maanantai 8. joulukuuta 2014

Kriisiä pukkaa!

Puuh. Maa on musta, kiire on kova ja kaipaan pidempää kahdenkeskistä lomaa. Joulun pitkä vapaa pätkä menee paikasta toiseen reissatessa lapsen kanssa ja sitten jatkuu jälleen arki. Pian hajoaa pää jos ei saa yhteistä lomaa, sitä kun ei kesälläkään pahemmin ollut eikä tule ensi kesänäkään olemaan, koska työpaikan vaihdos söi lomat tehokkaasti. Haluan käpertyä kainaloon viikoksi, syödä sängyssä, käydä yöllä kävelyllä ja hemmotella toisen pilalle.

Arki on ihan jees, ei siinä mitään, mutta muutakin kaipaisi. Vuosi on ollut rankempi kuin odotin ja se alkaa tuntua. Lumi piristäisi, mutta vesisadetta on luvassa viikoksi eteenpäin. Jälleen yksi musta joulu edessä. Valivali kitikiti. Jos koristelisi kotiin päästyä vaikka pari pulloa.

tunteja myöhemmin...

Niin no, pääsin kotiin ja siivosimme koko huushollin, tehtailimme joulukortteihin nimet ja kirjoitettiin kuoret (hilettä oli aivan joka paikassa, joka_paikassa). Hilpaistiin vielä lisää joulukukkia kotiin ja jo tuntuu olo paremmalta, myös jouluisemmalta. Jo vuosia joulukuut ovat minulla kuluneet kiireen keskellä, mutta myös nautiskellen. Minusta kuoriutuu sentimentaalinen hölmö, joka itkeä tirauttaa ihan joka asiasta, niin hyvästä kuin huonostakin ja elämä on kovin veitsenterällä koko ajan. Odotan joulua enemmän kuin lapsena, minulle se on aikaa perheen kanssa ja siksi tuntuukin typerältä valittaa lumen puutteesta. Ylihuomenna mennään  Verkatehtaalle Rajattoman joulukonserttiin ja sieltä uskon löytäväni lisää rauhaa jouluuni. Sieltä se tulee.

Mitä häihin tulee, ihana serkkuni sanoi kyllä kysyttyäni häntä kaasokseni! Ihanaa! Olen suorastaan naurettavan riemuissani asiasta! Hänen kanssaan tahdon jakaa tämän kokemuksen, aivan kuten sain jakaa hänenkin häänsä. Serkkuni ansiosta minulla on kaksi siskoa yhden sijaan ja se on korvaamatonta. Liian harvoin vain tulee se kerrottua. Ihminen, joka on kulkenut mukana koko elämäni, rinnalla monessa kokemuksessa ja myötäelänyt kanssani ja minä hänen kanssaan, on tärkeää saada pitää rinnalla tärkeänä päivänämme ja matkalla siihen. Rakkautta. Sitä se on.

Olipas tämä nyt pomppivaa jutusta toiseen, mutta niin on ajatuksetkin. Täysi yö on tullut nukuttua joskus aikoja sitten, flunssa on pitänyt puhdin pois ja töissä on enemmän kuin kädet täynnä joulujutuissa. Läähpuuh. Tsemppiä teille muillekin vielä vuoden viime rutistuksiin!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että serkkusi suostui kaasoksesi! Mulla on kans tosi läheisiä sukulaisia, joita en vaihtaisi mihinkään <3 Toivottavasti Rajattomasta oli apua joulurauhan löytymiseen! Iloista joulun odotusta! Jään seurailemaan hääsuunnitelmianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos <3 Olen kyllä tosi ilahtunut tästä kaaso-jutusta!

      Hyvää joulun odotusta sinullekin!

      Poista

Kiitos kauniista ja asiallisesta kommentistasi!