Antipolttarit

Hermoilin aiemmissa kirjoituksissani antipolttareitamme, kun niiden järjestäminen tuntui olevan vaikeaa ja ihmiset eivät päässeet sopuun ja niin edelleen. Lopputulos oli kuitenkin huikean ihana päivä ja ilta sillä porukalla, joka paikalle pääsi. <3 Asiasta tietämättömille avattakoon hieman antipolttarit-sanaa; päätimme hylätä perinteiset polttarit ja viettää epäpolttarit koko joukolla ajatuksena saada A:n ja minun ihmiset tutustumaan toisiinsa paremmin. Paikalla oli lopulta A:n kaksi veljeä (joista toinen on bestman), serkku-kaasoni ja miehensä (osan aikaa) ja V-ystäväni miehineen. Osa liittyi seuraan vasta myöhemmin päivällä. Tästä tulee pitkä julkaisu, joten koittakaa jaksaa mukana. Minulle on tärkeää kuvata johonkin talteen tämä erityinen päivä.

Saimme ohjeeksi lähteä tietyllä junalla Helsinkiin ja siellä odotella seuraa kivimiesten alla. Varustauduimme sateenvarjoin uhkaavan taivaan alla ja lähdimme matkaan hilpeinä. Tovin odoteltuamme saapui bestman ja kaivoi saman tien esiin kaksi lasia ja kuohuviinin. Tämähän alkoi lupaavasti! Minullahan oli tietenkin Meniere-kohtaus päällä ja maailma pyöri valtavasti, mutta kuplalasillinen tuntui itse asiassa hieman helpottavan kieputusta. Hetken päästä seuraan liittyi kaaso ison vatsansa kanssa ja taapersimme bussille. Ensimmäistä kertaa elämässäni minua kuljetettiin johonkin, josta en tiennyt mitään. Hämmentävä tilanne sinänsä... Hyppäsimme Vallilassa ulos, josta jatkoimme vähän matkaa kävellen. Serkku-parka vaappui vatsansa kanssa hitaasti mutta varmasti. Saavuimme Exit Room Helsingin eteen ja siellä tapasimme V-ystävän ja miehensä. Meidät istutettiin alas ja hilpeä naisihminen kertoi pelin hengen. Olimme menossa Bodomille ja tarkoitus oli päästä hengissä ulos 66 minuutissa. Saimme radiopuhelimen, jätimme kännykkämme ja suuntasimme kaikki kuusi matalaan ja kuumaan hämärään huoneeseen. Ovi meni kiinni ja peli alkoi.

Jotta en paljastaisi liikaa, mainittakoon vain, että yhteistyöllä, hyvällä huumorilla ja loistavilla hoksottimilla selvisimme ulos 57 minuutissa. Aikaahan jäi siis tuhlattavaksi asti! Raskaana oleva, ahtaita paikkoja pelkäävä kaasoni tosin oli kovilla, mutta selviytyi urheasti koettelemuksesta. Homma oli yllättävän hauskaa ja herätti aivot tosi kivasti sekä laittoi meidät kaikki tekemään yhteistyötä ja samalla tutustumaan toistemme ajatuksenjuoksuun paremmin. Nappivalinta siis puuhajengiltä! :)

Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle Arabianrantaan Dylaniin, jossa pöydät notkuivat. Siellä seuraamme liittyi myös loppuväki, eli kaason mies T sekä A:n toinen veli, A, tietenkin. Ruoka oli törkeän hyvää ja kauhun ja uteliaisuuden sekaisin tuntein seurasimme, kuinka paljon eri jälkiruokia simpsakka V-neiti sai ahdettua itseensä! Lounaan aikana vettä tuli kuin saavista kaataen mikä ei ollut kiva ajatellen seuraavaa puuhaamme; olimme lähdössä kaupunkisuunnistukselle. Joukkuejako tehtiin siten, että minun tytsät saivat A:n ja minä sitten herraseuran eli A:n kaksi A-veljeä sekä kaason miehen, T:n. A sai lisäksi yhden miekkosen, eli V-neidin miehen, joka myöskin on A. Ja koska tämä on ihan älytöntä, luovun tästä nimikirjain-leikistä tässä vaiheessa kirjoitusta :D

Ohjeet olivat seuraavat:

Bestman oli heti aivan liekeissä ja veljensä alkoi suunnilleen tehdä powerpoint-esitystä aiheesta, lisäksi meillä oli etuna T:n auto, jonka hän tosin joutui viemään parkkiin keskustassa ja kuljimme ison osan aikaa ilman häntä. Koska pisteitä sai tuplat, mikäli kaikki seurueesta olivat kuvassa, otimme kekseliäästi T:sta kuvan ja hän oli bestmanin kännyn näytön avulla kuvissa mukana :) Ei sillä, että olisimme tosissamme voitosta pelanneet, ei tietenkään...

Homma oli hiton hauskaa, miekkosilla oli hyvä suunnitelma, johon minä hieman ujutin lisäideoita ja lopputuloksena halailin todella montaa naista (sekä tietty oman ryhmän miehet) ja käytimme melko lailla kekseliäisyyttä tehtävien suorittamisessa, sillä aika oli kortilla. Samaa on sanottava toisesta joukkueesta. Lopulta päädyimme Kaislaan, jossa viimeinen kuva otettiin tismalleen homman päättymisaikana! Sitten ruodittiin ja naurettiin porukalla tehtävien sovelluksia ja hauskoja kuvia.

Shotti per maksa

Tämän jälkeen valitettavasti kaason T-mies joutui lähtemään syntymäpäiville ja me muutkin jakaannuimme hieman perinteisemmin mies- ja naisporukoiksi. Miehet lähtivät keilaamaan ja me tyttöset shottibaariin, jossa join alas A:n huonot puolet (pienellä shotilla, huom.), hyvät puolet (isolla margaritalla) ja sitten taisi mennä puolitoista shottia ihan vain huvin vuoksi. Naiset laittoivat minut pohtimaan meitä ja minua oikein olan takaa, mikä oli mukavaa. Tulihan sitä sitten vähän tanssahdettuakin muun baarin riemuksi! Matkalla seuraavaan paikkaan vei kaaso V:n ja minut rantaan ja keräsi minulle kasan kiviä, joiden avulla sitten viskoin exäni jorpakkoon. Lisäksi kolikoilla sitten heittelin toivomuksia liitollemme, jotka sitten kaaso sinetöi heittämällä kolikon, jolla toivoi toiveideni toteutuvan. <3 Toivoin muun muassa paljon olohuonetansseja, rakkauden elämistä muuttuvissa maailmoissamme, naurua, kärsivällisyyttä, musiikkia ja onnea. Vettä tuli iloisesti ja nauroimme, kuinka miehet ovat tietenkin jossain strippibaarissa ja me heitellään kiviä vesisateessa ja kaikilla kolmella oli vieläpä järkyttävä pissahätä :D Huippuhauskaa se silti oli!

Ilta jatkui koko porukalla illallisen merkeissä Mamma Rosassa, jossa ruoka oli taivaallisen hyvää ja seuramme varsin hersyvää. Yhdessä vaiheessa V ja minä lauloimme A:n molemmin puolin Minun tuulessa soi ja A istuu niin elämäänsä tyytyväisenä kuin vain voi. En tiedä, mitä muu väki ravintolassa asiasta piti, mutta minulla oli upea ilta minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Naurua, lämpöä ja ystävyyttä riitti. Ruokailun lopuksi hyvästelimme lopen uupuneen ja todella uskomattomasti koko päivän jaksaneen viimeisillään raskaana olevan kaasoni ja jatkoimme matkaa Vastarannan Kiiskeen, joka oli kuulemma hyvä valinta, ottaen huomioon minun luonteeni. En ollenkaan ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan :)

Nauru raikasi, keskustelut virtasivat ja minä nautin erityisesti V-ystäväni seurasta, jota olen ikävöinyt hirvittävän paljon. Elämämme vain on aikamoista tahoillaan ja aikaa on liian vähän. Nyt onneksi saimme viettää kokonaisen päivän yhdessä ja jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty. Sillä sitä on tosiystävyys; se pysyy vaikkei sitä paijaa koko aikaa. 

Päiväni ja iltani oli niin täynnä rakkautta, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Olin niin onnellinen ihmisistäni, kaikista, jotka päivän kulkuun vaikuttivat joko paikalla olemalla tai sitä suunnittelemalla. Seuraavana aamuna kyllä tunsi luissaan, että muutama shotti oli mennyt kurkusta alas, mutta siitä huolimatta olo oli ihanan pörröisen pehmoisen onnellinen. Olen niin otettu, että meitä varten oli nähty sellainen vaiva, että ihmiset rakastavat meitä niin paljon. Oli myös ihanaa kuulla, kuinka vilpittömän onnellisia läheisemme ovat päätöksestämme elää yhdessä. Koitimme myös pitää huolen, että meidän häkeltynyt ilomme ja kiitollisuutemme päivästä kantautui useamman kertaa ihmistemme korviin. 

Kiitos. Minä rakastan teitä.