sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ilo

Sateiseen sunnuntaihin tarvitaan iloa ja lämpöä. Tulin juuri lenkiltä tuolta tuhnusta, joka etäisesti muistuttaa päivänvaloa, mutta ei sitten ihan kuitenkaan. Samalla poikkesin katsomassa yhtä talovanhusta, joka ei kuitenkaan sovellu meidän taloksi. Aamulla otin vihdoinkin suttuisen kuvan pikaisesti puhelimen kameralla ja sen aihe on tämän kirjoituksen ydin. Ilo. Meillä on ollut käytössä jo pitkään Ilon astia. Se on tavallinen iso lasipurnukka, jonka ostin alennusmyynnistä joskus talvella. Askartelin siihen pienen etiketin liitutaulutarrasta ja pikaisesti kirjoitin purnukan sisällön ja tarkoituksen siihen. Jokaisella pitäisi olla sellainen. Ideahan on vanha ja se pulpahtaa milloin missäkin säännöllisesti esiin. Ilon purnukka on sukua huolipurnukalle, jossa on jemmassa paperille kirjoitetut huolet, jotka voidaan lopulta polttaa ja siten päästää niistä irti.

kuva Minttunen

Tähän meidän purnukkaan on kirjoitettu paperilappusille asioita, joista iloitsee toisessa ja yhteisessä arjessa, mistä on kiitollinen ja niin edelleen. Lappuihin voi palata pahan päivän tultua ja etenkin hyvänä päivänä. Pienet sanat ilahduttavat kovasti! Suosittelen kokeilemaan. Välillä palautteen antaminen ja kiittäminen unohtuu arkisesta kommunikaatiosta ja purnukka on hyvä väline huomioida oma kumppani lämpimästi. Meidän purnukkamme on iso, joten sinne mahtuu valtava määrä iloa, rakkautta, valoa ja kiitollisuutta siitä omasta ihmeestä, jota parisuhteeksikin nimitetään.

Iloa tulevaan viikkoon ja lämpöä hämärtyvään iltaan <3

kuva Minttunen

Kaikki kuvat Minttunen, ethän kopioi tai käytä luvatta!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Osa 2: Vuosipäivän viettoa taianomaisessa sumussa ja kuvauksissa

On palattava edelliseen kirjoitukseeni kuvauksesta vielä toisen tekstin myötä. Saimme käsitellyt kuvat Hänniseltä enkä voi vastustaa kiusausta julkaista joitakin niistä täällä. Korttien viimeistä ilmettä emme ole päättäneet, sillä vaihtoehtoja on valtava määrä; yksi kuva, kollaasi, millainen teksti ja missä kohtaa ja millä taustalla ja ja ja! Apua. Onpa vaikeaa tehdä päätöksiä! Niin moni kuva on niin mainio, että on vaikea valita vain yksi. Siksi keksin tänään kokeilla rakentaa kollaaseja ja voi vitsit kuinka hienoja niistä tulee! En ole varsinaisesti tehnyt valitsemisesta helppoa tekemällä niin monta eri versiota... Ehkä me jokin päätös saadaan aikaiseksi viikonlopun aikana ja kortit tilaukseen, jotta ne saisi postiinkin joskus. That being said, on kuitenkin kuvia, joita korttiin ei varmasti tule ja jotain niistä voisin paljastaa täällä :) Joten, nyt sitä mennään...

Kaikki kuvat ovat Anna-Katri Hännisen ottamia ja hän omistaa niiden oikeudet. Kuvien julkaisu vain kuvaajan ja kuvissa esiintyvien ihmisten luvalla. Luvaton kuvien julkaisu/käyttäminen on tekijänoikeuslain nojalla rangaistava teko.


Ensimmäisiä otettuja kuvia, sumun ollessa sakeimmillaan

Tämä kuva on yksi lemppareistani <3

Ei napit vaan nenät vastakkain

"Onko teillä aina noin hauskaa??!!"
"On!"

Klassisempaa menoa, takana on siis järvi, vastaranta, taivasta ja mitä näitä nyt on ja sitten sumu, joka peitti kaiken <3

Kuvia otettiin näiden paikkojen lisäksi rakennuksen kulmalla, ison vanhan kannon luona, puukujalla sekä penkillä omenapuun katveessa. Niistä ette kuitenkaan pääse nyt näkemään mitään, jotta mahdolliset kortin kuva/kuvat pysyvät vielä salassa. Joskin kummallista kyllä minulla on sellainen asenne, että ei haittaa vaikka kaikki näkisivät kaikki kuvat etukäteen :) Koevedoksetkin näytettiin kaasoille ja minun vanhemmilleni heti kun se oli mahdollista. Niitä sitten yhdessä ihasteltiin ja mietittiin suosikkeja. Siitä puheen ollen, itse katsoo kuvia niin eri tavalla kuin muut ja on paljon kriittisempi omaa itseään kohtaa. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kuvat olivat helkkarin hyviä, vain muutamassa oli ilmeessä tai suunnilleen alahuulen asennossa jotain "vikaa" ;) Mutta läheisemme valitsivatkin juuri niitä kuvia myös suosikeikseen, jotka me rankkasimme heti pois! Äitini kirjoitti minulle myös siitä, kuinka me katsomme kuvia eri tunteella, koska kukaan muu ei ollut kuvaushetkellä paikalla kokemassa sitä tunnelmaa ja ympäristön huikeutta. Ehkä siksi rakastan noita sumukuvia niin paljon; niissä on mukana se aamun taika niin voimakkaasti.

Vielä kerran, iso ja rakkaudentäyteinen kiitos kuvaajallemme, Anna-Katri Hänniselle meidän taltioimisestamme <3 

Mitäs pidätte kuvista?

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Vuosipäivän viettoa taianomaisessa sumussa ja kuvauksissa

Kirjoitin täällä tulevasta kuvauksesta intoa täynnä. En osannut odottaa mitään sen kaltaista, jota saimme kokea vuosipäivämme aamuna kuvaajamme Anna-Katri Hännisen taltioidessa taikaa. Olimme siis päättäneet lähettää vieraille Save the Date -kortit, pienenä ennakkoilmoituksena tulevasta juhlasta. Haluamme kortit ehdottomasti kuvallisena, joka johti siihen, että vuosipäivämme aamuna seisoimme Tuusulanjärven rannalla katsoen niin sankkaan sumuun, että maailma tuntui päättyvän siihen seinään. Olimme maailman reunalla, ihmetystä täynnä, pehmeiden äänien ympäröimänä. Pakkohan se sumu oli hyödyntää ja voi sentään, millaisia kuvia meistä onkaan sen sumumaiseman edessä sen vähitellen paljastaessa järven ja jopa vastarannan! Harmaahaikarakin kunnioitti meitä ohilennollaan.

Tunnelma oli aivan huikea. Olimme kaikki kolme ihmetyksissämme kauneudesta ja niiiiin herkullisesta visuaalisesta mahdollisuudesta. Anna-Katri rautaisena ja ihanan innostuvana ammattilaisena osasi hyödyntää ympäristön taian. Kuvat ovat niin ihastuttavan lempeitä ja herkkiä, silti täynnä odotusta ja jotain mille en löydä sanoja. Valtava kosteus söi suloiset kiharani, mutta en olisi voinut vähempää välittää. Auringonnousun valon sijaan saimmekin ylimaallisen sumun!  Juuri äsken valitsimme lopulliset kuvat, joita siis kuvattiin kaikkiaan seitsemässä eri paikassa pienen alueen sisällä Vanhankylänniemessä, Järvenpäässä.

kuva Anna-Katri Hänninen

Meillä oli todella hauska ja ihana aamu. Olimme rakkauspörrössä koko viikonlopun ja kun saimme koevedokset kuvista, olimme molemmat loputtoman iloisia päätöksestämme otattaa kuvat ja valitsemastamme kuvaajasta. Kameran edessä oleminen oli luonnollista ja hauskaa. Olin varoittanut Hännistä etukäteen, että hyvin hyvin harvoin näytämme ihmisiltä yhtä aikaa, mutta saimme kuin saimmekin valtavan määrän loistavia kuvia, joista valita suosikkimme. Hymyilimme ja nauroimme läpi aamun ja se rentous ja läheisyys välittyy Anna-Katrin kuvissa täydellisesti. Hän sai tallennettua kuviksi sen uskomattoman tunnelman, joka aamulla vallitsi. En osaa sanoilla enempää kuvailla, mutta myöhemmin minulla on teille enemmän kuvia näytettäväksi. 

Kiitos ja paljon rakkautta Anna-Katrille <3

Kuvan oikeudet Anna-Katri Hänninen, julkaistu kuvaajan luvalla


lauantai 10. lokakuuta 2015

Hihii, kun innostuttaa ja jännittää!

Innostuttaa ei taida olla sana, mutta menköön tämän kerran! Sillä innoissani olen ja niin on A:kin! Pitkän kypsyttelyn ja vielä pidemmän hintaselvittelyn ja suunnittelun jälkeen päätimmekin laittaa Save the Date -kortit vieraille, sillä häämme ovat siihen aikaan, kun koko Suomi lomailee ja reissaa. Jospa tällä tavoin useampi pääsisi paikalle. Kutsuja emme kuitenkaan ihan tolkuttoman aikaisin halua laittaa. Itsestäänselvää oli jo aiempien pohdintojen aikaan, että jos kortteihin päädytään, lähtevät ne matkaan kuvallisina. Kuvaajakin oli jo valittuna; kukas muukaan kuin ihana ja taitava Anna-Katri Hänninen, josta kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä. Mikä parasta löysimme kuvauspäivän vaivattomasti, vieläpä vuosipäiväksemme. En keksi juurikaan mainiompaa tapaa viettää meidän päivää kuin hupsuttelemalla kameran edessä! Tai no, päivää ja päivää, sillä halusimme kuvat aamun valossa, joten kuvauspaikalla törrötetään jääkalikkoina jo seitsemän aikaan aamulla :D

On myös tosi hyvä, että meitä kuvataan ennen häitä yhdessä, sillä emme ole yhdessä kovin kuvauksellisia. Anna-Katrillekin tämän totesin hyvin suorasanaisesti, että emme tule olemaan helppo pähkinä purtavaksi, minkä hän on varmaan kuullut asiakkailtaan eri variaatioina monen monta kertaa, ainoalla erotuksella, että meistä on OIKEASTI ehkä kourallinen kuvia, joissa näytämme samaan aikaan ihmisiltä. Kuvia meistä on kuitenkin paljon...




Näytämme tosi suloisilta, ei siinä, mutta olisi super-kiva, että hääpotreteissa näyttäisimme myös hyviltä! Harjoitusta siis kaivataan ja paljon. Onneksi A-K osaa ohjeistaa ja tarpeen tullen komentaa :)

Kuvaamaan lähdemme Järvenpäähän Vanhankylänniemeen, jossa on tarkoitus sitten hääpäivänäkin kuvata. Tulemme kuvaamaan samoissa paikoissa, ainakin suunnitelman mukaan, ja siitä saadaan mukava jatkumo. Täytyy vain olla sormet ja varpaat ristissä, että kuvauspäivän aamuna on suhteellisen selkeää, jotta valon väri on kaipaamamme ja taivastakin saataisiin näkyviin. Jos ei muuta niin sitten poseerataan lampaiden kera, jotka ainakin vielä eilen laidunsivat paikan päällä. Lammas kainalossa ainakin tarkenisi pakkasaamuna <3

Mitä tulee korttien ulkoasuun ja painamiseen; ajattelimme uskaltaa kokeilla Vistaprintiä. Olen lukenut lähinnä pelkkää myönteistä kyseisestä paikasta ja mikäli ongelmia on ollut, on ne hoidettu kuntoon ripeästi ja vaivattomasti. Vistaprintiä käyttäessä ei painotuotteiden hinnaksikaan tule mitään mahdotonta vaikka painattaisi kortit laadukkaimmalle paperille. Tein jo muutaman esimerkkisuunnitelmankin valmiiksi. Itseäni miellyttää enemmän suomenkielinen "varaa päivämäärä/päivä" ja A:ta taas Save the Date -versio. Visuaalisesti STD on parempi, mutta koska olemme kaikki suomenkielisiä, vierastan englanninkielistä muotoa, sille ei oikein ole perustetta. Noh, emmeköhän pääse jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen vielä.

Kortti itsessään saisi olla tosi yksinkertainen.

kuva weddingchicks.com
kuva brides.com



















kuva pinterest.com



Kuinka moni aikoo lähettää/ on lähettänyt vastaavat kortit? Entä kuinka paljon ennen häitä laitoitte ne vieraille menemään?

Leppoisaa viikonloppua <3

Kaikkien kuvien oikeudet Minttunen, ellei toisin mainita; et siis varmaankaan jaa meidän hulluja nassujamme ympäriinsä ;)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

"Rakas hääpari, hyvä hääväki..."

Häissä on tapana pitää puheita (hyvä, että kerron tämän itsestään selvän seikan...) ja olen tässä jonkin aikaa miettinyt aihetta monelta kantilta. On hyvin tavallista, että morsiamen isä, sulhasen isä, bestman ja ehkäpä kaaso pitävät puheen. Jenkeissä on voimakkaasti tapana myös sulhasen puhua tuoreelle vaimolleen ja itkettää yleensä koko naisväkeä. Siskoni mies 11 vuotta sitten piti kauniin puheen siskolleni, josta muistan niin hyvin hänen piirtämänsä sivuprofiilin, joka oli johtanut kaikkeen. "Enkeli" istui luentosalissa ja sen jälkeen alkoi armoton piiritys. Silmäni kostuivat. Sen jälkeen yksissä lähisuvun häissä sulhanen on puhunut vaimolleen ja hääväelle, jos oikein muistan :D Muistini on kehno, joten siihen ei kannata luottaa. Pidän sulhasen puhetta ihastuttavana tapana, mutta miksei yhtä hyvin morsian voisi puhua miehelleen? Entä miksi oletusarvona on isien puheet, mutta ei äitien? Mikä ihmeen muinaisjäänne tämä miesvoittoinen puhekavalkadi oikein on?!

Ovatko miehet todella parempia ja luontaisempia puheen pitäjiä? Ehkä ei voi yleistää, mutta jokin syyhän näihin pinttyneisiin tapoihin on. On kuitenkin tultu pitkälle niistä ajoista, jolloin morsian oli kauppatavara ja maailma oli miehinen. Noh, jos nyt unohdan tämän tasa-arvotuohtumukseni, voimme mennä itse asiaan. Yleensä on tapana, että morsiamen isä toivottaa juhlaväen tervetulleeksi ja nostaa maljan hääparille. Muuten puheita onkin sitten ripoteltu ympäri hääjuhlaa. Minusta on parasta, jos kaikki puheet eivät ole peräkanaa, sillä se voi käydä puuduttavaksi mikäli kaikki puhujat eivät noudata muutaman minuutin puheen -sääntöä vaan jäävät jaarittelemaan piiiiiiitkäksi aikaa. Hyvä puhe on napakka, koskettava, henkilökohtainen ja kuulijakuntansa huomioiva. Hääparin vanhempien puheissa on usein otteita elämän varrelta sekä niitä kultaisia ohjeita tulevaisuuteen. Isäni puheesta sisarelleni ja tämän miehelle muistan parhaiten kohdan, jossa isä painotti tahtomisen merkitystä parisuhteessa. Siitä tuo blogin nimikin osittain juontaa juurensa. Rakkaus ei riitä, jos tahtoa ei ole riittävästi. 

Kaasu ja Beastman töissään kesällä 2013, kuva Miska Koivumäki

Yleensä bestmanin puheen oletetaan olevan hilpeä ja hassutteleva, sisältäen mahdollisesti hauskoja tapahtumia sulhon elämän varrelta. Hyvä puhe ei kuitenkaan perustu nolostuttamiseen, joten lienee jokaisen parasta pitää huoli, ettö bestmanilla on tavat hallussa. Kaason puhe on usein jotain hauskan ja koskettavan väliltä, ei sillä etteikö hauskakin voisi olla koskettavaa. Olen pitänyt yhden puheen kaasona ja toisella kertaa tyydyin laulamaan puheen sijaan, se kun sujuu minulta paremmin ja tuo takuuvarmasti tuntemukseni selkeämmin esiin. En pidä bestmanin tai kaason/kaasojen puhetta häissämme itsestäänselvyytenä. En halua, että joku kokee puhumisen pakkona vaan puhukoon se, josta siltä tuntuu. En ehkä muutenkaan roiku perinteissä ihan kaikessa niin kovasti kiinni. Lähdemme liikkeelle siitä, että sana on vapaa, toki ennakkovinkkaus jollekulle hääseurueesta auttaa aikatauluttamaan päivän ja illan kulkua vaikka aikataulu olisikin löysä.

Olisi fantastista jos joku yllättäen pistäisi puhuen tai laulaen, sellaiset hetket voivat muodostua juhlan kohokohdaksi ja lämpimiksi muistoiksi. Meillä kun on loistava mies videokuvaamassa häät, jää muistin tueksi myös ääni- ja kuvamateriaalia, joiden avulla palata ihaniin hetkiin myös vuosien päästä. Videokuvauksenkin takia on hyvä jonkun järjestävistä ihanista ihmisistä (lue: kaasot ja bestman) tietää hieman etukäteen, jos joku aikoo avata sanaisen arkkunsa ns. normaalipuheiden lisäksi. Ah, kun innostun jo etukäteen näistä kuvitteellisista ohjelmanumeroista! :D Olen viettänyt lähes koko päivän häähumussa, kirjoittaen sähköposteja eri toimijoille häihimme liittyen, koristellen ihanan kaason kanssa lähes 50 pulloa ja purkkia ja nyt tässä samalla viestitellen hyvän kuvaajan kanssa mahdollisista save the date -kuvien kuvaamisesta. Moniajoa parhaimmillaan ;)

Puuh, ehkä tämä oli tältä erää tässä ja hyppään seuraavaksi selvittämään painokustannuksia save the date -korteille ja lasken budjettia uudestaan, jotta selviää saanko ahdettua ylimääräisen kustannuksen sinne johonkin! Ihanaa sunnuntain jatkoa <3

P.s. Morsiamet, aiotteko kenties pitää itse puheen?




lauantai 3. lokakuuta 2015

Häälahjoista

Paljon olisi asioita tehtävänä, viime viikonloppuna oli tarkoitus pistää hääasioita eteenpäin, mutta aika meni syyspuuhissa mökillä ja sitten kun aikaa olisi ollut, makasin kipeänä taju kankaalla... Onneksi eilen ehdittiin vähän jutella hääjuttuja ja tänä aamuna laskin vierasmäärää uudestaan päivitetyllä vieraslistalla. Viikonlopun aikana pitäisi myös tehdä tarkemmat laskelmat budjetin suhteen. Ja tehdä sitä aikataulua hoidettaville jutuille, lähettää sähköpostia kuvaajille, mahdolliselle bändille, mahdolliseen häämatkakohteeseen ja niin edelleen. Olen kuitenkin edelleen kipeä ja unikin voisi tehdä hyvää. Nyt syksyllä on kuitenkin saanut huomata, että arki-illoissa ei ole aikaa yhtään millekään. Blogikin on ollut hiljaa sen vuoksi. Mutta nyt piipahdin paikalle pikaisesti kirjoittamaan häälahjoista. 

Olemme kumpikin pitkään omillaan eläneitä aikuisia, joilla on aika lailla kaikkea mahdollista kotitavaraa, mitä usein häälahjalistoilla nähdään. Olemme peräti kaksi asiaa keksineet, mitä listalle voisi laittaa! Toisaalta lahjalista olisi hyvä olla, jotta ei sitten saisi paljon sellaista, mitä jo on. Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat antaa jotain ihan muuta, jotain itse tehtyä tai jotain hyvin henkilökohtaista ja heitä lahjalista ei palvele lainkaan. Lahjalistalla olisi hyvä olla myös hyvin edullisia juttuja, esimerkiksi perinteisiä kippoja ja kuppeja voi ostaa kuuden sijaan yhden ja niin edelleen. Ainoa vain, että tämä onkin se meidän haaste; kipot ja kupit kun on jo olemassa! Paitsi että olen alkanut himoita Kastehelmi-laseja, kun olen ottanut asiakseni tuhota yksi kerrallaan muita juomalasejamme... Lasit ovat nimitäin varsin kauniita!

Kuva dekolehti.fi


Se laseista ja takaisin itse asiaan, mitä ihmettä keksimme? En halua, että alamme keksiä itsellemme tarpeita, joita ei oikeasti ole. Olen myös vierastanut ajatusta tilinumeron laittamisesta kutsuun häämatkarahastoa varten. En oikein osaa selittää miksi se tuntuu minusta kiusalliselta, kun en sitä saamissani hääkutsuissa ole kokenut negatiivisena asiana. Silti, koska tavaraa emme varsinaisesti tarvitsisi, voisi pieni avustus kassaan olla kiva juttu. Olen tässä miettinyt, josko sitä korvamerkitsisi häämatkasta osia eri summille; teemme häämatkamme kotimaassa ja joku voisi vaikkapa antaa lahjaksi romanttisen aamiaisen, huoneiston kylpyammeesta puolikkaan, merelliset kakkukahvit tai mitä ikinä nyt keksitäänkään. Olisiko ihan tyhmä idea?

Miten muut ovat ajatelleet häälahjakuvion? Ideoita, ajatuksia? Auttakaahan nyt asian kanssa painivia :)

Kaunista syysviikonloppua, halikaa rakkaanne puhki <3