloivat ja soittivat meille Lasinkuultavan laulun (teksti P. Mustapää):

"Tein lasinkuultavan laulun,
älä luule, että voit sen alta paeta.
Siihen jäät ja siinä aina soit.

Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton.
Olet kaunein, mitä tiedän,
olet kaunein, mitä on."



Sain jälleen pyyhkiä silmiäni. Kyseinen laulu on laulettu monissa tämän suvun häissä ja on minulle hyvin rakas.


Bestman ja molemmat kaasoni puhuivat myös illan aikana.


Sisareni ilahdutti meitä anagrammi-puheella, jonka osia pöytäkunnat saivat ratkoa illan aikana. Voitte kuvitella ilmeet, kun sisareni aloitti: " Nyt mars urpo isi hääjuhlapaikalle! On valmiina armias tatti, ja harju heleää uus. Kim, kas, muro -niin kaunis! Sulhanen ihastelee; ihana kiuru! UPM! SOS!"


Serkkuseni lainasi erään laulun sanoja ja jatkoi: "Ja siinä laulussa lauletaan sellaisen oman ihmisen löytämisestä. Ja teitä kun katsoo, niin tuntuu, että te olette kyllä sen oman ihmisen onnistuneet löytämään."

Bestman puheli sulhasen kiihkeästä latinosydämestä ja veljellisestä huolestaan ja halustaan suojella suhteemme alkuaikoina: "On sinänsä aika riskaabelia laittaa koko sydämensä yhteen paikkaan ja sen takia olin itsekin vähän huolissaan, että mitenkähän tässä A:lle käy. Mutta olen ilokseni yllättynyt ja huomannut, että A on laittanut kaiken rakkautensa juurikin sinne oikeaan paikkaan, oikeaan satamaan."

Ja sitten siihen ei niin tavalliseen puheeseen, eli omaani. Minähän päätin sitten laulaa. Jos tarkkoja ollaan niin laulaa yhteensä kymmentä kappaletta, en tietenkään kokonaan vaan osia niistä. Niin ja tietenkin päätin räpätäkin, koska voin! :D Brädi antanee anteeksi, että sanoitin hieman uusiksi Lämpöön-biisiään ja tempaisin: "Herra hei, mä nään et sul on tylsää. Nää tyttöset ei lämmitä tääl ja sul on kylmä. Tuu mun mieheks, en paisuttele yhtään, mut mä oon kaikkee sitä, mitä tarviit sun elämään." Tähän väliin tuli raikuvat aplodit ja sen jälkeen pääsin jatkamaan. Melkein laitoin tähän koko videon vedostani, mutta ujous voitti ja jätän kaiken kuvittelun varaan. (Ja brädin alkuperäinen tekstihän menee näin: " Neiti hei, mä nään et sul on tylsää, nää räppärit ei lämmitä tääl ja sul on kylmä. Tuu mun mukaan, en paisuttele yhtään, mut mä oon kaikkee muuta kuin tää vaisu skeneryhmä.")



Puheita oli ajallisesti melko paljon, mutta puheiden pitäjät hallitsivat homman ja mielenkiinto pysyi yllä. Kaikki puheet eivät myöskään olleet peräkkäin, mikä on mielestäni erittäin hyvä asia. Hyvä puhuja pitää kuulijoiden mielenkiinnon yllä, on lämmin, oma itsensä ja pitää myös pilkkeen silmäkulmassa. Ja sitten on olemassa ne hullut morsiamet, jotka päättävät räpätä ensimmäistä kertaa elämässään hääpäivänään <3

Ensi kerralla esittelen ihanan kakkumme ja kakkukoristeen ja sen jälkeen taitaa olla aika kertoilla häiden muusta ohjelmasta. Nyt hyvää alkanutta viikkoa ja nauttikaahan kauniista syksystä!