Tässä on nyt ollut hieman haasteita elämässä ja kaikki kapasiteetti on mennyt selvittelyyn ja selviytymiseen. Häät ovat olleet mielessä taka-alalla, mutta parisuhde sen sijaan ei. Tällä viikolla on jälleen mitattu kestokykyämme sekä tahtoamme selvitä yhdessä ja rinnakkain hautautumatta omiin soihimme yksin. Me olemme pari, siinä vastamäessä etenkin. Kun yksi väsyy ja vajoaa, kestää toinen ja kannattelee. Luotan tuohon mieheeni täysin, niin kuin luotan meihinkin.
Kaiken huolen ja väsymyksen keskellä olemme pitäneet toisiamme kädestä, nauraneet, juopuneet toisistamme ja nauttineet. Meillä on toisemme ja olemme juuri niin vahvoja kuin tarvitsee. Kyky nauraa ja elää myös hyvät hetket kaaoksen keskellä pitää meidät hengissä ja enemmän kuin pinnalla. Tulkoon myrsky, tulkoon jano, tulkoon menetys. Olemme päättäneet olla me. Siitä tässä yhteisessä loppuelämässä rakkauden lisäksi on kysymys. Siitä päätöksestä ja tahdosta olla toiselle valo.
Ensi viikolla taidan syventyä värillisten hääpukujen maailmaan, kuten aiemmin tuli luvattua. Ihminen tarvitsee hieman tylliä ja pitsiä selviytyäkseen ;) Lisäksi palaan vihkisormusmietintöihin konsultoituani ensin siukkua.
Onnekasta ja hyvää ensi viikkoa sekä maaliskuuta ja kiitos kun jatkat lukemista! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!