Hei kevät ja lukijani! Aurinko sulattaa lumia kovaa vauhtia ja vetristää sormetkin taas kirjoittamiseen. Viikonloppu on tähän mennessä sisältänyt siivousta, lukemista, töihin liittyvää dokumentin katselua ja muuta töiden tekemistä materiaalien väsäilyn merkeissä. Nyt virkistyin lenkillä sen verran, että on ilo palata blogin ääreen kertomaan kuulumisia nin A:n kuin minunkin suullani.
A vastaili muutamaan kysymykseen ja minä samoin. A:n vastaukset ovat aina ensimmäisenä ja minun kursiivissa alapuolella. Sitten mennään!
1. Muuttuiko jokin muukin kuin siviilisääty naimisiinmenon myötä?
Toki muuttui. Oikeastaan enemmän kylläkin käytännöllisten asioiden kannalta. Tarkoitan varmuutta siitä miten asiat menevät jos minulle tapahtuisi jotakin kurjaa ja muutenkin se miten yhteiskunta näkee meidät. Mitä tulee rakastamiseen ja rakkauteen, sitä en oikein usko että avioliitto muuttaa kenenkään kohdalla, tai ainakin itsestäni se tuntuisi hassulta että rakastaisin sinua eri tavalla tai enemmän kuin ennen sitä. Mutta myönnän toki että on ihanaa kun saan sanoa sinua vaimokseni :)
Minä näen naimisissa olon lopullisena sitoutumisena ja koen sen hyvin eri asiana kuin avoliitto, joten joo, muuttui. Olemme luvanneet toisillemme olevamme tässä loppuun saakka, suojana toisillemme sateella, kulkevamme rinnakkain samaa tietä. Minä uskon lupaukseeni ja aion elää sen mukaisesti.
2. Mikä on tällä hetkellä arjessa ihaninta?
Oikeastaan koko arki. Se miten me sitä elämme ja koemme. Yhdessä tekeminen kanssasi on aina ollut tärkeää ja jotenkin tuntuu että sen merkitys ei ainakaan ole vähentynyt, ehkä se jopa tuntuu vieläkin tärkeämmältä.
Ne pienet jutut jossa olemme olleet aina hyviä, hetken varastaminen. Nauraminen kanssasi jollekin ihan hölmölle. Hassuttelu. Se millä tavalla otat minut huomioon, teet päivästä paremman jos jokin painaa, autat ja tuet.
Pienten ihaninen juttujen tekeminen huolimatta stressistä ja pitkistä päivistä. Olohuonetanssit illalla kesken pyykkien levittämisen, maanantaisauna, jalkahieronta, kun kolottaa. Aika lailla samat asiat kuin ennenkin, ne vain saavat isomman merkityksen elämän haasteiden ollessa tällä hetkellä töiden ja lapsen asioiden suhteen suuria.
3. Entä ärsyttävintä tai harmillista?
Meistä parina johtuvia ei oikeastaan ole. Ärsytykset ja harmit tulevat enemmänkin niistä ulkopuolelta tulevista huolista ja murheista. Ja siitä, etten ehkä vielä kovin hyvin osaa jättää kasvanutta työvastuuta sivuun silloin kun pitäisi.
Noh, ehkä itsekin pitäisi rajoittaa töiden puuhastelua kotosalla, kuten vaikka lauantai-illan viettäminen jotenkin muuten kuin etsimällä parin tunnin ajan materiaalia ja tulostaen sitä tai lukien jonkun gradua lapsihavainnoinnista. Toisaalta, itseään pitää jatkuvasti kehittää töiden suhteen eikä kaikkea voi tehdä työaikana. Pitää kuitenkin tarkemmin priorisoida ja aikatauluttaa, aina vain ei jaksa.
Ärsyttävää on välillä ihan hölmöt pikkujutut, kuten harmistuminen toisen jälkien siivoilusta tai jostain muusta yhtä vähäpätöisestä. Väsyneenä murheisiin ja huoliin saavat pikkujutut liikaa merkitystä.
4. Mieti hääpäivää. Mitkä ovat kolme asiaa, jotka ensimmäisenä tulevat mieleesi?
Rauha
Onnellisuus ja onni
Sinä; se kaikki miltä näytit, tuoksuit ja tunnuit.
Kesän valo
Rakkaus ja varmuus
Ilo, jonka kaikki jakoivat
 |
| Kuva Miska Koivumäki |
5. Mikä hääpäivässä oli mieleenpainuvinta ja miksi?
Se että sain sinut, sinusta tuli minun vaimoni. Koska en ollut mitään muuta halunnut niin paljon. Juhlan tunnelma. Juhla oli niin 100% meidän näköinen kuin vain saattoi olla.
Se, että sain vihdoin sanoa sinulle tahdon ja juhlia sitä ihmeellistä asiaa rakkaidemme kanssa mitä upeimmassa ympäristössä Suomen kesän antaessa parastaan. Kaikki mitä olimme tehneet yhdessä ja perheiden ja ystävien kanssa häidemme eteen kannatti ja ilostutti aidosti hääpäivänä. Juhla huipensi ihanan matkan ja aloitti toisen. Nautin niin täysillä päivästä kuin vain voi ja siihen tunteeseen on hyvä palata muistojen ja kuvien avulla. Minuun teki vaikutuksen myös läheistemme ihanat puheet ja yllätykset ja ajattelen heitä suurella lämmöllä ja typertyneellä onnellisuudella.
 |
| Kuva Karvinen |
6.Mikä häämatkassa oli tärkeintä ja mitä uskot muistelevasi vielä 30 vuoden päästä?
Se että se suunniteltiin yhdessä. Ja se oli meidän kummankin “näköinen” ja paikat olivat kauniita, luonnollisia. Kiireettömyys. Että se oli paineeton, voitiin tehdä mitä haluttiin ja mikä tuntui hyvältä. Ja se oli ja on tärkeintä etten vaihtaisi siitä sekuntiakaan.
Uskon muistavani sen pienistä jutuista. Piknik tuo taatusti mieleen Naantalin eväät ja paikan. Auringonlasku tuo mieleen Muumimaailman saareen ja sen tornin. Suomen lippu vastapäätä näkyvänä Kultarannan, jota katseltiin yhdessä. Hiekkaranta ja merituuli tuo mieleen Hangon pitkän rannan jota käveltiin sinne kahvilalle. Kesän ukkonen tuo mieleen ajomatkan Raaseporiin. Kylpylä tuo mieleen Haikon ja sen miltä näytit ravintolan salissa. Suklaa tuo mieleen sinun jälkiruokasi.
Rakastin paineettomuutta ja täyttä vapautta. Suunnittelimme kaiken yhdessä ja menimme sinne, minne nenä näyttää ja missä aurinko paistoi tai missä pitää parhaiten kesämyrskyä. En olisi halunnut matkan loppuvan, sillä tien päällä oleminen on koukuttavaa. Oli myös niin ihanaa piipahtaa kaason perheen luona mökillä ajaen siinä järkyttävässä ukkosmyrskyssä ja pidellä nukkuvaa pienokaista kahvipöydässä. Häämatka oli täynnä iloa ja rakkautta, valoa.
Uskon muistelevani Naantalin katuja ja rantoja, ihania makuja, istumista kahvilassa kuuntelemassa elävää musiikkia kauniissa kesäillassa välillä hyviä kyyneliä pyyhkien. Uskon muistavani rakastettuna olemisen tunteen, sellaisen hullaantumisen. Seikkailun. Sen, että maailmassa olimme vain me kaksi vaikka olimme ihmisten joukossa. Hämmästyttävän tunteen, että me olemme NAIMISISSA! <3
7. Mitä rakkaudelle tapahtuu jatkossa?
Se varmasti elää ja tuntuu erilaiselta eri aikoina. Intohimoiselta, huolehtivaiselta, hellältä ja uskon että se saa välillä hölmöksi. Mutta ennen kaikkea uskon että se kasvaa ja vahvistuu. Ja kasvattaa. Saa menemään läpi mistä vain toisen vuoksi.
Rakkaus sinuun ja elämään vain kasvaa. Se muuttaa meitä ja muita ympärillämme. Mitä enemmän sitä jakaa, sitä enemmän se tuo iloa niin itselle kuin muillekin. Rakkaus pysyy vahvana, jos siihen panostaa, jos muistaa kaiken keskellä koskettaa, hymyillä, kuunnella ja myös haastaa. Rakkaus ei lopu.
Kuvien oikeudet Minttunen ja mainitut kuvaajat, luvaton käyttö ja kopiointi on kielletty
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!